Hanna Haurun teos Paperinarujumala (Like 2013).
Kevään kirja-uutuuksiin kuulu oululaisen Hanna Haurun seitsemäs teos Paperinarujumala. Romaani perustuu hyvin löyhästi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneeseen Laila Heinosen julistustoiminnasta liikkeelle lähteneeseen Oulun profetian nimellä tunnettuun uskonnolliseen liikkeeseen.
Olen käsitellyt aihetta vuonna 2007 ilmestyneessä väitöskirjassani Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958–1962 (SKHS) ja siksi oli kiintoisaa tutusta siihen, miten aihetta voi lähestyä kaunokirjallisuuden keinoin.
Oulun profetia oli omana aikanaan poikkeuksellinen ilmiö, ja se onkin ollut aiheena oman tutkimukseni ohella myös useiden kirkkohistorian ja muiden historia-alojen opinnäytteissä.
Profetiasta on tehty myös monia lehtijuttuja, ja vuonna 2007 televisiossa nähtiin Annika Nykäsen ohjaama dokumentti Maailmanloppu alkaa Oulusta.
Kirjan päähenkilö on kaupunginkansliassa konttoristina työskentelevä Laina Heinonen, joka saa yhtenä päivänä työpaikalleen profeetallisen puhelun Jumalalta, jonka seurauksena hän aloittaa toimintansa julistajana yhdessä sisarensa kanssa. Fakta ja fiktio alkaa sekoittua jo heti kirjan alkulehdiltä, kuten ilmeisen korostetusti on tarkoituskin.
Historiallisen Oulun profetian kerrotaan alkaneen syksyllä 1960 Heinosten sisarusten yhteisessä iltahartaudessa saamaan voimakkaan uskonnollisen kokemuksen seurauksena. Haurun kirjassa etsikkoaika päättyy aprillipäivänä 1962.
Heinosen julistuksessa oli kaksi vuoden 1961 lopulle sijoittuvaa ajankohtaa, ei niinkään maailmanlopulle, vaan katumuksen puutteesta johtuvalle rangaistukselle, jonka Jumala langettaisi Suomen päälle Neuvostoliiton sotavoimien muodossa.
Laila Heinonen profetoi Oulun raastuvanoikeudessa vuonna 1967. Suomen Kuvalehti 19.8.1967. Kuva lainattu Oulun kirjaston sivustolta.
Teoksessa on joitakin historiallisesta Oulun profetiasta selvästi tunnistettavia piirteitä, kuten kahden tyttären vahva uskonyhteys ja äidin vahva rooli sen taustalla. Hanna Haurun kertomuksessa perheen isä on uskonnonvastainen, kun todellisuudessa hän oli tiiviisti mukana profetialiikkeessä.
Yhdessä kohdin uteliaat lehtimiehet ovat tirkistelemässä sisään Lainan kodin ikkunoista.
Totta onkin, että lehdistö oli profetiasta hyvin kiinnostunut, vaikka YYA-Suomen hengessä hyviä naapurisuhteita itään piti muistaa myös vaalia, eikä antaa neuvostovastaiselle uskonnolliselle julistajalle liiaksi palstatilaa.
Oulun profetian kannalta keskeistä kylmän sodan taustaviritystä ei Paperinarujumalassa juuri aisti.
Hanna Haurun aiemmista teoksista tuttu runollinen ilmaisu on läsnä Paperinarujumalassa niin tyylissä kuin myös kirjan taitossa.
Mieleen tulee paikoin enemmän runokirja, sillä osalla sivuista on tekstiä vain muutamia lauseita. Tämä on kieltämättä vahva tehokeino nykyisenä kaikenlaista tehokkuutta korostavana aikanamme.
Lopuksi olisi voinut käyttää vielä muutaman sivun Oulun profetian historiallisten vaiheiden kuvaukseen tai antaa kirjallisuusvinkkejä siitä, mistä aiheesta voi halutessa lukea enemmän.
Paperinarujumala avautuu oletettavasti varsin eri näkökulmasta riipuen siitä, tunteeko lukija Oulun profetian historialliset vaiheet vai ei. Itsessään historialliset romaanit, joissa todellisuus enemmän tai vähemmän sekoittuu fiktion kanssa, ovat nykyään arkipäivää. Samalla konseptille tehtyjä elokuvia ja tv-sarjoja nähdään jatkuvasti.
Usein autenttisten historiallisten tapahtumien keskelle on sijoitettu fiktiivinen tarina. Joskus pyritään mahdollisimman hyvin jäljittelemään sitä, mitä päähenkilön elämästä tiedetään, ja oikomaan tarinaa vain siltä osin, kuin tiedoissa on aukkoja. Historiantutkimuksen kannalta on tärkeätä se, että lukijat osaavat erottaa toden ja fiktion toisistaan, jotta yleinen historiakuva ei lähde vähitellen muokkautumaan epätodelliseen suuntaan.
Ville Jalovaara
Arvioitu teos:
Hanna Hauru: Paperinarujumala. Like 2013. 95 s.
