Kaikista ei tule varkaita otollisen tilaisuuden tullen, mutta voiko kenestä tahansa tulla vaikkapa viharikollinen jossakin tilanteessa? Minun ainakin olisi vaikea, jopa mahdoton kuvitella itseni polttopulloja vastaanottokeskuksiin heitteleväksi viharikolliseksi. En muutoinkaan tunne vihaa oikein ketään kohtaan, ei tule ainakaan mieleeni ketään ihmistä, jota vihaisin.
Tiede-lehti julkaisi joskus kuitenkin sellaisen artikkelin, jossa väitettiin, että lähes kenet tahansa pystytään puhumaan terroristileirillä terroristiksi, ja siinä myös kerrottiin esimerkki tällaisesta tilanteesta. Eräs mies oli viety väkisin tällaiselle leirille ja hän oli jo lähes aivopesty tekemään jonkin terroriteon, kun hän ihmeen kaupalla tuli järkiinsä ja pääsi pakenemaan leiriltä pois.
Varkaus on erityyppinen kuin johonkin ihmisryhmään suunnattu rikos, koska sen tarkoitus ei ole niinkään aiheuttaa toiselle vahinkoa, vaan saada kepulikonstilla itselle tavaraa tai rahaa, kun sitä ei ole ja jostain syystä sen hankkiminen ei luonnistu normaalilla ja hyväksyttävällä tavalla.
Viharikollinen on mielestäni ihan terroristiin verrattavissa oleva henkilö. Molemmilla heillä on takanaan oma ideologiansa, he ovat mielestään hyvällä asialla vahingoittaessaan ihmisiä ja osaltaan myös jonkinmoisen aivopesun tuotoksia. He saavat voimansa samoin ajattelevista ihmisistä, joidenka kanssa heillä on yhteinen vihollinen, jota saa kohdella miten ikinä haluaa. Tosin radikalisoitua voi ihan yksinkin.
Vaikka viharikoksia ei saa puolustella, niin ennalta ehkäisemisen kannalta niiden syntyjä syviä kannattaa miettiä ja niistä keskustella. Olen useamman viharikoksesta kertovan tarinan kautta saanut ymmärryksen, että niiden takana on epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia. Myös kiusaamiskokemukset saattavat muhiutua päässä hallitsemattomiksi vihatuntemuksiksi, joilla voi olla tosi vakavia seuraamuksia, kuten esimerkiksi kouluampumistapaukset.
Kaikkialla tapahtuva kiusaaminen on vakava asia. Ryhmässä kuin ryhmässä saatetaan alkaa ajatella, että joku ei kuulu jostakin syystä joukkoon ja häntä saatetaan alkaa kohdella eri tavoin huonosti; syrjiä, nälviä, mitätöidä, jättää huomiotta tai jopa sitten pahempaa, kuten haukkua ja olla ilkeä takanapäin ja suoraan. Ryhmässä saattaa tyhmyys tiivistyä niin, että oikeasti nähdään oikeutetuksi jonkun ihmisen huono kohtelu. Löytyy hyvä syy omalle väärälle toiminnalle ja syntipukki asioihin, jotka kaipaisivat oman peilikuvan tai käsitysten tarkastelua.
Jos ihminen kokee joutuneensa kansansa parissa epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi, hänen vihatuntemuksensa saattavat roihahtaa siitä, että joku hänen mielestään menee esimerkiksi taloudellisen hyvinvoinnin nimissä hänen ohitseen, vaikka joku ulkomaalainen maahanmuuttaja. Tilannetta voisi verrata vaikkapa leipäjonoon. Hesalainen taloudellisissa vaikeuksissa kamppaileva työtön mies jonottaa leipäjonossa suuhunpantavaa itselleen ja yhtäkkiä hänen eteensä päästetään vantaalaisjoukkio, joka näyttää vievän kaikki leivät mennessään. Hätähän tällaisessa tilanteessa tulisi kenelle tahansa ja etuilua olisi jokaisen vaikea ymmärtää ja kestää.
Monta vuosikymmentä Kelan tukien varassa osittain eläneenä epäoikeudenmukaisuuden tuntemukset ovat tuttuja. Useamman kerran olemme saaneet ”tapella” itsellemme niitä tukia, jotka meille ovat kuuluneet, koska aina Kelan henkilökunta ei ole edes itse selvillä lakipykälistään, minkä perusteella tukia myönnetään. Hakijalla pitää olla itsellään tarkka tieto sekä hyvä luku- ja kirjoitustaito hakiessaan tukia itselleen.
En tiedä, onko asia nykyisellään muuttunut parempaan suuntaan. Ainakin kaksi tällaista rautalankavääntötapausta on kohdallemme sattunut Kelan kanssa asioidessamme. Toki sitten lopuksi olemme saaneet vuolaat anteeksipyynnöt osaksemme, ei siinä mitään ja itsellä tietty syvä kiitollisuus sydämessä, että on tällainen järjestelmä olemassa, joka auttaa erinäisissä hätätilanteissa kansalaisia.
Mutta tunnen Kelan tiimoilta pahempiinkin umpikujiin ajautuneita ihmisiä, jotka ovat puhuneet jo pommin räjäyttämisistä viraston läheisyydessä. Sama juttu liittyy työvoimatoimistoihin ja muihin auttajatahoihin, jotka aletaan nähdä syyllisinä omaan kurjuuteen, vaikka syyt syrjäytymiseen ja työttömyyteen olisivatkin oikeasti muualla. Mutta ihminen ei umpikujassaan kykene aina ajattelemaan järkevästi. Kun aivot ovat pahasti solmussa, ne eivät kykene vastaanottamaan happea ja tällainen ihminen voi käyttäytyä arvaamattomalla tavalla.
Päivän sana on mielestäni ennaltaehkäisy ja oikeudenmukaisuus. Suomalaisesta syrjäytyneestä, työttömästä ja niistä johtuvien ongelmien kanssa kamppailevasta ihmisestä ei taatusti tunnu hyvältä ja oikeudenmukaiselta ajatus, että maahanmuuttajat täytyy työllistää mahdollisimman pian tänne tultuaan. Miksi se ei tunnu oikeudenmukaiselta? Siksi, koska samaa puhetta ei ole kuulunut yhtä painokkaasti kantasuomalaisten työttömyydestä puhuttaessa. Ilosanoman pitäisi olla se, että työtä kaikille, ei vain jollekin ryhmälle ja tietyille ihmisille.
Myös se aiheuttaa monissa ihmisissä närää, että Suomessa nuorten on vaikea työllistyä siksi, koska sitä ensimmäistä työpaikkaa on usein vaikea saada. Jos tällaisen nuoren vanhemmat, jotka surevat syvästi nuorensa syrjäytymistä tai sen vaaraa, näkevät ja kuulevat, kuinka ulkomailta saapuvat nuoret ohjataan suoraan hyvän selviytymisen putkeen, on ymmärrettävää, että vihatuntemuksia syntyy. Vaikka kuinka haluaisi olla auttavainen, niin on tosi vaikea kestää mielestään kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuutta.
En usko, että vihapuheita ja -tekoja voidaan suitsia ja vähentää arvostelemalla ja komentelemalla. Uskon, että kaikkien asioiden avoimesti puhuminen, solmukohtein avaaminen, tragedioiden ja radikalisoitumisten ennaltaehkäisy ja koko kansaa koskeva oikeudenmukainen kohtelu kantaisivat enempi hedelmää asiassa.
Jos Suomessa ei vielä ole olemassaan tragedioiden ennaltaehkäisyn työryhmää, niin ehdottaisin sellaista perustettavaksi. He voisivat pureutua pohjamutia myöten pelkästään miettimään sitä, miten elämän eri alueiden tragedioita voitaisiin ennaltaehkäistä. Kaikkihan ymmärrämme, että sitten kun housuun on jo rysähtänyt isot lämpimät, ollaan jo myöhässä.
Jos tällainen työryhmä joskus perustetaan, ehdottaisin sen puikkoihin pastori Seppo Särkiniemeä, joka osoitti isoa viisautta ajatuksillaan Sellossa tapahtuneen ampumavälikohtauksen ja perhetragedian yhteydessä. Juuri hän puhui tuosta ennaltaehkäisystä, joka on jäänyt soimaan muuten niin tyhjään ja kumisevaan päähäni.
Artikkelikuvassa on oikeudenmukaisuutta symboloiva Lady Justice -patsas. Kuva: BCFC/iStockphoto.
