Entinen CIA-agentti ja tappaja Jason Bourne joutuu taas yhtä aikaa pakenemaan ja metsästämään vanhoja vainoojiaan. Hänen ponnistelunsa menneisyytensä selvittämiseksi kietoutuvat kansainvälisiin kysymyksiin tietoturvasta, yksilönsuojasta ja kansalaisten tarkkailusta.
Jason Bourne (Matt Damon) on kamppaillut menneisyytensä ja muistinsa kanssa. Elokuvasarjan edellisissä osissa hän on yrittänyt selvittää, kuka ja mitä hän on. Bourne on paennut menneisyyttään salamurhaajana ja pyrkinyt raapimaan kasaan jotain johdonmukaista tietoa menneisyydestään ja CIA:n ohjelmista, joissa on ollut osallisena. Nyt hän muistaa mitä on tapahtunut, mutta vieläkään hän ei ymmärrä miksi.
Tapaamme ystäväni kanssa katsoa elokuvamaratoneja. Kun sattuu toimintarymistelypäälle, on viisainta katsoa laadukasta toimintarymistelyä, ja Bourne (tai oikeastaan Medusa) -elokuvat ovat kenties parhaita mahdollisia maratonelokuvia. Sohvalla tulee hiki ja sydän hakkaa tyylikästä, intensiivistä, yhteenotosta toiseen kiitävää toimintaa seuratessa.
Tuorein luku Jason Bournen tarinassa vetäisee mukaansa tuttuun pinkeän vainoharhaiseen tunnelmaan, kun entinen CIA-psykologi ja atk-velho Nicky Parsons (Julia Stiles) kaivaa nyrkkeilijänä itsensä elättävän Bournen piilostaan. Parsons on hakkeroinut CIA:sta tietoja, jotka täytyy saada julki, ja löytänyt samalla selityksiä Bournen menneisyydelle.
Entinen CIA-psykologi ja atk-velho Nicky Parsons ja Jason Bourne keskellä Ateenan mellakoita. Kuva: Universal Pictures.
Kun äkeä CIA-johtaja Robert Dewey (Tommy Lee Jones) tajuaa tietovuodon vaarallisuuden ja sen, että Bourne on jälleen kuvioissa, hän panee tämän perään yrmyn tappajan (Vincent Cassel). CIA:n hermokeskuksessa Bournen metsästyksen saa hoitaakseen nuori, lupaava agentti Heather Lee (Alicia Vikander), jonka tarkoitusperät ovat ilmeisen kunnianhimoisia mutta jokseenkin epäselviä.
Dewey haluaa Bournen hengiltä, Lee jotain muuta – mutta miksi? Oma säikeensä vyyhdessä on it-miljonääri Aaron Kalloor (Riz Ahmed). Dewey painostaa häntä antamaan luomansa sosiaalisen median palvelun CIA:n käyttöön ja kansalaisten valvontaan.
Bourne siis palaa vuosien piilottelun jälkeen keskelle tietoturva- ja yksityisyyskysymyksiä, joiden ongelmallisuudesta hänen oma jahtinsa on hurja esimerkki. Kaikkia voi valvoa kaikkialla, ja Bournea pystytään seuraamaan muutamalla napin painalluksella missä tahansa päin maailmaa. Bourne sekä väistelee että ajaa takaa vihollisiaan huomattavasti vähäisemmillä teknisillä apuvälineillä.
Elokuvassa on alusta pitäen tuttu intensiivinen tunnelma, säksättävä takaa-ajokuva ja kiihkeä rytmi, joka vain kiihtyy loppua kohti. Siinä syy, miksi Bournet toimivat niin hyvin maratonina. Ne ovat hengästyttäviä, intensiivisiä ja pitävät otteessaan. Tapahtumia, lyhyin lausein käytyjä keskusteluja ja sinkoilua katukuvasta CIA:n päämajaan ja kaupungista toiseen on pakko seurata tarkasti, että pysyy jyvällä, mitä, kuka, koska, milloin ja miksi. Vaikka Bourne-elokuvat ovat tavallaan suoraviivaista toimintaa, ovat niiden juonet lopulta sen verran konstikkaita, että yksittäisinä elokuvina osa niiden viehätyksestä uhkaa kadota, koska kaikki aiemmat juonenkäänteet ja tapahtumaketjuihin vaikuttavat yksityiskohdat eivät meinaa pysyä hyppysissä.
Johtaja Robert Dewey ja Bourne-jahdista vastaava agentti Heather Lee ovat juuri tehneet havainnon. Kuva: Universal Pictures.
Uusi Jason Bourne sopii erinomaisesti maratonin jatkoksi, sillä se on tyylikkäästi juuri sellainen kuin sen kuuluu olla: viihdyttävä, vauhdikas ja näyttävä. Toisaalta Nicky Parsonsin ja Bournen kohtaaminen käynnistää tutun pyörityksen, jossa kävellään paljon ihmistungoksessa, hosutaan aseilla, tapellaan verissä päin ja ajetaan erilaisilla moottoriajoneuvoilla semmoista takaa-ajosettiä, että keskikokoinen suomalainen kaupunki olisi sen jälkeen maan tasalla.
Juuri maratonissa huomaa erityisen hyvin, että niin monimutkaisilta kuin Bourne-elokuvat tuntuvatkin, ne ovat loppujen lopuksi vain yhtä suurta takaa-ajokohtausta, joka käynnistyy elokuvan alkupuolella näyttävästi ja useimmiten huipentuu lopussa vielä isommin ja ylipitkästi. Mutta kyllä käsikirjoituksessa täytyy olla jotakin näppärää, jotta se kerta toisensa jälkeen onnistuu viehättämään.
Lopuksi joka kerta on ihokarvat pystyyn nostattavan tyylikästä, kun viiltävä tunnusmusiikki pyörähtää käyntiin. Se on joka kerta myös yhtä surumielisiä: Bournella ei ole ketään, tai jos joku onkin, hän todennäköisesti juuri kuollut. Nyt Bourne on jo ikääntynyt ja harmaantunut, vaikkakin edelleen tappavan hyvä siinä, mihin hänet on aikanaan koulutettu. Matt Damon on erinomainen harvasanaisena, totisena ja kaikkeen jo aika väsyneenä entisenä tappaja-agenttina. Hänen henkilökohtainen maratoninsa jatkuu edelleen yksinäisenä.
Piia Latvala on kirjoittanut arvion yhdessä Bourne-maratoonari Taru Niemisen kanssa.
Arvioitu elokuva:
Jason Bourne. Ohjaus Paul Greengrass. Teattereissa 29.7. alkaen.
Artikkelikuvassa Jason Bourne lähtee taas yhdelle moottoripyöräreissulle, tällä kertaa mellakoivan Ateenan kaduille ja kujille. Kuva: Universal Pictures.
