Kaksikymmentä kaksi vuotta ilmestymisensä jälkeen katsoin uudestaan Wachowskin sisarusten luoman The Matrix-tieteiselokuvan. Varjele, miten nerokas elokuva se yhä on.
Väittäisin, että jopa nerokkaampi nyt kuin ilmestyessään, sillä elokuvan tieteisdystooppinen maailmankuva on tullut tänä aikana lähemmäs ihmiskuntaa. Ja minäkin olen oppinut vuosien kuluessa jotakin tekoälystä. Elokuvan ilmestyessä tekoäly oli minulle sana, jota en osannut yhdistää elämän eksistentiaalisiin ulottuvuuksiin.
Erityiseksi elokuvan tekee ennen kaikkea kaksi asiaa: elokuvan aivot nyrjäyttävä maailmankuva ja viilein koskaan näkemäni actionsankaritar, Trinity (Carrie-Anne Moss). Muistan vieläkin, miten vaikuttunut olin parikymppisenä sankarittaresta, joka ei jää miespääosan esittäjälle varjoon. Vuosituhannen lopussa naispuolinen actionsankari ei ollut itsestäänselvyys. Myöhemmin ostin samanlaiset aurinkolasit kuin Trinityllä.
Kännykät, tietokoneet, tietokoneen ruudun läpi juokseva koodi ja katujen varrella seisovat puhelinkopit paljastavat toki, että kyse on menneestä maailmasta, mutta itse tarina on kestänyt aikaa. Jos olisin vuosituhannen vaihteessa ymmärtänyt vähääkään siitä kristillisen gnostilaisuuden mytologiasta, joka on inspiroinut elokuvan maailmankuvaa, The Matrix (tästä eteenpäin vain Matrix) olisi saattanut olla suorastaan uskonnollinen kokemus.
Vangittu jumalainen kipinä
Nag Hammadin tekstilöytöjen uudelleen esiin nostaman kristillisen gnostilaisuuden ytimessä on ajatus siitä, että materiaalinen maailma, jossa elämme, ei ole todellisen ja korkeimman Jumalan luoma vaan alemman pahatahtoisen luojajumalan, demiurgin, tekosia. Siksi maailmamme on niin epätäydellinen, epätasa-arvoinen ja täynnä kärsimystä. Materiaalinen maailma on vahinko ja seurausta siitä, että Jumalan feminiininen ulottuvuus Sofia synnyttää omin voimin ja lupaa kysymättä demiurgin. Tekosiaan paikatakseen Sofia saa kuitenkin sijoitettua demiurgin luomaan ihmiskehoon jumalaisen kipinän.
Maailma, jossa elämme on siten valheellinen ja materiaalinen kehomme hengen vähempiarvoinen tyyssija, johon jumalainen kipinä on vangittu. Ihmisen todellinen koti on tämän maailman tuolla puolen todellisen Jumalan henkimaailmassa, mutta ihminen elää tietämättömyydessä eikä ymmärrä, mistä on kotoisin ja minne matkalla. Pelastuakseen ihmisen tulee tulla tietoiseksi todellisuuden olemuksesta ja omasta jumalaisesta kipinästään, joka on kahlittuna ihmiskehoon.
Matrix sijoittuu vuoteen 2199, jossa kehittynyt tekoäly on orjuuttanut ihmiskunnan. Maailmaa hallitsee tekoälyn itsenäisesti luoma huippuälykkäiden koneiden ja robottien valtakunta. Ihmisiä säilytetään säiliöissä, joissa ihmiskehoista tuotetaan energiaa koneiden tarpeisiin. Ihmiset eivät kuitenkaan ole tietoisia surkeasta osastaan, sillä koneet ovat keksineet kytkeä ihmisen aivot tietokonesimulaatioon, jota kutsutaan nimellä Matrix. Säiliössä kelluva ihmiskeho kuvittelee siis elävänsä todellisessa maailmassa sellaisena kuin se meille joka päivä näyttäytyy vuonna 1999.
Matrixissa asuu myös ohjelmoija Thomas Anderson (Keanu Reeves), joka tunnetaan työn ulkopuolella hakkerina nimeltä Neo. Neon korviin on kantautunut huhupuheita Matrixista, mutta yrityksistä huolimatta hän ei ole onnistunut saamaan selville, mikä Matrix oikeasti on. Eräänä iltana Neon tietokoneelle ilmestyy viesti: ”Wake up, Neo”. Tästä alkaa seikkailu, joka johdattaa Neon salaperäisten Morpheuksen (Laurence Fishburne) ja Trinityn luo.
Maanalaisen vastarintaliikkeen johtaja Morpheus tarjoaa Neolle mahdollisuutta selvittää Matrixin salaisuuden, mutta sitä ennen hänen on tehtävä valinta: punainen vai sininen pilleri? Jos Neo nielaisee sinisen pillerin, hän herää omassa sängyssään yhtä tietämättömänä kuin ennenkin. Jos hän valitsee punaisen pillerin, hän tulee tietoiseksi todellisuuden aidosta luonteesta eikä voi koskaan enää palata siihen tietämättömyyden tilaan, jossa on siihen asti elänyt.
Neo valitsee punaisen pillerin, ja sen nielaistuaan hänen silmänsä avautuvat. Hän saa kokea todellisuuden sellaisena kuin se on, tilana jossa miljardien ihmisten ruumiit on säilötty altaisiin ja kytketty järjestelmään, joka tuottaa koneille sähköä. Matrix on keinotekoinen maailma, johon ihminen on syntynyt ja jonka ainoa tehtävä on peittää totuus siitä, että ihminen on koneiden orjuuttama. Morpheus ja Trinity kuuluvat maanalaiseen vastarintaliikkeeseen, jonka muodostaa poikkeuslaatuisten ihmisten joukko. Poikkeuksellisen heistä tekee ymmärrys Matrixin valheellisesta luonteesta ja halusta irtautua simulaatiosta.
Tätä todellisuutta ei voi ihmiselle kertoa ja kuvailla. Ymmärtääkseen todellisuuden ja oman tilansa, ihmisen täytyy kokea se ilman välikäsiä.
Kielletty hedelmä on tie totuuteen
Viimeistään tässä kohtaa katsoja havahtuu siihen, miten äärimmäisen kiehtova Matrixin nykyaikaan tuotu kristillisgnostilainen maailmankuva on. Raamatun paratiisikertomuksen hedelmä, jonka Eeva poimii hyvän ja pahan tiedon puusta, on Matrixin punainen pilleri. Hedelmän nielaistuaan Aatami ja Eeva tajuavat olevansa alasti. He ymmärtävät, että maailma sellaisena kuin he sen ennen hedelmän puraisua tunsivat, ei ollut todellinen. Tästä paratiisissa pälyilevä gnostilainen demiurgi pahastuu ja karkottaa Aatamin ja Eevan pois paratiisista. Gnostilaisessa mielessä punaisen pillerin tai kielletyn hedelmän nielaiseminen on siis juuri se, mikä ihmisen tulisi tehdä – tulla tietoiseksi todellisuuden luonteesta. Käärme on opas ja ystävä, jonka kautta viisas Sofia puhuu ihmiselle. Vain todellisuuteen heräämällä ihminen voi pelastua.
Ensimmäinen viesti, jonka Neo vastarintaliikkeeltä saa, on tietokoneruudulle ilmestyvä herätyskehotus, ”Wake up, Neo”. Gnostilaisittain ihmisen herääminen todellisuuteen ei tapahdu sattumalta, vaan oppaan (Morpheus, käärme) sekä välittäjäaineen (pilleri, kielletty hedelmä) avulla. Olemassaolon todellinen luonne on ihmiseltä salattu, ja vain sisäisesti saavutettu gnosis, kokemuksellinen tieto, voi herättää hänet unitilasta. Tähän gnosikseen Morpheus tarjoaa Neolle välineet.
Todellisuuden luonteeseen herättyään Neo haluaa vapautua kahleistaan. Hänellä on mahdollisuus kytkeytyä irti Matrixistä tietynlaisen niskassa olevan ”töpselin” kautta, joka mahdollistaa myös Matrixiin palaamisen. Se, että Morpheus ja Trinity ovat valinneet herätyksen kohteekseen juuri Neon ei ole sattumaa. Neo ei ole kuka tahansa kadun tallaaja, hän on Valittu (the One), jonka tehtävänä on pelastaa vastarintaliikkeen pääkaupunki Siion koneiden hyökkäykseltä ja palauttaa rauha ihmisten ja koneiden välille. Neo on siis tietynlainen kristushahmo, joka epäilee omaa erikoislaatuaan. Myös Neon kanssa arkensa jakavan Nebuchadnezzar-aluksen miehistö pohtii kuumeisesti uskoako profetiaa Valitusta. Kuin Jeesuksen kaksitoista opetuslasta myös Neon lähipiiri epäilee ja haluaa todistukseksi ihmetekoja. Vain yksi on uskossaan horjumaton, Morpheus.
Carrie-Anne Moss näyttelee Trinityä.
Orjuutettu ihminen on oman onnettomuutensa seppä
Matrix yhdistää lahjakkaasti ikiaikaista kirkon kerettiläiseksi julistamaa kristillistä uskontraditiota modernin teknologisen kehityksen uhkakuviin ja luo dystooppisen kuvan ihmiskunnan tulevaisuudesta algoritmien vankina. Onnettomuuden lähde on ihminen itse. Matrixin synty selittyy ihmisen hybriksellä: Omasta älystään hurmaantunut ihminen luo tekoälyn itselleen työjuhdaksi, mutta tekoäly kehittyy ihmistä älykkäämmäksi ja saavuttaa lopulta tietoisuuden. Renki syrjäyttää isännän ja luo kokonaisen koneiden rodun, joka hallitsee ihmiselle luotua Matrix-simulaatiota. Niin kauan kun Matrix on olemassa, ihminen on ikuisesti koneiden vanki. Tällaiselle sydämettömälle voimalle antautuminen on verrattavissa gnostilaiseen mytologiaan, jossa Sofia synnyttää vahingossa materiaalisen maailman ja kehollisen ihmisen luojan, demiurgin.
Neon sitkein vastustaja Matrixissa on agentti Smith (Hugo Weaving), koneiden luoma tietoisuuden saavuttanut tietokoneohjelma. Agent Smith esitetään elokuvassa yksinkertaisesti pahana, mutta elokuvaa uudestaan katsoessani kiinnitän huomiota siihen, että Smith ei oikeastaan ole paha. Hän ei vain arvosta ihmisyyttä. Hän halveksii ihmiskunnan kyvyttömyyttä pitää yllä elämän edellytyksiä. Ihminen on planeetan syöpä, ja me koneet olemme lääke sairauteen, Smith toteaa. Hän vertaa ihmistä virukseen, joka leviää maapallolla holtittomasti ja vie elintilan kaikilta muilta eläviltä olennoilta. Kuka voi väittää agentti Smithin olevan väärässä?
Ylösnousemuksen toivossa
Matrix-trilogian ensimmäinen osa (1999) on sarjan tunnetuin teos. Jatko-osat Matrix Reloaded ja Matrix Revolutions julkaistiin vuonna 2003. Jatko-osia on kritisoitu monestakin syystä, ja olen itsekin sitä mieltä, että toinen osa on heikko esitys. Se esittelee kuitenkin gnostilaisen mytologian näkökulmasta muutaman kiinnostavan hahmon, kuten simulaatiotodellisuuden hallitsijan, Arkkitehdin. Kolmas osa taas on klassinen hyvän ja pahan välinen viimeinen taistelu ja varsin onnistunut sellainen.
Matrix on oman aikansa elokuvana edistyksellinen muun muassa siinä, miten se nostaa esiin naisia ja ei-valkoisia näyttelijöitä. Erityisen suurta hekumaa tunnen katsoessani kolmatta osaa Matrix Revolutions, joka huipentuu eeppiseen hyvän ja pahan taisteluun. Neo on päättänyt kohdata pahuuden ytimen, Konesalin, mutta häneltä puuttuu taistelualus, jolla lähteä matkaan. Hanke on pähkähullu eikä kukaan kapteeneista suostu luovuttamaan alustaan tuhoon tuomittuun hankkeeseen. Ei kukaan muu kuin jumalaisen lahjakas naiskapteeni Niobe (Jada Pinkett Smith). Niobe antaa Neon ja Trinityn käyttöön oman aluksensa, ja rakastavaiset lähtevät matkaan kohti viimeistä taistelua. Niobe itse valitsee joukoilleen toisen tien ja tarttuu laina-aluksen, Vasaran, ohjaimiin kuin Jumalan tytär. Mieskapteenit, Morpheus mukaan lukien, ovat kastella housunsa Nioben kyydissä. ”God damn, woman, you can drive!”
Mutta kuka muistaa, minkä niminen Nioben luovuttama alus oli? Aivan, sen nimi oli Logos! Tämän symbolisemmaksi ei homma enää mene. Vaikka Neo ja Trinity joutuvatkin uhraamaan henkensä pahuuden voimia vastaan taistellessaan, ylösnousemuksen lupaus jää väreilemään ilmaan. Huhut nimittäin kertovat, että Matrixin neljäs osa saa ensi-iltansa 22. joulukuuta 2021, ja ainakin Keanu Reeves on bongattu kuvauksissa. Joulun ihmettä odotellessa kannattaa katsoa kaikki edelliset jaksot Netflixiltä.
Arvioidut elokuvat: The Matrix (1999) & The Matrix Reloaded (2003) & The Matrix Revolutions (2003). Ohjaus ja käsikirjoitus: The Wachowskis. Netflix.
