Sähkokatko pimentää hetkeksi koko maailman ja sen aikana osia ihmiskunnan kollektiivisesta muistista ja myös fyysisistä esineistä pyyhkiytyy pois. Kukaan ei muista enää Oasis-yhtyettä tai Harry Potteria, ja ennen muuta nykyaikaisen pop-kulttuurin peruskivi The Beatles ei sano kenellekään mitään, eivät myöskään yhtyeen kappaleet.
(Päivää ennen kuin näin elokuvan, sähkökatko oli juuri pimentänyt koko Argentiinan ja Uruguayn. Mitähän sen aikana katosi…)
Näyttää siltä, että ainoastaan yritteliäs lauluntekijä Jack Malik (Himesh Patel) – joko kohtalon oikusta tai sallimuksen johdatuksesta – muistaa yhtyeen. Hänenkin levyhyllystään ovat kuitenkin The Beatlesin levyt ihmeellisesti kadonneet, eikä hänenkään tietokoneellaan Sgt. Pepperin nimen googlaus tuota mitään Johniin, Pauliin, Georgeen tai Ringoon liittyvää.
Jack soittaa ystävilleen Paul McCartneyn säveltämän Yesterdayn, ja he luulevat sitä Jackin omaksi lauluksi. Jack on hämmentynyt ja luulee ystäviensä vain pilailevan hänen kustannuksellaan. Kun hän tajuaa, ettei kukaan todellakaan enää tiedä mitään The Beatlesista, hän ryhtyy muistelemaan laulujen sanoja ja esittämään niitä baarin nurkassa. Hänen motiivinsa on ehkä alun perin pitää musiikki elossa, mutta kun tarjoutuu tilaisuus levyttää kappaleita hänen omissa nimissään, hän ei jätä sitä käyttämättä.
Jack Malik ja Ed Sheeran valmistautuvat esiintymään Moskovassa. Kuva: UpiMedia.
Jackin maine kasvaa. Eräänä päivänä hänen ovellaan on Ed Sheeran, joka haluaa Jackin lämmittelijäksi omalle kiertueelleen. Moskovassa Jack esittää sikäläiselle ekstaattiselle yleisölle soolona Back in the USSR ja peittoaa takahuoneen sävellyskaksintaistelussa Sheeranin “loihtimalla” käden käänteessä ikään kuin spontaanina sävellyksenä The Long and Winding Roadin. Sheeran tunnustaa tappionsa.
Jackin maine kasvaa edelleen. Iso amerikkalainen levy-yhtiö kutsuu hänet Yhdysvaltoihin levyttämään. Hänen kotikutoinen englantilainen managerinsa, opettajana elantonsa ansaitseva Ellie (Lily James) ei voi jättää työtään, ja manageriksi tyrkyttäytyy kova liikenainen Debra (Kate McKinnon). Yhdysvalloissa Jackista leivotaan kaikkien aikojen popneroa. Ihan kaikkien The Beatlesin kappaleiden nimet eivät kelpaa levy-yhtiön johtoportaalle; niinpä Hey Jude muovautuu amerikkalaisille ilmeisesti helpommin avautuvaksi Hey Dudeksi.
Vähitellen omatunto alkaa soimata Jackia; hän tuntee, ettei hän voi loputtomiin ottaa kunniaa toisten sävellyksistä. Miten hän itsesyytökset ratkaisee, jääköön uteliaiden itse nähtäväksi.
”Et sä mua määrää”, sanoo Himesh Patel ohjaaja Danny Boylelle. Kuva: UpiMedia.
Yesterday on hyvää komedista musiikkiviihdettä, ja The Beatlesin faneille on varmasti sykähdyttävää, että yhtyeen uudelleen versioitu musiikki on elokuvan pääosassa. Käsikirjoittaja Richard Curtis on vanha kettu komedian kirjoittamisessa, mutta mitään naurutulvia ei elokuva kylläkään yleisössä herättänyt, toistuvia hörähdyksiä paremminkin. Hörähdysten aiheuttajiin kuuluu esimerkiksi se, kun Jackin törmäilevä roudari Rocky (Joel Fry) järjestää Spinal Tap -tyylisen eksymisen matkalla pukuhuoneesta lavalle. Musiikillisesti elokuvan huippukohta oli mielestäni raju, foofightersmainen versio Helpistä. Selvä sanomakin elokuvalla on: maailma olisi selvästi ikävämpi paikka ilman The Beatlesia!
Yesterday. Ohjaus: Danny Boyle. Käsikirjoitus: Richard Curtis. Pääosissa: Himesh Patel, Lily James, Joel Fry, Ed Sheeran, KateMcKinnon. Ensi-ilta perjantaina 28.6.
Artikkelikuvassa Jack Malik esittää rajua versiota Helpistä. Kuva: UpiMedia.
