Antisemitismi on noussut suomalaisen julkisen keskustelun valokeilaan. Samaan aikaan kun maailmalla kohistaan aiemmin Kanye West -nimellä tunnetun räppäri Yen antisemitismiä tihkuvista twiiteistä ja haastatteluista, on joukko suomalaisia taiteilijoita käynnistänyt boikotin juutalaista mesenaattia vastaan. Toisin kuin Ye, ovat nämä taiteilijat artikuloineet mielipiteensä tavalla, jonka tarkoitus on esiintyä ulospäin salonkikelpoisen progressiivisena. Boikotin yllä leijuu kuitenkin antisemitismin synkkä varjo.
Joulukuun alussa uutisoitiin boikotista, jossa joukko taiteilijoita vaati taidemuseo Kiasmaa lopettamaan yhteistyön Kiasman tukisäätiön hallituksessa istuvan liikemies Chaim ”Poju” Zabludowiczin kanssa. Boikottihanke nivoutuu yhteen laajemman palestiinalaista agendaa ajavaan BDS eli Boycott, Divestment and Sanctions -liikkeeseen. Boikotoijat syyttävät Zabludowiczia Israelin ”miehityspolitiikan” ja ”apartheidin” tukemisesta. Termit ovat vahvasti latautuneita, ja niiden kautta Zabludowiczista maalataan erittäin synkkä kuva. Suomalaistaiteilijoiden kampanja Zabludowiczia vastaan on käynnistänyt julkisen keskustelun, jossa Zabludowiczin tueksi ovat käyttäneet puheenvuoroja muun muassa piispa Teemu Laajasalo, kansanedustaja Ben Zyskowicz ja toimittaja Saska Saarikoski. Laajasalo ja Zyskowicz nostivat esiin antisemitismin taiteilijoiden kampanjan käyttövoimana.
Vastahyökkäys tuli kuitenkin nopeasti, kun professori Hannu Juusola iski takaisin Helsingin Sanomien haastattelussa 8.12.2022: ”Käytännössä juutalaisvastaisuus-argumentti nousee esiin lähes aina, kun arvostellaan Israelin politiikkaa tai kohdistetaan Israeliin boikotteja”, Juusola väitti jatkaen: ”Antisemitismistä syyttäminen on erittäin tehokas ase keskustelun hiljentämiseen”. Samassa artikkelissa vanhempi tutkija Timo R. Stewart myötäili Juusolan kantoja. Artikkelin otsikon mukaan tutkijat pitivät antisemitismi-termin käyttöä haitallisena. Otsikosta sai helposti sellaisen kuvan, että suomalaisten antisemitismin tutkijoiden kesken vallitsee konsensus, jota Juusola ja Stewart edustavat. Tämä on kuitenkin kaukana totuudesta. Sekä Juusola että Stewart edustavat linjaa, joka myötäilee vahvasti poliittista BDS-liikettä. Suomesta löytyy kuitenkin myös antisemitismiin perehtyneitä tutkijoita, joiden näkemys Kiasman tapauksessa on täysin vastakkainen Juusolan ja Stewartin kantaan nähden.
Miten on mahdollista, että antisemitismin tuntijoina esiintyvät tutkijat kuten Hannu Juusola ja Timo R. Stewart eivät itse tunnista liikkuvansa kaltevalla pinnalla, jolla he ovat luisuneet artikuloimaan antisemitistisiä mielipiteitä?
Suomessa antisemitismi oli pitkään (ääri)oikeistolainen ilmiö. Antisemitismi oli kiinteä osa valkoisen Suomen henkistä ilmapiiriä vuosina 1918–1944. Toisen maailmansodan jälkeen holokaustiin johtanut rotuteorioihin pohjautunut äärioikeistolainen antisemitismi tuomittiin laajasti, ja Suomessa sen reviiri kaventui äärimmäisen kapeaan marginaaliin. Vuonna 1948 perustettu Israelin valtio nähtiin yleisesti legitiiminä hankkeena.
Vuoden 1967 kuuden päivän sodan myötä tilanne kuitenkin muuttui. Israel voitti sodan, mutta sen kansainvälinen imago koki muutoksen negatiiviseen suuntaan. Israelin hallintaan tulivat Länsirannaksi kutsutut Juudean ja Samarian alueet, joihin Israelilla on syvät historialliset ja kulttuuriset siteet. ”Miehitys” on muodostunut koodisanaksi, jonka kautta vallitseva tilanne hahmotetaan ja jonka purkamisen ajatellaan olevan avain alueen ongelmien ratkaisemiseen. Kuuden päivän sodan jälkeisessä tilanteessa poliittinen vasemmisto omaksui antisionismin agendalleen, ja samalla antisemitismi vaihtoi etumerkkiä. Äärioikeistolaisen antisemitismin korvasi antisionismiin verhoutunut vasemmistolainen antisemitismi.
Uutta vasemmistolaista antisemitismiä on usein ollut vaikea tunnistaa julkisessa keskustelussa, koska se on kätkeytynyt antisionismin muotoon. Antisionismi on antisemitismiä, jos siinä mustamaalataan Israelia tukevia juutalaisia ja demonisoidaan Israelia. Antisionismi on myös antisemitismiä silloin, kun verrataan Israelia natseihin tai muihin hirmuhallintoihin, tai kohdellaan Israelia epätasapuolisesti muihin valtioihin verrattuna ja nostetaan Israel suhteettoman erityistarkastelun kohteeksi. Varteenotettavan määritelmän antisionismin ja antisemitismin suhteesta on esittänyt yhdysvaltalainen kansalaisjärjestö ADL eli Anti-Defamation League.
Juusola ja Stewart kiistävät Israelin arvostelemisen ja antisemitismin välisen yhteyden. Heidän kannattamalleen BDS-liikkeelle juutalaisten esiintuoma kokemus antisemitismistä on irrelevantti, väärä tai valheellinen. Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik tuo painokkaasti esiin juutalaisten oikeuden itse määritellä kokemansa antisemitismin. Syrjinnän kohteen tulkintaoikeus omaan kokemukseensa on progressiivisen vasemmiston hellimä periaate. Kun syrjinnän kohde on juutalainen, ei tämä periaate tunnu kuitenkaan olevan voimassa.
Israelin arvostelusta on tehty julkisessa keskustelussa itsestäänselvyys ja Israelia kritisoivan ihmisen on helppo mieltää itsensä progressiiviseksi. Vinoutuneessa mielipideilmastossa antisionismin tunnistaminen antisemitismiksi voi olla monelle haastavaa. Israelista on tavallaan tehty ”kollektiivinen juutalainen”, jonka arvostelemiseen kanavoituu tietoista ja tiedostamatonta juutalaisvihaa. Israel toimii myös vasemmistolaisen älymystön postkolonialistisen huonon omantunnon purkukanavana, vaikka Israelin kohdalla on täysin perusteetonta puhua kolonialismista. Israelin ja palestiinalaisten välisellä konfliktilla on monimutkaiset historialliset juuret. Israelia haastetaan jatkuvasti terrorin, boikottien ja mielipiteenmuokkauksen keinoin. On hyvä pysähtyä miettimään kritiikin kohtuullisuutta ja tasapuolisuutta.
Kohtuullisuus ja tasapuolisuus ovat kadonneet kauan sitten jopa YK:n tasolla. Vuodesta 2015 YK:n yleiskokous on hyväksynyt 125 Israelin tuomitsevaa päätöslauselmaa. Vertailun vuoksi tuomitsevia päätöslauselmia on kohdistunut muihin maihin seuraavasti: Venäjä 19, Syyria 9, Pohjois-Korea 7, Iran 6 ja Kiina 0. Päätöslauselmassaan 30.11.2022 YK:n yleiskokous vaati Israelin ja palestiinalaisten rauhanneuvottelujen järjestämistä Moskovassa. Irvokkaampaa paikkaa rauhanneuvotteluille on vaikea kuvitella. Toisaalta neuvottelupaikan valinta on ymmärrettävä historiallista ja poliittista taustaa vasten: palestiinalaiset tukeutuivat koko kylmän sodan aikana Neuvostoliittoon, ja sama Ramallahin ja Moskovan välinen ystävyys on jatkunut Putinin aikakaudella, myös Ukrainan sodan aikana. YK:n päätöslauselma hyväksyttiin äänin 154–9 (kymmenen maata äänesti tyhjää). Jopa Ukraina äänesti päätöslauselman puolesta.
Israelin arvostelemisessa kohtuullisuus ja tasapuolisuus ovat avainkysymys. Kun ne unohtuvat, liukuu arvostelu antisemitismin puolelle. Kohtuullisuus ja tasapuolisuus ovat kuitenkin niin pahasti hukassa, että voidaan puhua Israelin arvosteluun liittyvästä rakenteellisesta antisemitismistä. Onkin korkea aika ruveta purkamaan tätä rakenteellista antisemitismiä, jotta antisionismiin verhoutunut antisemitismi ei enää olisi vallitseva normaali. On aika palauttaa kohtuullisuus ja tasapuolisuus Israelia koskeviin julkisiin kannanottoihin!
Lue myös:
Paavo Ahonen, Valtavirtaistuuko 2000-luvun antisemitismi? Vartija 1.11.2022.
Mikko Ketola, Juutalaisia ei lasketa. Vartija 7.7.2022.
'Tapaus Kiasma: Tutkijat ja antisemitismi' kirjoitusta on kommentoitu
13.12.2022 @ 13.06 Johanna Korhonen
Eihän Kiasma-kysymyksessä ollut kyse juutalaisuudesta, vaan liikemies Chaim Zabludowiczin kytköksistä Israelin laittomilla siirtokunta-alueilla harjoittamaan toimintaan. Näistä firma- ja raha-asioista on ollut tietoa mediassa. Miksi Swanström ei käsittele Zabludowiczin toimintaa, vaan siirtää keskustelun näihin muin aiheisiin, kuten hänen mahdolliseen uskontoonsa?
13.12.2022 @ 15.48 André Swanström
Tekstistäni käy ilmi, että Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti on monimutkainen asia. Myöskään siirtokuntien suhteen ei kannata tehdä ehdottomia ja mustavalkoisia tulkintoja. Niiden kategorinen julistaminen laittomiksi on politiikkaa sekin, siirtokuntalaisten demonisoiminen taas osa antisionistista kampanjaa. Tällä kaikella en tarkoita, että siirtokunnat olisivat yksiselitteisesti ongelmaton asia. Siirtokuntalaiset on kuitenkin myös syytä nähdä ihmisinä ja kuunnella heidän argumenttejaan. Taiteilijoiden yksinkertaistuksiin perustuva boikottihanke kulminoituu antisemitismiin. Siirtokunnat on teema, jonka käsittely vaatii nyansseja, kulttuurista sensitiivisyyttä ja historian tajua. Se ei ole mustavalkoinen ehdottomien totuuksien ja boikottien pelikenttä.
13.12.2022 @ 18.08 Sari Roman-Lagerspetz
Poiminta kirjoituksesta:
”Syrjinnän kohteen tulkintaoikeus omaan kokemukseensa on progressiivisen vasemmiston hellimä periaate. Kun syrjinnän kohde on juutalainen, ei tämä periaate tunnu kuitenkaan olevan voimassa.”
Onko nyt kuitenkaan kysymys määrätyn ihmisen syrjinnästä juutalaisuuden perusteella? Ja kuka/ketkä ovat syrjinnän kohteita?
Maailmasta löytyy paljon juutalaisia jotka kritisoivat Israelin valtion toimintaa samalla tavalla kuin miten sitä kirjoituksessa mainitussa boikottihankkeessa kritisoidaan. Myös Israelin sisäisissä (juutalaisista koostuvissa) poliittisissa ryhmissä kritisoidaan Israelin valtion Palestiina-politiikkaa. Ovatko nämä ryhmät Israel-vastaisia? Antisemitistejä?
Swanströmin kirjoitus on harmillisen pintapuolinen poliittinen pamfletti. Hän pystyisi huomattavasti parempaan, koska on erittäin hyvä historioitsija, ostin just hänen uusimman kirjansakin.
13.12.2022 @ 19.52 André Swanström
Suoraan kysymykseen suora vastaus: syrjinnän eli tässä tapauksessa antisemitismin kohde oli Chaim Zabludowicz.
Israelia kritisoivia juutalaisia löytyy niin maailmalta kuin Israelista. Samoin löytyy Israelia puolustavia arabeja. Esimerkkinä voidaan mainita laadukasta journalismia tekevä Israelin arabi Khaled Abu Toameh, joka valittiin vuonna 2013 Algemeiner Journalin listalle ”The Top 100 People Positively Influencing Jewish Life”. Abu Toameh on esittänyt arvion, että miehityksen loppua vaativat amerikkalaiset opiskelijat ovat itse asiassa kiinnostuneempia Israelin valtion hävittämisestä. Toinen esimerkki on Israelin arabi Yoseph Haddad, joka yhdessä amerikkalais-israelilaisen kihlattunsa Emily Schraderin kanssa vaikuttaa Youtubessa, Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä Headlines with the Haddads. On vain hyvä, että moniäänisyyttä esiintyy niin juutalaisten kuin arabien keskuudessa!
Minun tehtäväni ei ole tuomita Israelin politiikkaa kritisoivia juutalaisia. BDS nauttii kuitenkin äärimmäisen marginaalista kannatusta Israelissa. Hyvää tarkoittava ihminen voi BDS:n kautta tahattomasti antaa käyttövoimaa antisemitismille, ja tämä on tietysti varsin valitettavaa. Israelin politiikan kritisoiminen ei ole sama kuin BDS:n kannattaminen. BDS edustaa äärimmäistä positiota, ja Kiasman boikotoijat ovat lähteneet juuri tälle äärimmäisyyden tielle.
Lyhyessä kirjoituksessa ei ollut mahdollista käsitellä asioita perinpohjaisesti. On tyypillistä, että itselle vieraat ajatukset kuitataan ”poliittisina” ja niiden esitysmuodosta käytetään nimitystä ”pamfletti”. Jos jätämme jälkimmäisen luonnehdinnan sikseen, voimme kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään politiikkaa ja poliittisuutta. Harold Lasswellin klassisen politiikkamääritelmän mukaan politiikka on prosessi, jossa määritetään kuka saa mitä, milloin ja miten. Eikö tästä juuri ole kyse Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa? Tämä prosessi vaatii malttia, harkintaa ja kompromisseja. Prosessin lähtökohdaksi on hyvä hallita myös historialliset faktat. Tulen itse palaamaan aiheeseen perusteellisen esityksen merkeissä mahdollisesti neljän tai viiden vuoden tähtäimellä.
13.12.2022 @ 21.26 Martti Muukkonen
Miksi kirjoituksessa ei lainkaan käsitellä Zabludowiczin bisneksiä Länsirannan laittomissa siirtokunnissa? Kirkoituksessa ei myöskään käsitellä sitä, että YK, EU ja myös Suomi ovat tuominneet ne siirtokunnat laittomiksi ja mm. siirtokuntatuotteet eivät kuulu EU:n ja Israelin vapaakauppasopimuksen piiriin juuri niiden laittomuuden vuoksi.
Sanoit vastauksessasi Johannalle, että ”Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti on monimutkainen asia.” Miksi sitten et käsittele sitä monimutkaisuutta vaan nielet suoraan Zabludowiczin propagandatoimiston viestin?
14.12.2022 @ 9.29 André Swanström
Sivuan artikkelissa miehitys-käsitettä ja kommenteissa siirtokuntien laittomiksi julistamisen ongelmallisuutta. YK:n, EU:n ja Suomen esittämät tuomiot voi asettaa artikkelin metatasolla tarjoamaan perspektiiviin. Kun YK, EU ja Suomi tuomitsevat siirtokunnat laittomiksi, ne toistavat vain kansainväliseen järjestelmään pesiytynyttä rakenteellista antisemitismiä. Siirtokuntien kohdalla ”miehitys” ja ”laittomuus” ovat hokemia, jotka kuvaavat itsestään selväksi oletettua pahuutta. Kannattaisi kuitenkin tutustua asioihin myös toisesta näkökulmasta. Vierailemalla itse siirtokunnissa asioista saa realistisemman ja monipuolisemman kuvan.
Kuvaavaa on, että Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja vertasi Israelia kansallissosialistiseen Saksaan. Ulkoministerin antisemitistiset lausunnot söivät pahasti Suomen ulkopolitiikan uskottavuutta. EU puolestaan on suositellut neuvotteluja Iranin islamilaisen tasavallan kanssa. Iran on yksi merkittävimmistä kansainvälisen terrorismin sponsoreista. Ihmisoikeuksia räikeästi polkevan Kiinan suhteen EU on ollut täysin hampaaton. YK on kauan sitten kadottanut uskottavuutensa suoltaessaan rutiininomaisia tuomioita Israelia vastaan. YK:n ihmisoikeusneuvostoon kuuluvat mm. Kiina, Kuuba, Libya, Qatar, Somalia, Sudan ja Venezuela, kaikki maita, joissa ihmisoikeuksia loukataan jatkuvasti. Israel on ainoa maa, jonka ihmisoikeustilanne on YK:n ihmisoikeusneuvoston pysyvällä agendalla. YK:n ja sen alaisten toimielinten puolueellisuus Israelia vastaan on surullinen, mutta julkisuudessa huonosti tunnettu asia.
Olisin toivonut, että argumentointi tämän keskustelun yhteydessä olisi pysynyt asiallisena. Martti Muukkonen, sanot minun nielleen suoraan ”Zabludowiczin propagandatoimiston viestin”. Mitä jos kunnioittaisimme toistemme älyllistä tasoa ja pidättäytyisimme tämän kaltaisista heitoista? Kirjoittaessasi ”Zabludowiczin propagandatoimistosta” palautat tilanteen lähtöruutuun: Chaim Zabludowicz on paheksunnan ja pilkan kohteena, ja hänen ajatuksensa ovat mielestäsi pelkkää propagandaa.
14.12.2022 @ 19.18 Martti Muukkonen
Yhtä lailla minä voisin sanoa sinun olevan antieurooppalainen kyseenalaistaessasi EU:n linjaukset Länsirannasta. Samoin voisin sanoa sinun halveksivan kansainvälistä oikeutta kyseenalaistaessasi sen, että siirtokunnat ovat laittomia. Diskurssisi on ihan samaa, mitä Putinin trollit tekevät puolustellessaan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Kirjoituksesi oli läpeensä poliittinen. Jos olisitkin tehnyt eron siviiliminäsi ja tutkijaminäsi välillä, niin kirjoituksen olisi voinut sivuuttaa olankohautuksella. Nyt se murentaa uskottavuuttasi myös tutkijana.
14.12.2022 @ 20.41 Vartijan toimitus
Martti Muukkonen, et noudata kommentoinnin sääntöjä, joissa sanotaan mm. että kommentoidessa on tarkoitus puhua asiasta, ei kirjoittajista
14.12.2022 @ 19.40 André Swanström
Hyvä Martti Muukkonen!
Minun diskurssini rinnastaminen Putinin trolleihin menee retorisena keinona todella alhaiseksi. Ehdotan, että ensi kerralla kun menet nettiin kirjoittelemaan tällaista, otat ensin papinpaidan pois päältä, niin et tule häpäisseeksi sitä samalla.
14.12.2022 @ 20.23 Martti Muukkonen
Analogia on ihan selvä. Kaksi valtiota, jotka rikkovat kansainvälistä oikeutta. Sinä puolustat toista niistä.
PS. Evl kirkkomme tuomitsee myös Länsirannan siirtokunnat – ja Israel-mielisyydessäsi olet unohtanut, että missään ei tuomita Israelin tekoja yhtä jyrkästi kuin Vanhassa testamentissa. Onko sekin antisiionistinen opus?