Seksuaalivähemmistöihin liittyvä keskustelu on viimeisten vuosien aikana ollut pinnalla suomalaisessa kristillisessä kentässä. Evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on käyty pitkittyvän tuntuista prosessia samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä, ja monenlaisia käytännöllisiä ja retorisia avauksia niin ”puolesta” kuin ”vastaan” on vuosien varrella nähty.
Keskustelussa usein nähtyä on ollut seksuaalivähemmistöihin kuuluvien omien kokemusten jääminen paljolti paitsioon – äänen ja siihen liittyvän julkisuuden onkin useimmiten saanut paljolti ylätaso. Tällöin katse on usein kohdistunut teologisiin periaatteisiin ja käytännön päätöksentekoon liittyvään kokonaisuuteen. Tämän valtakirkon piirissä tapahtuvan prosessoinnin rinnalla vapaat suunnat ovat ajautuneet monesti julkisuuden valokeilan ulkopuolelle.
Tässä tilanteessa Patrick Tiaisen toimittama kirjoituskokoelma Taivaan ja helvetin väliltä (2021) on tervetullut muistutus seksuaalivähemmistöihin kuuluvien omista kokemuksista. Kirja kokoaa yhteen vapaisiin suuntiin (tai esipuheen määrittelyn mukaan ”karismaattiseen kristillisyyteen”) kiinnittyvien homoseksuaalien elämäntarinoita. Tarinat muodostavat jouhevan ja helposti luettavan, mutta samalla syvästi puhuttelevan ja ajattelemaan pysäyttävän kokonaisuuden.
Taivaan ja helvetin väliltä koostuu kaiken kaikkiaan seitsemästä omakohtaisesta kertomuksesta sekä kahden ulkopuolisen asiantuntijan esipuheesta ja loppusanoina toimivasta vanhempien puheenvuorosta. Kirjan ensimmäisen puolikkaan muodostaa paljon julkisuudessakin olleen Patrick Tiaisen oma kokemuskertomus. Nuori uskovainen kokkolalaismies päätyi psykologian yliopisto-opintojen sijaan kenialaisen raamattukoulun kautta oman kirkkokunnan perustajaksi ja paimeneksi. Kirkkokunnan alkuaika oli inspiroivaa, kasvu suurta ja näkyvyys vaikuttavaa.
Samanaikaisesti paimenen omaan lokeroonsa asetettu, seurakunnalta tarkasti salattu ja erilaisiin eheytymisyrityksiin ajanut homoseksuaalisuus aiheutti suuren, koko ajan kasvavan sisäisen ristiriidan. Lopulta alituiseen työntekoon pakenemisen, pakotetun avioliiton ja salaisen miessuhteen ristitulessa Patrick paloi loppuun ja kulissit tippuivat. Seurauksena oli syvä henkinen, sairaalahoitoakin vaatinut kriisi sekä tilanteen paljastuttua eheytymistä vaatineen seurakunnan ja vaimon jättäminen. Patrickin seestyminen ja uusi, hiljalleen tulevaisuuteen uskovia sävyjä saava elämä poissa Kokkolasta antavat kertomuksen loppuosalle toiveikkuutta.
Kirjan loppuosa koostuu kuudesta lyhyemmästä kokemustarinasta. Oman heteronormista poikkeavan seksuaalisuuden tiedostaminen on poikkeuksetta ollut kaikille kirjoittajille kriisin paikka. Oman seksuaalisuuden ei nähty mahtuvan hengellisen taustayhteisön – usein helluntailaisuuden, mutta joskus myös muiden seurakuntien – uskovaiselle asettamiin mittoihin ja perinteiseen, homoseksuaalisuuden toteuttamisen ankarasti torjuvaan seksuaalietiikkaan.
Taustalla vaikuttivat oman yhteisön opetukset selibaatista ja ”rikkinäisestä”, kiusauksen kaltaisesta homoseksuaalisuudesta ja siitä eheytymisestä. Samalla usko ja oma seurakuntayhteisö saattoivat myös tarjota lämpöä, turvaa, tarkoituksellisuuden tunteita ja elämänsisältöä, seurakunta joskus jopa työtäkin. Tällöin oma kokemus raameihin sopimattomuudesta on voinut luoda syvää surua, epävarmuutta ja masennusta, joskus jopa itsetuhoisuutta. Kaiken taustalla on usein myös kummitellut kokemus Jumalan rakkauden varauksellisuudesta.
Kaapissa oleminen usein ensin omalle itselle, mutta myöhemmin myös seurakunnalle ja lähipiirille on yhdistänyt kaikkia kirjoittajia. Oma seksuaalisuus saatettiin yrittää torjua ja kätkeä tai selittää alkuvaiheessa joksikin ohimeneväksi. Homoseksuaalisuus nähtiin myös oikeastaan aina vääränä ja syvästi syntisenä: jonakin, mistä tulisi päästä eroon käytännössä hinnalla millä hyvänsä. Korkeaa hintaa maksettiinkin – kertomuksissa välähtelee kuvauksia erilaisista omatoimisista ja uskonnollisten auktoriteettien kanssa läpikäydyistä eheytymisyrityksistä, selibaatista, oman seksuaalisuuden torjumisesta ja salaamisesta, masennuksesta ja vierautumisesta omasta itsestä. Onpa joskus päädytty myös manaamiseen ja demonien poisajamiseen.
Kaiken tämän ohella moni pakeni omassa elämässään eräänlaisen kiltin (yli)suorittajan identiteettiin – oman homoseksuaalisuuden aiheuttama hämmennys ja vähempiarvoisuuden tunne haluttiin jälkikäteen katsoen ikään kuin hyvittää jotenkin. Eräät päätyivät salattuihin suhteisiin samaa sukupuolta olevan kanssa, mutta joskus myös heterosuhteisiin, jotka eivät kuitenkaan pidemmän päälle kantaneet. Erään kirjoittajan elämää määrittelivät epäonnistuneet heteroavioliitot, homoseksuaalisuuden joskus rajukin toteuttaminen ja lopulta uskon uudelleenlöytyminen.
Kertojien polku kohti nykyhetkeä, oman ei-heteroseksuaalisuuden myöntämistä ja hyväksymistä sekä kaapin jättämistä on poikkeuksetta kulkenut monenlaisten etappien ja kokemusten kautta. Yhteistä kaikille kertomuksille onkin eräänlainen kasvun kaari. Matkalla ovat auttaneet vaikkapa uudet elämänvaiheet ja seurakunnalliset kuviot, kohtaamiset hyväksyvien ihmisten kanssa, parisuhde ja siihen sisältynyt rakkaus ja hyväksyntä, terapia sekä uudenlaisiin teologisiin lähestymistapoihin tutustuminen.
Suurin osa kirjoittajista oli päätynyt oman seksuaalisuutensa toteuttamisen ja homoseksuaalisen parisuhteen hyväksyvään uskontulkintaan, mutta polku saattoi johtaa myös vapaiden suuntien perinteisen käsityksen mukaiseen selibaattiin. Kaapista tuleminen ja avoimesti omana itsenään eläminen – joskus myös parisuhteessa – oli helpottavaa, mutta samalla monesti myös haasteellista. Usein oma seurakunta ei hyväksynyt tätä askelta, jolloin yksilön omat kokemukset, vakaumukset ja kamppailut saattoivat törmätä perinteisen uskonkäsityksen sementoimaan aukottomaan muuriin ja jopa auktoriteettien esittämiin toivomuksiin seurakunnan jättämisestä. Tällainen pettymys oli omiaan kärjistämään suhteen seurakuntaan. Samalla hengellisyys saattoi siihen liittyvistä ristiriitaisista, monesti myös pettymistä ja erkaantumista aiheuttaneista kohtaamisista ja tekijöistä huolimatta toimia vankkana tukipuuna. Kaapista tulleen suhteet moniin uskoviin läheisiin saattoivat muuttua, ja omalle perheelle kertominen sekä sen jälkeiset reaktiot olivat oma kenttänsä.
Jo aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa esitetyn, mutta kirjassa myös Patrick Tiaisen havainnon mukaan homoseksuaalisuuden toteuttamisen torjuminen on konservatiivisessa kristillisyydessä myös eräänlaisen yhteisöllisen identiteettipolitiikan väline. Onkin hyvä muistaa, miten henkilökohtaisten tarinoitten takana kajastelee myös laajempi ulottuvuus, joka kytkeytyy yhteisöihin, niiden uskontulkintaan ja identiteettiin. Kirjassa ei luoda mitään systemaattista, esittelevää katsausta suomalaiseen vapaaseen ja karismaattiseen kristillisyyteen tai tällaisen kristillisyyden homoseksuaalisuusopetukseen. Tällainen esittely olisi kenties ollut hyvä lisä varsinkin tämän kristillisyyden kentän vieraammaksi kokeville lukijoille, mutta toisaalta itse kertomusten kautta lukija saa hyviä näkymiä myös yhteisöjen piirissä kohdattuun opetukseen.
Kirjan punaisena lankana ja myös sen kiistattomana ansiona onkin nimenomaan homoseksuaalien omakohtaisen kokemuskerronnan esiin nostaminen. Erityisen merkityksellistä on kertomusten esiin nostaminen uskonnollisesta kontekstista, jota voidaan pitää suomalaisen homoseksuaalisuuden torjumisen kovaan ytimeen kuuluvana. Kirjan kertojien äänenpainot ovat kriittisiä, mutta samalla myös tarkkaan punnittuja ja moni-ilmeisiä. Oman seksuaalisuuden kohtaaminen on ajanut kirjoittajat myös ajattelemaan uskoa, yhteisönsä opetuksia ja käytäntöjä sekä hyvää elämää monista eri näkökulmista.
Näillä henkilökohtaisilla tarinoilla onkin todistusvoimaa: tämän kirjan tulisi olla ainakin yhden lukukerran verran jokaisen vapaiden suuntien pastorin – ja varsinkin niiden piirissä nuorisotyötä tekevän – yöpöydällä. Näiden kertomusten soisi myös löytävän tiensä tässä viitekehyksessä kaapista tulleiden nuorten vanhempien tykö. Samalla Taivaan ja helvetin väliltä tuo oman lisänsä yleisempään suomalaiseen homoseksuaalisuutta koskevaan kristilliseen keskusteluun: kirja onkin hyvä tutustumiskohde jokaiselle, jota tämä aihepiiri kiinnostaa.
Arvioitu teos: Patrick Tiainen (toim.), Taivaan ja helvetin väliltä. Books on Demand 2021. 242 s.
