Kristinuskon maltillista suuntausta moititaan lepsuilusta ja luopumuksesta. Vertailu totiseen uskoon saa ilmaisun ”suola, joka on tullut mauttomaksi” tai ”aivousko”. Kuin homeopaattinen rohto, jossa vaikuttava aine on liudennettu nolla-pitoisuuteen. Liberaalia uskoa koskeva arvostelu saa erityisen muodon, kun moititaan sanoman humaania korostusta. Jeesus lähimmäisrakkauden, suvaitsevuuden, armollisuuden symbolina on turhanaikaista pehmouskoa mustan vyön kristillisyyden maailmassa, jossa tuomion, Golgatan veren, hengen huminan ja ylöstempauksen fantasiat hallitsevat. Helpomman kristillisyyden haeskelua pahat mielessä.
Toista tyyliä edustaa kilven kiillotusta muistuttava pyhitysrituaalien ja puhdistumisen kuntorata ja teopuheen tarkkuussemantiikan koulukunnat. Tarjolla olisi tyyni keskitie, sovinto itsensä, lähimmäisten, ihmiskunnan ja Jumalan mysteerin kanssa.
Mauttoman suolan ja humpuukitinktuuran vertaus on osuva, mutta väitän, että tämä kritiikki menee pahasti pieleen. Jeesuksen opetukseksi katsotut avainkohdat kannattaisi lukea tarkoin ja nähdä niiden veitsenterä, elämän ihanne ja ihmisen raadollisuuden paljastava valo. Helpotetun kristillisyyden sijasta kyseessä on vaativa haaste.
Hillel, Jeesus ja Matteus
Jeesuksen puheeksi on sanottu tunnettu ajatus, jonka Matteuksen evankeliumi toistaa kahdessa kohtaa: Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi, kaikesta voimastasi… Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat (Matt 22:34-40). Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat (Matt 7:12).
Tuo UT:n tunnettu sitaatti, kuten tiedetään, on peräisin paljon varhaisemmasta ihmiskunnan historiasta. Ajatus on paikannettu mm Kungfutsen (551–479 eaa) kirjoituksiin muodossa ”Mitä et toivo itsellesi, älä tee myöskään toiselle” tai ”Älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi”. Eri lähteiden käännökset antavat hieman eri muotoiluja.
Juutalaisissa teksteissä ajatus löytyy toisella vuosisadalla eaa. ja mm rabbi Hillelin opetuksissa ajanlaskun alun aikoihin. Älä tee toiselle, mitä et halua hänen tekevän sinulle. Perimätietojen mukaan Hillelin kuollessa lähes 100 vuoden iässä Jeesus oli lapsi. Rabbin lausumaksi on sanottu opetus ”Mikä sinulle on vastenmielistä, älä tee sitä lähimmäisellesikään; siinä on koko Toora ja loppu on kommentaaria; mene opiskelemaan sitä.”
Sama ajatus hieman eri tavoilla löytyy myös useiden uskonnollisten traditioiden eettisen opetuksen ytimestä.
Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa. (Brahmalaisuus).
Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea. (Buddhalaisuus).
Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle. (Hindulaisuus).
Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäsi. (Taolaisuus).
Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi. (Zarathustralaisuus).
Myös islamin opetuksista löytyy sama muotoilu ”Kukaan teistä ei ole uskova, jollei hän toivo veljelleen samaa kuin itselleen”.
Lienee selvää, että tässä näkyy juutalaisuuden ja kristinuskon vaikutus islamin opetuksen sisältöihin.
Mitä se on – ja ei ole?
Merkillepantavaa on tämän opetuksen universaali ja laajalla alueella vuosisatojen ajan tunnettu muoto ja se, miten Jeesus omaksui tämän ajatuksen juutalaisuudesta, omasta uskonnostaan ja piti sitä sanomansa keskiössä.
Voisi arvella, että juutalaisuudessa ajatuksen alkuperä ulottuu Mesopotamian vuosisatoihin ja uskontojen eettisen tradition vuorovaikutukseen. Rabbi Hillel ja Jeesus lausuivat ilmoille tajunnan räjäyttävän väitteen ”Tässä on laki ja profeetat”. Mahtoivatko Hillelin kuulijat havaita viestin, jonka voisi tulkita tarkoittavan monien lain/Tooran perinnäissääntöjen joustamattoman soveltamisen olevan toissijaista ja katoavaa.
Asetu lähimmäisesi asemaan. Ota huomioon, miten sinun toimesi, puheesi ja käytöksesi vaikuttavat kanssaihmiseen. Tämä ohje kätkee sisäänsä vaativan neuvon, jota kukaan aidosti tunteva kristitty ei tunne onnistuvansa toteuttamaan. Ihanteena se kuitenkin ohjaa elämää. Jeesuksen tiivistys ”Tässä on laki ja profeetat” ei varmaan ollut tarkoitettu liioitteluksi. Alla listaa esimerkeistä, joita kristityn tulisi tuon ”suurimman käskyn” perusteella välttää, tapahtuneita hairahduksia katua ja vahinkoja korjata.
Aggressio ja väkivalta kaikissa muodoissa. Lähimmäisen vahingoittaminen. Pahat puheet takanapäin.
Lähimmäisen habituksen ja identiteetin arvostelu, pilkka ja tuomitseminen.
Kateus, katkeruus lähimmäisen onnistumisesta.
Tahdon yli kävely parisuhteissa.
Toisen omaan kajoaminen. Velttoilu, vastuun välttely ja toisten tai yhteiskunnan avun holtiton hyväksikäyttö omavastuisen elämisen sijasta.
Säälimättömyys heikompiosaisten ja puutteenalaisten hädän edessä. Vaaran tai sairauden, turvattomuuden tai vainon alla elävien asia. Vierasmaalaisten, muukalaisten ja toisuskoisten ihmisarvo.
Konkreettiset tahdikkaan elämän normit ovat kuin seurauslausekkeita Jeesuksen ja Hillelin ohjeesta. Periaatteen sovelluksia ovat: ”älä tapa”, ” älä ahdistele, murjo tai painosta lähimmäistäsi”, ”älä valehtele ja vilpistele”, ”älä riko toisen avioliittoa”, ”älä kajoa alaikäiseen tai nuoreen millään verukkeella”, ”älä syrji tai pilkkaa muukalaista, toisuskoista, maahanmuuttajaa, seksuaalisesti erilaista”.
Moraalin suonsilmät
Tuon ohjeen loukkauksista syntyy maailman kurjuus ja moraalittomuuden markkinat. Kirkkojen, hengellisten yhteisöjen, vastuuta tuntevan median ja kulttuurielämän toivoisi korottavan ääntä arkipäivän lähimmäisyyden, ihmisheimojen sovun ja säällisen käytöksen puolesta. Sen sijaan joskus uskonnon järjestelmät toimivat kuin pahan kätyreinä.
Sakraalista jäykkyydestä ylläpidetty selibaattioppi, kirkasotsaisten kristittyjen tuomitsevuus seksuaalisen poikkeavuuden ilmiötä kohtaan ovat samaa tunnottomuuden kierrettä, jossa uskonnon fasadin taakse piiloutuu sydämetön kovuus.
Raakuutta ja sodan väkivaltaa puolustellaan uskonnon varjolla. Israelin ja Palestiinan konflikteissa tämä oppi turhennetaan, jos Raamatun historiasta luettu valitun kansan ideologia antaa perusteen sortoon ja väkivaltaan. Palestiinalaisten puolella raakuudet ovat yhtä tuomittavia.
Moitteiden luetteloa voisi täydentää myös vauraan Lännen kepeän elämän esimerkeillä. Rahan ja mediasuosion perässä ovat yleistyneet ohjelmaformaatit, jossa tahallaan unohdetaan sekoiluviihteen seuraukset mukaan houkuteltujen elämän särkymisessä. BB-örvellys, houkutusten saaret, viidakkoon viedyt tähtöset. Media, joka kantaisi huolta nuorten elämän eheydestä, ei loisi moista mieliä ja ihmissuhteita sotkevaa ja itsekunnioituksen alennusta esittelevää materiaalia.
Kriittisiä kohtia ovat identiteettiryhmien väliset mutkikkaat jännitteet, joissa tulee punnituksi lähimmäisen kunnioituksen, suvaitsemisen ja tahdikkuuden rajat. Homoseksuaalisuus tulisi nähdä ihmisyyteen kuuluvana luonnollisena ilmiönä, enemmistöön verrattuna poikkeavuutena, jota tulee ymmärtää normaalin biologian variaationa. Kenelläkään ei ole oikeutta syrjiä, vihata tai halveksia. Homoseksuaalin ihmisen tulee voida elää ja rakastaa oman biologisen taipumuksensa mukaan, kuitenkin toteuttaen tarkoin ihmissuhteiden etiikkaa, samaa, jota heteroseksuaalinkin neuvotaan toteuttamaan. Lapsiin ja alaikäisiin kajoaminen, kieroileva viettely, toisen parisuhteen häiritseminen, pariuskollisuuden loukkaaminen olkoon kauhistus.
Vastakkaisten osapuolten vastuu
Molemminpuolisen tahdikkuuden sääntö ja toisen huomioon ottaminen tarkoittaa myös vaativaa eettistä ohjetta homoseksuaalille lähimmäiselle. Hänen tulisi nähdä, miten vaikea asia liian osoitteleva ja mielenosoituksen muodon saava näytöshomoilu on joillekin – myös vahvan suvaitsevuuden periaatetta kunnioittavalle heterolle. Intiimit asiat tulisi jättää julkisen tilan ulkopuolelle.
Vahvan suvaitsevuuden periaatetta kunnioittava hetero voi nähdä miehen ja naisen välisen seksuaalisuuden pyhänä instituutiona, johtuen vuosituhansien biologian historiasta. Tämä on jokaisen maailmaan syntyneen ihmiselämän ainutlaatuinen alkuhetki. Mies-nainen suhteen erityisyyden kunnioitus ei ole vähimmässäkään mielessä kohdistettu muunlaisen erotiikan ja seksuaalisuuden tuomitsemiseen.
Suvaitsevuuden periaate tarkoittaa, että lupaa seksuaalisuuden ilmaisemiseen ei haeta arkaaisista kirjoituksista vuosisatojen takaa. Kriteeri on kristinuskon (ja ihmiskunnan yhteinen) eettinen periaate lähimmäisen kunnioittamisesta ja huomioon ottamisesta. Kirkollinen vihkimien ja papin aamen oli vielä sodan jälkeisessä Suomessa kuin tarvittava lupa siirtyä seksin harjoittajaksi. Tästä ajatuksesta tulisi päästä kirkon kaavakirjassa ja kansalaisten mielenrakenteissa. Parisuhteen juhlistaminen tulisi hoitua arkisemmin.
Kirkollisen pyhän rituaalin aiheena voisi olla yhdyntä ja siitä syntyvä raskaus. Tämä elämän synnyn ihme voi tarkoittaa myös keinohedelmöitystä. Pyhyyden auran saakoon syntyvän elämän, ihmistaimen juhlistaminen, lapsen tulevaisuuden turvaksi tarkoitettu parisuhde, koti ja sitoutuneet vanhemmat. Kahden aikuisen muutto yhteen samaan talouteen on vähäpätöisempi asia. Painavaa on tosin laillinen sitoutuminen keskinäiseen vastuuseen, talouden ja huolenpidon sitein. Siviilivihkiminen ja juridiset asiakirjat ovat tärkeä kehys. Juhlava seremonia, tarjoilu ystävien kesken on kaunis lisä. Teologiaa ja kirkon protokollaa ei tähän tarvita.
Toisen huomioon ottaminen tarkoittaa myös sitä, että minkään poikkeavaa (tai tavanomaista) identiteettiä edustavan ryhmän ei sovi vaatia oman yksilöllisen suuntauksensa julkista hyväksyntää, juhlintaa ja näkyvyyttä.
Kukin yksilö on maailmassa viime kädessä yksin, omantuntonsa, jumalansa (tai sellaisen puuttumisen) edessä. Lähimmäisen kohtaaminen, vuorovaikutus, kuuntelu ja huomioon ottaminen on pääohje. Tahdikkuuden periaate tulisi koskea myös sukupuolidysforiaa. Jokaisella on oikeus odottaa kohteliasta, ei-syrjivää kohtelua. Kategoriatermit ”mies” ja ”nainen” sekä näiden käyttötavat tulee täsmentää ja sopia yleisesti hyväksyttävät sukupuoliluokitteet.
Transitiota harkitsevan tulisi myöntää, että ketään ei tule painostaa kohtelemaan trans-ihmistä medisiinisen intervention avulla luodun ilmiasun mukaisesti. Yhteiskunnan juridinen säädäntö saa tehtävän määritellä oikeudet ja velvollisuudet. Mutkikkaita pulmia riittää ratkottavaksi. On törmätty urheilun sääntöihin, koululiikunnan järjestelyihin, julkisten saniteettitilojen ja pukusuojien käytäntöihin.
