Toimittaja Sirkku Nyström puhui Vartijan artikkelissa asiaa räävittömästä sanankäytöstä. Hannu Kuosmanen kirjoitti Kotimaa-lehden kolumnissa samaa. Viime vuonna edesmennyt laaja-alainen kirjoittava tiedemies Osmo Pekonen käytti sanaa öyhöttäminen. Sellaista on aggressiivinen, holtiton ja summittaisia vastakkaisuuksia lietsova teksti. Terveellistä rieskaa ja tarpeellista suolaa edustaa huolella perusteltu kriittinen analyysi.
Termien suvaitseva, liberaali, armollinen, sovinnollinen käyttö vaatii harkintaa. Eteen tuli Seurakuntalainen lehdestä blogi-artikkeli kristinuskon keskeisen käsitteen armon löperöstä käytöstä . Jouni Lallukan teksti kuvaa asennetta, jossa armon käsite venytetään kaikenlaisen elämäntavan ylle.
Koska kaikki perustuu yksinomaan Kristuksen täytettyyn työhön, ei tarvitse olla niin tarkka siinä, miten omaa elämäänsä elää. Jokainen meistä kuitenkin epäonnistuu milloin missäkin ja on epätäydellinen. Tulee vain olla hyväksyvä ja armollinen ja antaa kaikkien eri näkemysten elää rinnakkain kaikessa sovussa.
Ymmärrän tuon pippuriseksi ironiaksi. Tarpeellisen tähtäyksen ohella kuulostelen, onko vaarana suvaitsevan ja konservatiivikristillisyyden välinen turha juopa. Hälläväliä-elämä on jotain aivan muuta kuin suvaitseva ja liberaali kristinuskon näkemys. Vihjauskin näiden samaistamiseen pöyristyttää. Viime vuosien keskustelu sukupuolisuuden, seksuaalimoraalin ja gender-tematiikan ympärillä on luonut sotkun kaikkialla maailmassa. Lallukan huoli on aiheellinen. Suvaitsevan kristinuskon ja hällävälismin välinen rajankäynti on tarpeen. Länsimaisen liberalismin sisällä turvapaikan saanut militantti woke-ideologia ja marginaalisten ryhmien vaatimukset ovat viemässä maailman lähelle sodan uhkaa. Vastakkain ovat suvaitsevuus ja vastapuolen konservatiivinen ideologia ja molemmilla puolilla tullaan vedonneeksi uskonnon katsomuksiin. Suvaitsevuuden lippua liehuttava hälläväliä-vapaus on yhtä vaarallinen kuin väkivallan hyväksyvä kovasydäminen toksinen ideologia.
Moninaisuus ja woke-aktivismi
Kristillisen kirkon suvaitsevaa armollisuutta korostavan laidan saavutus on – vuosisatojen perspektiivissä – seksuaalisuuden moninaisuuden lisääntyvä ymmärtäminen lääketieteen, biologian ja kulttuurintutkimuksen valaisemana. Homoseksuaalisuus ymmärretään luodun luonnon biologisen moninaisuuden tosiasiaksi, johon kristikunnan on opittava suhtautumaan Jumalan luoman maailmanjärjestyksen osana. Gender-dysforia on ilmiö, jonka kristillisen kirkon tulee oppia näkemään luonnon realiteettina, ihmisrodun ja kulttuurin piirteenä ilman vihamielistä leimaamista. Maltillinen woke-asenne on lähellä kristillistä suvaitsevaisuutta. Voisi melkein erottaa eheyttä ajavan ja toisaalta saatanallisen woke-version. Tässä on vastuullisen suvaitsevuuden ero holtittomuuden ja hälläväliä-liberaalisuuden tyyliin verrattuna. Uskonnollinen julmuus löytää yksiviivaiset tuomion sanat vuosisataisen kulttuurin jatkuvuudesta ja kirkkoisien lausunnoista. Äärihenkinen woke-kulttuuri puolestaan kieltäytyy hyväksymästä marginaaliryhmien ja enemmistön välistä neuvottelutarvetta.
Surkuhupaisaa on kiista sukupuolen/identiteetin määritelmien ja puhetapojen välillä. Kiistojen seuraukset korjataan praktisen elämän järjestelyissä. Huolellinen ja tutkimukseen perustuva käsiteanalyysi tulisi olla lähtökohta. Samaan pöytään saisivat istua biologian, genetiikan, lääketieteen, sosiologian ja kulttuuritutkimuksen asiantuntijat. Tulisiko sukupuolen käsite kiinnittää kromosomistoon, syntymäkehon tunnuspiirteisiin, psykososiaalisiin itsetuntemuksiin vai valinnaisuuteen ja omaan ilmoitukseen. Kaikkien mainittujen kriteerien kohdalla esiintyy kaksijakoisuuden ohella välimuotoja ja hybridejä. Poikkeavia kromosomistoja, epäselviä syntymäkehon rakennepiirteitä, kasvun aikaista kehoviihtymisen oireilua, seksuaali-identiteetin liukumisen/fluidisuuden tunteita.
Biologia kertoo, että jako kahteen sukupuoleen on vallinnut eliökunnassa vuosimiljoonat ennen tajuisen ihmisyyden syntyä, ja sekamuodot ovat harvinaisia. Eläinkunta laajasti, muun muassa nisäkkäät ja hominidit jakautuvat hedelmöittävään ja hedelmöittyvään puoliskoon. Tämän tulisi olla lähtökohta, kuten se on ollut tunnetun historian ajan. Ihmiskunnan tulee löytää oikeudenmukainen, reilu ja toimiva tapa kohdata moninaisuus, mutta kellään yksilöllä tai marginaalisella vähemmistöllä ei tule olla subjektiivista oikeutta vaatia oman identiteetin erityistä kohtelua ja yhteiskunnan rakenteiden, puhetapojen ja käytäntöjen muokkaamista vähemmistön anomalian mukaan. Kukin meistä muodostaa yhden hengen vähemmistön.
Liberaalien sietoraja ylitetty
Sukupuolen määrittäminen omalla ilmoituksella ja siihen nojaten subjektiivisten oikeuksien vaatiminen on luonut sekaannuksen Euroopassa, Britanniassa ja Amerikassa. Militantti transideologia on herättänyt hätähuudon ja vastustusta myös liberaalia ajatustapaa edustavien piirissä. Ei ole uutinen, että konservatiiviuskonnollisuus on kauhistellut transideologiaa ja vaalinut binääristä sukupuolikäsitystä. Nyt nousee kritiikkiä myös liberaalien, uskonnottomien ja jopa ateisteiksi julistautuvien keskuudessa. Syyt ovat ilmeisiä. Absurdeja tilanteita naisurheilun parista, jossa mieheksi ilmoittautuneet uimarit, juoksijat, painonnostajat ovat sekoittaneet kilpailuja. Tanskassa uimahallissa naiseksi luokittunut miehekäs mies paineli naisten suihkuun ja saunatiloihin. Skotlannissa raiskaustuomion saanut ja sittemmin naiseksi kääntynyt mies pääsi naisvankilaan, kunnes kohu pakotti hallituksen puuttumaan.
Monet kriitikot ovat korostaneet, että he eivät suinkaan kiellä kehodysforian ilmiötä ja suhtautuvat kunnioittavasti sukupuoltaan muokanneisiin. Nyt etsitään, missä kohtaa transideologia ”menee liian pitkälle”, toisin sanoen etsinnässä ovat toimivan yhteiskunnan kannalta välttämättömät käytännöt ja vähemmistöjen vaatimat muutokset. Onko uimahallin saunassa naisporukalla oikeus protestoida, jos selvästi miehinen mies astuu sisään ja naiset kokevat tilanteen häiritseväksi?
Julkisuuteen nousseet tapaukset korostavat absurdiuteen liukunutta keskustelua. Englantilainen kirjailija, Harry Potter -hahmot luonut J.K. Rowling joutui myrkyn kohteeksi kannanotoistaan. Rowling kirjoitti: Veroviraston työntekijä sai potkut, kun oli hakenut työtuomioistuimesta kannanottoa siihen, onko yksilöllä oikeus vakaumukseen, jonka mukaan sukupuoli määräytyy biologiasta. Toisessa tapauksessa nuori kuolemaisillaan oleva feministilesbo kertoi, että hän ei tunne vetoa transnaisiin, joilla on penis (women with penises). Kolmannessa esimerkissä vanhempi nainen ilmoitti, että ei enää asioi tunnetun tavaratalon vaateosastossa, joka on ilmoittanut, että he sallivat naiseksi ilmoittautuvien miesten käyttää naisille tarkoitettua sovituskoppia.
Helen Joyce, Michael Schermer ja Kathleen Stock
Tunnetut koomikot John Cleese ja Ricky Cervais ovat saaneet rajua kritiikkiä arvostellessaan komiikan tyylilajissa transliikkeen vaatimuksia ja suvaitsemattomuutta. Uusateistina tunnettu biologi Richard Dawkins menetti American Humanist Association -järjestön myöntämän palkinnon, kun hän arvosteli biologian ja gender-identiteetin sekoittamista. Tieteestä ja uskomuksista kirjoittava Michael Schermer on nuoruuden jälkeen poleemisena skeptikkona tunnettu ex-kristitty ja nykyisin lähinnä ateistiksi ilmoittautuva keskustelukanavan isäntä. Helen Joyce on tiedenainen, matemaatikko ja The Economist -lehden toimittaja. Heidän keskustelunsa vie suoraan asian ytimeen
Painava tapausselostus Britanniasta on professori, radikaali feministi Kathleen Stock, joka joutui woke-kiihkoilevien opiskelijoiden mielenosoituksen vuoksi jättämään yliopistouransa. Talk-show kertoo näkemyksien riidasta.
Esimerkit edustavat katsomuksia, jotka eivät kiellä gender-dysforiaa eivätkä torju transseksuaalisuutta ja -oikeuksia vaan ainoastaan sukupuolen vaihtamista ilmoitusasiana ja sukupuoleen sidottujen oikeuksien vaatimista. Kuten biologisen miehen ilmaantumista naisille tarkoitettuun intiimitilaan, naisten/tyttöjen sarjaan urheilukilpailussa jne. Ollaan siis kaukana ahtaan konservatiivisuuden soveltamisesta. Radikaalin humanismin puolustajat ja ihmisoikeuksien etuvartio löytyvät joskus yllättävästä suunnasta. Kahden biologisen sukupuolen näkemystä puolustavat muutkin kuin uskonnolliset ideologit. Näitä kriitikkoja moititaan transfobiasta ja tällainen tunnetason allergia, karttamisen tai etäisyyden tarve luokitellaan melkein rikolliseksi. Olisiko aika todeta, että transfobiaksi luokiteltu tunnereaktio, tietyin kriteerein tarkennettuna, on ihmisoikeus, luonnollinen biologinen ja hormonaalinen, psykososiaalinen tosiasia, johon ihmiskunnan kaikkien osapuolten tulee oppia sopeutumaan. Toista huomioivan käytöksen sääntöjä unohtamatta.
Artikkelikuvassa Antonio Zucchin (1726-1796) maalaus Tappelu.