Keneen supersankari voi luottaa paremman maailman puolesta taistellessaan, valtioon, ystäviin vai oman käden oikeuteen?
Supersankarihommat aiheuttavat hirvittävästi tuhoa. Kentälle jää järjettömät määrät sivullisia uhreja ja hajotettuja kaupunkeja, kun sankarit palaavat kotiin maailmanpelastusreissuiltaan. Marvelin supersankariuniversumin tuorein luku Captain America: Civil War vie tilanteeseen, jossa sankarijoukko Kostajat (The Avengers) joutuu tekemään tiliä jättämistään jäljistä.
Kostajat ovat monta kertaa pelastaneet maailman yhdessä ja erikseen, mutta hinta on ollut kova: tuhoa, epäluottamusta, levottomuutta ja menetettyjä ihmishenkiä. Osa tiimistä on omilla teillään, eikä kukaan tiedä missä. YK on saanut tilanteesta tarpeekseen, ja haluaa suitsia supersankarit toimimaan alaisuudessaan. Civil War jatkaa siitä, mihin Avengers: Age of Ultron ja Captain America: The Winter Soldier jäivät.
Omantunnon tuskien ja paniikkihäiriön vaivaama nero miljonääri, Rautamies Tony Stark (Robert Downey Jr.) on valmis allekirjoittamaan YK:n esittämän sopimuksen. Tavoitellessaan maailmanrauhaa Iron Man on tehnyt virheitä, ja viattomia sivullisia on kuollut. Tuho saa nyt yksilön kasvot ja tulee siksi liki. Supersankarina riehuminen on ajanut myös Starkin parisuhteen ongelmiin.
Kapteeni Amerikka Steve Rogers (Chris Evans) ei usko sopimukseen eikä luota maiden hallituksiin. Ihmisillä on varmasti pyyteettömiä pyrkimyksiä kohti hyvää, mutta agendat muuttuvat, hän perustelee. Johtopaikoilla olevat ihmiset vaihtuvat ja kuka tietää, jos supersankareita aletaan käyttää toisin kuin he itse haluaisivat? Mitä Kostajat tekisivät, jos heidät passitettaisiin hommiin, joita he eivät haluaisi tehdä ja jotka olisivat heidän omaa etiikkaansa vastaan? Entä jos supersankareiden ei annettaisi mennä pahisten perään sinne, missä heitä tarvittaisiin? Rogers jatkaa myös kamppailua vanhan ystävänsä, tappokoneeksi muuttuneen Buckyn kanssa, ja tarinalinjat kietoutuvat toisiinsa.
Erimielisyys sopimukseen sitoutumisesta ja suhtautumisesta Buckyyn repii Kostajat kahteen leiriin. Ystävien keskinäiset kiistat eskaloituvat ja yksilöiden henkilökohtaiset traumat nousevat pintaan, kun Starkia ja Rogersia yllytetään ja ohjaillaan myös ulkoapäin toisiaan vastaan. Niin supersankareita kuin ovatkin, kiistan osapuolten motiivit ovat ymmärrettäviä ja heillä on inhimilliset, perustellut syyt ajautua vastakkain. Marvelin supersankariasujen sisältä kuoriutuu kiinnostavia ja lopulta aika inhimillisiä ihmisiä.
Aiemmissa Avengers-elokuvissa on alleviivattu sitä, miten voittamattomatkin viholliset pystytään peittoamaan yhdessä. Nyt tuttu taistelujoukko on hajallaan ja sitä on täydennettävä uusilla voimilla. Uudet sankarit eivät vain näyttäydy vaan heidät tuodaan elokuvaan tyylikkäästi. Black Pantherin ja Spider-Manin mukaan tulolle on syynsä ja heille annetaan myös mukavasti tilaa esittäytyä omanlaisinaan persoonina jatkuvasti paisuvassa sankarijoukossa. Mustan Pantterin taustatarinaa avataan juuri sopivasti, jotta hahmon omaa elokuvaa jää odottamaan erityisellä mielenkiinnolla.
Civil War pohtii kysymyksiä vallasta, vastuusta ja kostosta. Myös supersankarit ovat johdettavissa harhaan ja toimimaan periaatteitaan vastaan. Pahat eivät ole aina pahoja vain siksi että ovat pahoja, vaan heidänkin toimintansa taustalla saattaa olla samoja syitä kuin supersankareilla: ystäviä, perhe, menetyksiä. Kostonhalu ja hyvä tahto voivat johtaa samantyylisiin tekoihin riippumatta siitä, oletko sankari vai sankaria jahtaava konna.
Civil War ei ole umpitotinen elokuva. Kun sankarit ottavat mittaa toisistaan tosissaan mutta eivät totisesti, katsoja saa sen mitä tulee hakemaan: näyttävää viihdettä, mahtavia sarjakuvamaisia taisteluja ja sankareita, jotka ovat todella superia mutta eivät täydellisiä.
Arvioitu elokuva:
Captain America: Civil War. Ohjaus Anthony Russo ja Joe Russo. Teattereissa 27.4. alkaen, katso traileri YouTubesta.
Artikkelikuvassa sanasota on muuttumassa käsirysyksi. Captain America Steve Rogers ja Iron Man Tony Stark ottavat mittaa toisistaan maalla, merellä ja ilmassa. Kuva: Marvel.