Verkkolehti Seurakuntalainen on julkaissut Emil Antonin laadukasta juttusarjaa ”Irakilaisempi kuin luulet”. Nämä blogi-artikkelit avaavat näkymän kristinuskon varhaishistoriaan ja nykytilaan Lähi-Idän alueella. Viittaukset ulottuvat Mesopotamiasta Egyptiin ja Konstantinopoliin, Babylonista Intian Keralaan. Pääpainona varhaisten kristillisten kulttuurien ja kirkollisten rakenteiden näkyviin jääneet sirpaleet Lähi-Idän melskeisen historian jäljiltä.
Täällä rauhaisassa Pohjolassa unohtuu, miten vaiherikas kristinuskon historiaon ollut jo vuosituhannen ennen kristinopin rantautumista Suomeen. On tärkeätä ja virkistävää palauttaa mieleen, että ensimmäisten vuosisatojen aikana syntyi kristillisiä kirkkoja Lähi-Idän, Vähä-Aasian, Pohjois-Afrikan alueelle Egyptiin, Armeniaan, muinaisen Syyrian alueelle, pian myös Armeniaan, Etiopiaan jne. Alkuvuosisatojen aikana oli myös jo käynnissä kiihkeä kiistely kristologiasta ja kristinuskon filosofiasta ja oppiperustasta. Aatteiden arkeologia ja oppisodat olisi terveellistä pitää mielessä tyynnyttämässä meidän itse kunkin oikeassa olemisen kiimaa.
Syvä-ekumenian haaste ja mahdollisuus
Emil Antonin artikkelit täyttävät tärkeää tehtävää ja hahmottavat kristillisen kirkon genealogiaa ja maantieteellisiä ja historiallisia vaiheita Jeesuksen ja apostolien ajoista lähtien. Katolisen kirkon uskollisena edustajana hän pohtii ja mielellään näkee juuri katolisen sukulaisuuden merkkejä. Kommentoin samalla hänen perustamaansa laadukkaasti toimitettua blogia hapatusta.net, joka on kuin katolisen uskon moderni näyteikkuna. Blogissa on kirjoittajina myös joukko henkilöitä, jotka ovat siirtyneet luterilaisen kirkon jäsenyydestä katoliseen uskoon.
Haastan tässä ystävällisesti ja syvän arvostuksen kera Emil Antonin ja hapatus-blogin tiimin dialogiin kristinuskon juurista ja syvä-ekumeniasta. Sen sijaan, että katolisen kirkon ja protestantismin välinen yhteyden rakentaminen ja reformaation haavojen umpeutuminen nähdään katolisen kirkon puolella pikemminkin eroon eksyneen paluu-kutsuna Rooman äitikirkon helmaan, ehdotan peruuttamista kauemmas menneisyyteen, Ateenaan ja Jerusalemiin, kristinuskon ground zero -aikaan ja juutalaisiin juuriin. Ja itse asiassa suuntaisin katseen vielä kauemmas juutalaisen uskonnon muinaisuuteen.
Mieluusti näkisin kristinuskon maailmanlaajuisen progression mahdollisuuden kokoontumisessa Jeesuksen edustaman juutalaisuuden henkisen perinnön äärellä. Erilaiset kristinuskon historiaan, arvoihin ja henkisyyteen sitoutuvat kirkot, suunnat ja kuppikunnat voitaisiin nähdä Jeesuksesta versoneen proto-kristinuskon ja juutalaisuuden eri suuntiin häröilevinä haaroina ja voisimme löytää yhdistävän identiteetin tältä suunnalta.
Jeesus oli täysiverinen juutalainen kuolemaansa asti. Vakaumuksensa puolesta ja Israelin jumalaan luottaen hän uskalsi uhmata uskonnollisen nomenklatuuran väkivaltaa ja katujen massan meteliä. Hurskauden kaavamaisuutta nokittaen, sääntöjen ja vaatimusten julmuutta halventaen ja johdonmukaisesti pienen ihmisen armahtamisen puolesta.
Jeesuksen uskonto puolestaan nousi syvistä lähteistä. Juutalaisen uskonnon syntyprosessi on huikea historia. Juuret tunkeutuvat historian maaperään vuosituhansien taakse. Nasaretista noussut poikkeuksellinen mies oli rivijuutalainen mutta samalla rikkaan ja syvän kulttuurin hedelmä, kuin aavikon maaperästä puhjennut öljypuun taimi. Jeesuksen täyden juutalaisuuden tunnustamien – myös juutalaisuuden piirissä – voisi olla maailmaa eheyttävä nivel. Tosin ensi vuosisatojen kristologiset kinat tulisi tarkistaa ja vauriot parsia ja peittää suurella pensselillä.
Suomessa olemme etuoikeutetussa asemassa korkeatasoisen uskontoarkeologian ja eksegetiikan tutkimuksen ansioiden vuoksi. Kunpa vain voisimme sanoutua irti kivityskampanjoista, joita luoksemme lähetetyt silmiä avaavat tutkijat ovat saaneet osakseen. Viittaan assyriologian, juutalaisuuden ja varhaisen kristinuskon eksegetiikan tutkimukseen.
Mesopotamia, juutalaisuus ja kristinuskon juuret
Vanhan Testamentin mukaan Aabraham oli kotoisin Kaldean Ur’ista. Tämä Etelä-Mesopotamiassa oleva kaupunki on sumerilaisten rakentama ja sen on sanottu olleen maailman suurin kaupunki jo noin vuonna 2000 ennen ajanlaskun alkua. Kaupunki koki hävityksen ja kukoistuksen aikoja, kunnes sen historia sammuu noin 400 eKr. Loistosta muistuttaa mm valtaisa pyramidi Zikkurat, kuun jumalan Nannan temppeli.
Sumerilainen jumalatarpatsas, jonka arvellaan esittävän jumala Bauta. Kuva: Wikipedia.
Mesopotamian alueella vaikutti muinainen Sumerin korkeakulttuuri (noin 4000-2000 eaa) sekä vuorollaan erilaiset voimatekijät Akkadin, Babylonian, Assyrian valtakunnat ja sittemmin mm persialaisten, turkkilaisten, sassanidien ja lopulta arabien komento. Mesopotamia oli useiden voimakkaiden keskusten, kaupunkivaltioiden kudelma, jota keskinäinen vuorovaikutus, kilpailu ja taistelut vavistivat. Sumerin ja Babylonian kulttuurit olivat monijumalaisia, mutta tuolla alueella syntyi hämmästyttävän korkea ja monipuolinen sivistys. Moninaiset nykyajan tieteen, yhteiskunnan ja kulttuurin rakenteiden juuret ovat täällä. Astronomia, oikeuskäytännöt ja laki, verotus ja järjestynyt hallinto. Matematiikan alalta muun muassa desimaalijärjestelmä sekä 60-järjestelmä ajan ja kulmien mittauksissa. Teknologian alla osaamista löytyi: metallien valmistus, pyörän ja auran keksiminen, merikelpoisten alusten rakentaminen, keinokastelujärjestelmä ja uskomattomia rakennusprojekteja.
Tähän jatkumoon liittyy juutalaisen uskonnon syntyprosessi, jonka voi halutessaan nähdä johdatuksena sen jumalan toimesta, johon kaikki kurkottivat. Sumerin, Babylonian ja Assyrian historiallisissa kirjoituksissa on hämmästyttäviä yhteneväisyyksiä juutalaisuuden ja kristinuskon teksteihin: Maailman luominen, ihmisen luominen, paratiisi, vedenpaisumus, Kainin ja Abelin ristiriita, Jumalan valittu kansa, laki, etiikka ja moraali, Jumalan kosto ja kansaa kohtaava tuho, vitsaus-motiivi, ylösnousemus-ajatus ja kuoleman jälkeinen manala. Vuonna 612 eKr tuhoutuneen Niniven kaupungin raunioista löytyneet kymmenet tuhannet savitaulut ovat paljastaneet maailmalle hämmästyttävät salaisuudet.
Suomalaiset professorit Armas Salonen ja Simo Parpola ovat tehneet uraa uurtavaa työtä assyriologian ja seemiläisten kielten tutkimuksen parissa. Suomalainen Vanhan testamentin eksegetiikka ja varhaiskristillisen uskonnon tutkimus on huipputasoa. Tutkimus on esimerkiksi paljastanut, miten Vanhasta testamentista tuttu profeetta-instituutio on esiintynyt Mesopotamiassa jo vuosisatoja aikaisemmin. Assyrian uskonto, ekstaattiset profetiat, juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko koskettavat toisiaan hämmentävällä ja jännittävällä tavalla. Kiinnostunut lukija löytää täsmällisempää tietoa esimerkiksi professori Simo Parpolan teksteistä (katso Otavan Uusi Maailmanhistoria, osa Jokilaaksojen kulttuurit) .
Pieni kevennys sallittaneen. Paavo Ruotsalaisen identiteetti ei liene ollut alun perin ”herännäinen”, vaan hän oli vilpitön ja harras luterilainen. Laestadius ei ollut koskaan lestadiolainen vaan luterilaisen kirkon pappi, uskollinen paimen ja parannuksen julistaja. Luther ei ollut luterilainen vaan katolilainen, kirkon intohimoinen palvelija, vilpitön ja suorapuheinen no-bullshit-uudistaja. Jeesus taas ei ollut kristitty vaan juutalainen, oman vuosisataisen uskontonsa syvällinen kantaja, kirjoituksien tutkija, rohkea ja poleeminen uudistaja.
Kaikissa kristinuskon perinteissä on syytä arvostaa omaa traditiota, olla kiitollinen ja rakentavasti kriittinen. Samalla menkäämme juurille ja nähkäämme maailmanhistorian suuri prosessi Sumerin, Babylonin, Assyrian kautta Juudeaan ja Nasaretiin. Kaiken uskonnon nomenklatuuran, sääntökirjojen ja pinnistysten alta nousee juutalaisuuden jymisevä sanoma palvontarihkamaa kohtaan ”Älköön sinulla olko muita jumalia” sekä Jeesuksen kiteytys lähimmäisyydestä, armahduksesta, murtuvan kaislan suojelusta.
Artikkelikuvassa mosaiikkikuvitusta sumerilaisen Urin sotakalustosta noin 2500-luvulla. Kuva: Wikipedia.
