Eurooppa. Poliittisen yhteisön historia.

Sukellus Euroopan poliittiseen historiaan

Akatemiatutkija Timo Miettisen tietokirja Eurooppa – Poliittisen Yhteisön Historia (2021) kuvaa Euroopan poliittista historiaa sen aatteiden ja ideologioiden näkökulmasta – kirja on kirjailijan sanoin ” […] tarina niistä perustelemisen tavoista ja kuvittelukyvyn muodoista, joiden avulla Eurooppa on hallinnut omaa yhteenkuuluvuuttaan.”  

Kirjassa ei lähestytä Euroopan poliittista historiaa kertaamalla vain historiallisia tapahtumia, taikka etsimällä aatteiden, ideoiden ja kansojen välisiä yhteneväisyyksiä, vaan sen sijasta poliittisia aatteita, ideologioita ja kuvittelukykyä tarkastellaan niiden muutosten, konfliktien ja etenkin erimielisyyksien hallinnan näkökulmasta läpi Euroopan historian, aina antiikin Kreikasta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka. Jännitteet, vastakkainasettelut ja monenlaiset erot ovat pitkään leimanneet Eurooppaa, ja Miettinen väittääkin kirjassa, että […] Euroopan poliittisen luonteen ymmärtämiseksi olennaista ei ole niinkään yhtenäisyyden kokemus, vaan kysymys monimuotoisuuden ja erojen hallinnasta.” Erimielisyyksien hallinta onkin Euroopassa osoittautunut hankalaksi historiallisesti. 

Miettisen mukaan Euroopassa läpi aikojen kantavana ajatuksena voidaan nähdä olevan universalismi, jolla hän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että poliittisen ajattelun keskiössä ovat yleiset ja yleispätevät ideat, mitä ne kunakin aikana ovatkaan olleet. Eurooppalaista yhtenäisyyttä ja rauhaa on haettu erilaisista universalistisista ideoista aina luonnonoikeudesta talouteen ja kansainväliseen kauppaan. Kirjan keskeiset teemat – oikeus, talous sekä historia ilmiönä ja sen käsittely – ovat kukin tärkeitä Euroopan poliittisen historian ymmärtämiseksi, sillä kukin on vaikuttanut Eurooppaan poliittisena yhteisönä. Niitä on käytetty argumenttina yhteiseurooppalaiselle identiteetille. Universalistisia käsityksiä oikeudesta sekä eurooppalaisesta ylemmyydestä on myös historian saatossa käytetty oikeutuksena muun muassa kolonialismille ja imperialismille.  

Yhtenäisyyttä hakiessa EU:n ja etenkin Euroopan kokoiselta alueelta päädytään vääjäämättä konstruktioihin, kuviteltuihin yhteisöihin. Koska tämä yhtenäisyys on yhteisönsä tuote, myös sen luonne vaihtuu aatteiden ja ideoiden muuttuessa. Miettinen kirjoittaa, että “Euroopan tapauksessa kiinnostavaa ei ole niinkään sen luonne konstruktiona, vaan ennen kaikkea sen tapa suhtautua tähän keinotekoisuuteen.”  

Tämä kirja osoittaa hyvin sen, ettei Euroopan määrittelyssä kannattaisikaan keskittyä ainoastaan yhtenäisyyksien hakemiseen ja yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakentamiseen, vaan historiasta voi oppia, että Eurooppaa ovat ennemminkin määritelleet erimielisyydet, konfliktit – niin aseelliset kuin myös aatteiden ja ideologioiden väliset ja sisäiset; Euroopan poliittisen yhteisön historia onkin erilaisuuksien ja erimielisyyksien hallintaa monimuotoisessa yhteisössä.  

Euroopan historia ja politiikka ei missään nimessä ole helppo kokonaisuus hallita ja kuvailla, mutta Miettinen onnistuu siinä mainiosti. Hän yhdistää kokonaiskuvan ja yhteyksien tarkastelun aatteiden ja ideologioiden filosofisten taustojen ja historian syvällisemmän tarkastelun kanssa. Tämä filosofiantuntemus ja käsitys siitä, mistä ja miten aatteet ja ideologiat ovat syntyneet ja tulleet vaikuttamaan Euroopan poliittiseen historiaan ja miten niitä on aikoinaan käsitelty, tekevätkin kirjasta loistavan johdatuksen Euroopan historiaan poliittisena yhteisönä, siihen vaikuttaneisiin aatteisiin ja ideologioihin ja siihen, miten Euroopassa on hallittu omaa yhteenkuuluvuutta. 

 

Arvioitu teos: Timo Miettinen: Eurooppa. Poliittisen yhteisön historia. Helsinki: Teos, 2021. 288 s.


Eero Ketola.

Kirjoittaja

Eero Ketola on ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriopiskelija, eurooppalainen ja  historian harrastaja vapaa-ajalla. 


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.