Kyselyihin on vaikea vastata. Ainakin jos sellainen toisaalta-ja-toisaalta-jahkailija, kuten Stimulus tuppaa olemaan. Asioissa on eri puolia. Mutta erityisen vaikea on vastata kirkon kyselyihin. Siellä kun tupataan kyselemään, että uskooko niin kuin kirkko opettaa. Stimulusta asia rupesi vaivaamaan niin paljon, että piti oikein tarttua korkea-arvoisiin Tunnustuskirjoihin.
Stimulusta hiukan hirvitti. Tunnustuskirjat on SLEY:n kustantama teos ja SLEY puolestaan on piispainkokouksen hampaissa Venäjä-seikkailuidensa ansiosta. Miten kummassa voi julkaista Tunnustuskirjoja ja olla vastakkain piispojen kanssa, jotka vartioivat Tunnustuskirjojen noudattamista.
Tutkittuaan pienellä präntättyjä tekstejä Stimulus huokaisee helpotuksesta. Copyright sisällöstä on Kirkon keskusrahastolla. Tästä rohkaistuneena hän avaa Augsburgin tunnustuksen. Stimulus panee merkille, että piispat saavat tuon tuostakin täyslaidallisen. Olisiko sittenkin niin, että piispojen arvostelu kuuluu siihen, mitä kirkko opettaa?
Kun Stimulus pääsee itsensä Lutherin kirjoittamiin osuuksiin, hän saa vahvistusta sille käsitykselleen, että piispoja toden totta on arvosteltava. ”Paavi on varsinainen Antikristus,” Martti-tohtori jyrähtää Schmalkaldenin opinkohdissa. Stimulus huolestuu muistaessaan, miten piispat kilpaa käyvät puristamassa tämän Antikristuksen kättä. Nyt ei ole kaikki kunnossa.
Martti kertoo myös, ettei piispoja oikeastaan tarvittaisikaan. Hyvän järjestyksen nimissä oikeus pappien vihkimiseen voidaan rajata heille, ”jos he nimittäin tekisivät sen ilman pakanalliseen menoon ja prameiluun kuuluvia tyhjiä seremonioita”. Stimulusta oikein puistattaa, kun hän ajattelee piispojen laumaa pannumyssyineen, kalliine kasukkoineen ja kimaltavine sauvoineen. Hän muistaa vanhojen pappien joskus kauan sitten muistelleen, miten moinen meno oli ennen täysin tuntematonta.
Stimulus miettii päänsä puhki, milloin piispojen prameilu oli alkanut. Hän muistelee, että pannumyssyt olisivat saapuneet samalla kuin successio apostolica. Sitä ennen piispojen auktoriteetti ei tarvinnut tekstiili- ja teologiapönkitystä. Ihan piispan auktoriteetti oli riittänyt. Nykyäänhän piispa on varjo entisestä. Professorit eivät halua enää piispoiksi vaan piispat professoreiksi, niin kuin Porvoon Karhu.
Mutta kovempaa kamaa on tulossa. Paavin valta ja johtoasema -traktaatissa kerrotaan, ettei piispa eroa tavallisesta papista jure divino. Muuten vain voi olla hyödyksi, että joku toimii piispana, mutta se on pelkkä käytännön järjestely. Stimulus pohtii kirkon virkaa koskeneita mietintömetrejä, joissa piispa toimii jure divino. Etteivät vain piispanvihkimykset olisi harhaoppia?
Tämän Stimulus vielä kestäisi, mutta jos piispa intoilee jure divino -diakonaatin puolesta, mitta alkaa tulla täyteen. Hyvä jos diakoneja edes mainitaan Tunnustuskirjoissa, mutta kirkkohallituksen hyllyjä on vuosikymmenien ajan täytetty diakonaattimietinnöillä. Ja nyt yksi piispahyväkäs intoilee, että pitäisi taas tehdä diakonaattimietintö. Eikö se nyt muka riitä, että diakonit tekevät diakonin hommansa!
Puhisten Stimulus kääntää tunnustuskirjojen sivuja. Vastaan tulee Vähä katekismus, mutta hän paiskaa kirjan kiinni. Turha enää jatkaa. Kirkko ei opeta niin kuin kirkko opettaa. Ja mitä tekee SLEY? Se haukkuu piispat naispapeista ja homoista, mutta Tunnustuskirjoista luopuminen ei kiinnosta sitä pätkääkään.
