Stimulus on jo jonkin aikaa itsekseen ihmetellyt sitä, että rapakon takana on enemmän kuin leegio erilaisten kristillisten kirkkojen ja tunnustuskuntien perustamia teologisia opinahjoja, jotka vaativat opettajiaan ennen virkaan astumistaan allekirjoittamaan valmiiksi laaditun ja usein seikkaperäisen todistuksen kristillisen uskonsa sisällöistä.
Eurooppalaisesta vinkkelistä katsottuna tällaisen ilmiön tirkisteleminen alkaa tuntua perverssiltä puuhalta, koska uskon julistusta, todistusta, vakuutusta – tai miten se statement of faith sitten halutaankaan kääntää – on niin tolkulliselta kuin inhimilliseltä kannalta hankala ottaa vakavasti tai olla vääntämättä sitä farssiksi. Sellaisen allekirjoittaja kun joutuu uskottelemaan, että on paavillisempi kuin se inkvisiittorien ryhmä, joka julistuksen on kiivaillut kokoon.
Esimerkiksi Amerikan evankelikaaleja edustava The National Association of Evangelicals on laatinut uskon todistuksen, jossa heti ensimmäisenä uskotaan Raamatun olevan ”inspiroitu, ainoa erehtymätön ja arvovaltainen Jumalan Sana”. Tunnustus jatkuu uskolla Jumalan kolminaisuuteen, Jeesuksen jumaluuteen, sovituskuolemaan ylösnousemukseen, taivaaseen ja helvettiin ynnä muihin herätyskristillisyydestä tuttuihin korostuksiin. Tämän tyyppisiä ovat useimmat saman suunnan uskonlauselmat, joihin viranhaltijan tulee raapustaa Eskon puumerkkinsä. Hulvattomimmassa tapauksessa allekirjoittajan täytyy omaksua aivan tietty näkemys siitä, milloin uskovat temmataan ruumiillisesti taivaaseen – ennen Ilmestyskirjassa kuulutettua lopunajallista ahdinkoa, sen aikana vai sen jälkeen. Siitä ei ota selvää Erkkikään.
Joka tapauksessa vakuutus uskoa Raamatun täydelliseen erehtymättömyyteen sisältää kaiken sitä seuraavan ja paljon muutakin, mikä täytyy ymmärtää uskoa – vaikkapa, että Joosuan käskystä ”aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan” (Joos. 10:12–13). Yhtä välttämätöntä on uskoa, että Bileamin aasi puhui eikä esimerkiksi hirnunut (4. Moos. 21:28). Tavallisesti uskonjulistuksia vaativat instituutiot eivät halua tehdä itseään naurettaviksi vaan pitäytyvät tapauksiin, joita sietää ainakin jossain määri selostaa myös sekulaarille medialle.
Miten siis uskon vakuutukset toimivat käytännössä? Viitisen vuotta sitten Reformed Theological Seminary erotti virasta Bruce K. Waltken, joka oli opetusvideolla sanonut, että todisteet kehitysopin puolesta ovat niin valtaisat, että evoluution kieltäminen tekee kristillisestä yhteisöstä kultin ja ajaa sen muun maailman ulkopuolelle. Erottamisensa jälkeen Waltke yritti puolustautua hakemalla mahdollisuutta sovittaa evoluutio ja Raamatun erehtymättömyys toisiinsa – vailla vastakaikua. Kampuksen presidentti antoi julkisuuteen lausunnon, jossa vakuuteltiin, että Waltke on pidetty opettaja ja että hänen lähtönsä on sydäntä särkevä asia – mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Waltke itse oli tuolloin jo 80-vuotias, joten hän saattoi vähin äänin hyväksyä seminaarin toimet. Aadamin ja Eevan historiallisen olemassaolon kiistämisellä voi joka tapauksessa olla vakavia seurauksia.
Pari vuotta sitten Anthony Le Donne erotettiin virastaan oppilaitoksessa nimeltä Lincoln Christian University. Syynä oli hänen kirjansa Jeesuksesta. Tämä teos, Historical Jesus: What Can We Know and How Can We Know It?, ei sisällä edes konservatiivisen raamatuntutkijan silmin minkäänlaisia kummallisuuksia, mutta riitti siihen, että Le Donne sai lähteä etsimään leipäpuutaan muualta. Kysymys akateemisesta vapaudesta on tässä yhteydessä instituution itsensä kannalta ilmeisen kohtuuton. Hieman maltillisemmin jotkut rohkenivat kysyä, missä kulkee se näkymätön rajalinja, jonka Le Donne tutkimuksellaan ja johtopäätöksillään sattui ylittämään. Le Donne ei hänkään kanna kaunaa entiselle työnantajalleen, mutta jäi kaipaamaan kollegoitaan.
Millaista olisikaan tehdä työtä yhteisössä, jossa oikea- ja harhaoppisuuden tarkkailusta ja puhdistamisesta pois pyhien yhteydestä tulee tärkeää ja lopulta innostavaa puuhaa? Millaista on kohdata laitoksensa käytävillä ja ruokalassa ihmisiä, jotka voivat milloin tahansa nousta syyttämään sinua harhaopista ja tehdä sinut saman mielisten kollegojensa suosiollisella myötävaikutuksella työttömäksi? Kotosuomalainen teologi ei tiedä tällaisesta maailmasta kokemusperäisessä tai vaikkapa uuskantilaisessa mielessä yhtään mitään. Vai hetkinen… Jotkut saattavat tietääkin…
Joku viisas on tällaisissa yhteyksissä todennut, että monilla menneeseen maailmaan julistautuvilla ihmisillä ja instituutioilla käytäntö on usein teoriaa parempi. Epäloogisuus on näissä tapauksissa kunniaksi. Olkoot siis mieluummin epäloogisia kuin epäinhimillisiä, raukkamaisia ja kasvottomia.
Stimulus
