The Rise of Skywalker.

Star Wars: The Rise of Skywalker – kaikki tarpeellinen mutta ei mitään ihmeellistä

Kaikkien aikojen avaruusoopperan odotettu episodi IX on visuaalisesti hieno ja vie tarinan siististi päätökseen, mutta on vain raapaisu Star Warsia parhaimmillaan.

 Niin siinä sitten kävi.

Sukupolvia ylittänyt ja yhdistänyt Star Warsin Skywalker-saaga valon ja pimeyden välissä kamppailevasta perheestä sai päätöksen, jonka jälkeen ei tiedä, mitä siitä sanoisi.

Juttelin ystäväni kanssa välittömästi elokuvan nähtyämme, että mitä ihmettä me tästä nyt sitten kirjoitamme, kun töyssyisestä seikkailusta jäi niin ristiriitainen olo.

Star Wars: The Rise of Skywalker palvelee Star War -faneja kaikessa, missä vähänkin voi ja tarjoaa sen, mitä fani haluaa ja vähän ylikin: vanhoja tuttuja ja uusia hilpeitä hahmoja, tuttuja tilanteita ja uusia maisemia, kilinää, kolinaa, vauhtia, valonnopeutta ja massiivisia taisteluja ja kaikkineen tutun rakenteen. Toisaalta se ei tarjoa riittävästi oikein mitään uutta, innostavaa, hengästyttävää tai herättelevää. Siksi The Rise of Skywalker on vain raapaisu sitä, mitä Star Wars parhaimmillaan on.  Siltä odotti jotain muuta kuin mitä sai, mutta tavallaan tämäkin on ihan okei, totesimme ystäväni kanssa.

Kaikki varmasti tuntevat tarinan, mutta kerrataan kuitenkin. Vuosina 1977–1983 ilmestynyt ensimmäinen Tähtien sota -trilogia kertoo nuoresta Luke Skywalkerista (Mark Hamill), nuoresta jediritarista, joka tempautuu mukaan galaktiseen valtakamppailuun. Ensimmäisen trilogian jälkeen jouduttiin odottamaan 16 vuotta, kunnes ilmestyi seuraava trilogia, jossa kerrottiin ajasta ennen Lukea, hänen vanhemmistaan ja etenkin isästään Anakinista, joka kääntyi Voiman pimeälle puolelle ja muuttui The Imperial Marchin tahdittamaksi Darth Vaderiksi.

Uusin, vuonna 2015 elokuvalla The Force Awakens alkanut trilogia kertoo ajasta Luken jälkeen. Tuhotun Galaktisen imperiumin raunioille on syntynyt sotilasdiktatuuri Ensimmäinen ritarikunta, jonka johtoon nousee Voiman pimeästä puolesta ja isoisänsä Darth Vaderin maineesta viehtynyt Kylo Ren (Adam Driver). Kylo Ren tappoi isänsä Han Solon (Harrison Ford). Hänen äitinsä, Luke Skywalkerin sisko Leia Organa (Carrie Fisher) on nyt Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan taistelevan Vastarinnan johdossa. The Rise of Skywalker alkaa niiltä main, mihinThe Last Jedi jäi. Ensimmäinen ritarikunta vahvistaa otettaan galaksista. Vastarinta jatkaa taisteluaan sotilasdiktatuurin kaatamiseksi ja rauhan saavuttamiseksi. Tarvitaan toivoa, Voimaa ja – no, seikkailua ja sotaa.

Daisy Ridley on Rey.

Daisy Ridley on Rey.

Kylo Renin rinnalla kaiken keskiössä ja Vastarinnan tärkeänä osana on Rey (Daisy Ridley), orpo romunkerääjä, jolla on Voima, mutta ei kovin tarkkaa käsitystä siitä, kuka hän on. Näiden kahden valitsema suunta määrittää koko galaksin kohtaloa.

Kylo Ren on vallanhaluinen, kärsii ilmeisistä vihanhallintaongelmista ja saa lapsellisia raivokohtauksia. Hän haluaa koko galaksin itsevaltiaaksi, mutta hänen on tietenkin raivattava tieltään viimeisetkin esteet, joista hankalin on juuri Rey. Näiden kahden elämä on kietoutunut toisiinsa, ja voiman avulla he voivat jakaa yhteisen tietoisuuden ja olla toistensa nahoissa. Molemmat ovat jossain määrin pakkomielle toisilleen. Kohtalonkysymys on, kääntyykö Rey Voiman pimeälle puolelle.

Seikkailu pyörähtää nopeasti laukkaan, kun Rey lähtee ystävineen etsimään tapaa, jolla päästä Exegol-planeetalle. Sinne on kiire, koska Kylo Ren on siellä jo ja planeetalla on jemmassa jotain, mikä saattaa  pyyhkäistä Vastarinnan pois galaktiselta kartalta.

Rey, Finn (John Boyega) ja Poe (Oscar Isaac) lähtevät droideineen hoitamaan homman kotiin. He ampaisevat etsintäretkelle kuin suoraan umpimetsään: etsintäpartiolla on vain vähän jos ollenkaan johtolankoja, mutta hirmuinen touhu ja usko. Niinpä he suhaavat ympäri galaksia vähillä tiedoilla, mutta hupsista vaan, heidän tielleen osuu ratkaisuja kuin tuosta vain. Seikkailu etenee, liittolaisia löytyy yllättäen (tai ennakoitavasti, riippuu ehkä katsojasta), mutta taistelu on vääjäämättä edessä sekä Vastarinnan ja Ensimmäisen ritarikunnan sotajoukoilla että Reylla ja Kylo Renilla.

Jo etukäteen tiedettiin, että vanhan Galaktisen imperiumin arkkipahis keisari Palpatine elää. Hän häärii sitheineen jossakin kaiken taustalla. Vastarinnan asema on epätoivoinen ja taistelijoiden määrä murto-osa Ensimmäisen ritarikunnan joukoista, tietenkin. Vastarinnan uusi sukupolvi on kuitenkin toimelias ja uskoo hyvään. Vanhempi sukupolvi auttaa minkä voi – tietenkin juuri viime tingassa änkyiltyään ensin vastaan ja höpistyään heidän aikansa jo menneen.

Moni asia on kovin tutusti ja samoin kuin aina. Tälläkin kertaa Millenium Falconilla pelataan kaiken kiireen keskellä  hologrammipeliä, jonka ääressä Han Solo aikanaan ohjeisti Chewbaccaa vastaan pelaavia droideja: Let the Wookiee win. Seikkailijat saapuvat uuden planeetan värikkään hulinan keskelle, vetäytyvät baariin, jossa monenlaiset, galaksin eri nurkista tulleet otukset pärpättävät kukin tavallaan. Yhtä aikaa mahtavaa ja niin laskelmoitua. Elokuva ponnistelee aivan liikaa ollakseen oikeanlainen Star Wars -elokuva.

Sen lisäksi, että tavataan vanhoja tuttuja liittymässä Vastarinnan riveihin, tutustutaan uusiin hahmoihin, jotka tuntuvat olevan mukana lähinnä siksi, että heillä saadaan rakennettua yhteys tästä tarinalinjasta joihinkin uusiin. Tai kuka tietää. Viime vuosina Skywalker-saagan rinnalle on valmistunut  muita Star Wars -universumia avaavia ja henkilöhahmoja taustoittavia teatterielokuvia, joita on tulossa lisää. Lisäksi on lukuisia animaatioita ja nyt myös ensimmäinen näytelty televisiosarja Mandalorian.

Lähes kaikki elokuvan keskushahmot koolla.

Lähes kaikki elokuvan keskushahmot koolla.

Mutta nautitaan nyt tästä: The Rise of Skywalker tuntuu olevan kaikki se ja ei juurikaan sitä, mitä siltä odottaa. Sen parissa viihtyy, se on kepeä ja hauskakin. Se on näyttävä seikkailu, joka rullaa. Se vastaa muutamiin keskeisiin avoimena häilyneisiin kysymyksiin. Henkilögalleria on monipuolinen. On yleviä ajatuksia ja uhrautumista, epätoivoa ja ennen kaikkea toivoa.

Harmitellaan samalla tätä: The Rise of Skywalkerissa kaikki on runtattu laskelmoituun mittatilauspakettiin. Se haluaa kertoa liikaa asioita kerralla. Elokuvassa on huikeita kohtia, joista on helppo pitää, ja siinä on hupsuja käänteitä ja helppoja ratkaisuja. The Rise of Skywalker ei yllätä eikä luo uutta.

Toimintaa ja tuttuutta riittää kyllä, mutta jotain Star Warsin hengestä jää puuttumaan. Onko tämä nyt se sellainen sieluton elokuva?

Niin me pähkimme ja mutisimme ystäväni kanssa hetken, ennen kuin kumpikin lähti kiirehtimään omaan suuntaansa. Unohdin sanoa hänelle, että jos Vartija antaisi elokuville tähtiä, tämä saisi minulta 2,5. Tunne- ja nostalgiasyistä todennäköisesti 3.

 

Star Wars – The Rise of Skywalker (2019). Ohjaus J.J. Abrams. Käsikirjoitus: Chris Terrio, J.J. Abrams. Pääosissa Daisy Ridley, Adam Driver, Carrie Fisher, John Boyega, Oscar Isaac, Joonas Suotamo, Mark Hamill.

Kuvat: (c) 2019 Lucasfilm Ltd. & TM, All Rights Reserved.

Traileri

 


Piia Latvala

Kirjoittaja

Kirjoittaja on kustannustoimittaja ja vapaa toimittaja, tarkkailija ja päiväuneksija, joka pukeutuisi mielellään supersankariviittaan.


'Star Wars: The Rise of Skywalker – kaikki tarpeellinen mutta ei mitään ihmeellistä' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 23.12.2019 @ 23.36 Matti Taneli

    Hei hyvä Piia Latvala,

    Kiitos elokuvan esittelystä ja hienosta analyysista! Täytyypi katsoa tämä, vaikka en tunne muitakaan ”osia” kovin hyvin.
    Mutta tämä kirjoitus innosti niihinkin tutustumaan.

    ystävällisesti Matti Taneli

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.