Elokuva lasten hyväksikäytöstä ja sen salaamisesta nostaa esiin kaupungin vakiintuneen käytännön.
Spotlight on niitä elokuvia, joiden kohdalla toivoisi, ettei tosi elämä olisi antanut niihin mitään aihetta.
Vuonna 2002 Boston Globe -lehden tutkivan journalismin ryhmä (Spotlight) julkaisi monivuotisen työnsä ensi tulokset: kaupungissa monet papit olivat käyttäneet hyväkseen lapsia ja sitä oli jatkunut pitkään. Lehden artikkelit löytyvät yhä netistä.
Kun hyväksikäytöstä kirjoittava lehti ilmestyi, alkoivat puhelimet soida. Ihmiset astuivat esiin kokemuksineen.
Ei ole erityisen suuri juonipaljastus, jos muistelee, mitä tilanteen julkistamisesta seurasi: katolisen kirkon maailmanlaaja kriisi, jossa jäljet johtivat hierarkian huipulle asti. Hyvin moni tiesi tilanteen, mutta salasi sen. Bostonissa syytteeseen joutui 249 pappia, kertoo elokuva.
Tom McCarthyn ohjaama Spotlight on monella tavalla hyvä elokuva, jossa ei kuollutta hetkeä ole. Se sai peräti kuusi Oscar-ehdokkuutta: paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, nais- ja miessivuosa sekä leikkaus.
Spotlight nostaa esiin tärkeän aiheen, joka jää helposti ilman kasvoja pelkiksi numeroiksi. Joku piispa siellä, nuorisopappi täällä ja käsittämättömän suuri määrä hyväksikäytön uhreja. Sellaiset on halutessaan helppo unohtaa.
Elokuva kietoo taitavasti yhteen toimittajien dokumenttien metsästyksen ja henkilökohtaiset tunteet. Se tekee sen hyvin niukkaeleisesti ja pidättelee muutenkin aiheen nostattamia tunteita. Varsin pian selviää, ettei kyse ole vain poikkeuksellisista yksilöistä vaan järjestelmästä – eikä sitä ylläpitänyt vain kirkko. Osansa saavat myös juristit ja lehdistö.
Kirkon hyväntekeväisyysjuhlat kokoavat hierarkian, juristit ja hyvää tarkoittavat kaupunkilaiset. Pian kulissi repeää.
Tutkimusryhmä suuntaa nopeasti huomionsa tekijöiden ja uhrien esiin penkomisen sijasta itse järjestelmään, joka on mahdollistanut tapahtuneen.
Hairahtuneet papit siirrettiin kirkollisen tavan mukaan vaivihkaa toisiin seurakuntiin, sairaslomille, terapiaan tai kirkon hoitolaitoksiin. Omaisille maksettiin korvauksia, ja lakimiehet hoitivat sovittelut kaikessa hiljaisuudessa. Asiakirjoja katosi.
Ensin tuntuu jopa, ettei Spotlight kiinnitä kovin paljon huomiota uhreihin, mutta sitten näkee tarkemmin. Kun lapsena papin uhriksi joutunut aikuinen mies vaikenee, silmät kyyneltyvät tai syntyy tietty hiljaisuus, tajuaa: tunnetta ei tarvitse paisutella. Reaktion tuoreus vanhaa tapahtumaa kohtaan kertoo sen kipeydestä. Moni toivoo enää vain, että tapahtuneen todellisuus tunnustettaisiin.
Myös toimittajien reaktiot koskettavat. Yksi heistä kertoo nuorempana olleensa alttaripalvelijanakin, mutta sittemmin etääntyneensä kirkosta. Jossain sisimmässä eli kuitenkin toive myöhemmästä paluusta. Nyt se alkaa näyttää menetetyltä mahdollisuudelta.
Spotlight liikkuu yhtä notkeasti juristien ja kirkollisen hierarkian parissa, penkoo arkistoja, kulkee ovelta ovelle kyselemässä. Kaupungin sosieteetti nostaa maljoja yhdessä kirkon kanssa hyväntekeväisyysjuhlissa. Kyllähän siinä monelle ristiriita tulee, kun niin paljon kaupungissa hyvää tehneestä kirkosta aletaan puhua ilkeitä.
Kirkon opetus ja lasten hyväksikäytön todellisuus on ristiriitainen asia – eihän jälkimmäistä pitäisi olla lainkaan. Ristiriitaa lisää katolisten pappien asema: he ovat olleet perheissä haluttuja vieraita. Ja kun pappi kiinnittää huomiota köyhän perheen poikaan, huomio tulee kuin Jumalalta ja mairittelee. Jotkut vanhemmat kieltäytyvät uskomasta tapahtunutta – mikä tietysti lisää uhrien eristymistä. Pojat valikoituvat uhreiksi, sillä häpeä pitää heidät hiljaisina.
Yksi hämmentävimmistä reaktioista kuullaan eräältä hyväksikäyttäjältä. Hän toteaa ovelleen ilmestyneelle toimittajalle vakavin ilmein: Mutta en saanut siitä koskaan mitään iloa.
Elokuva onnistuu siinäkin, ettei se tee toimittajistaan sankareita. Itse asiassa Spotlight kuvaa varsin arkista toimittajan työtä: etsitään, kaivetaan syvältä, tutkitaan, todistetaan väitteet ja julkaistaan seurauksia pelkäämättä.
Kun Spotlight päättyy, valkokankaan täyttää loputtomalta tuntuva lista paikkakunnista, joissa sittemmin löytyi huomattavia määriä lasten hyväksikäyttöä. Lista ulottuu kaikkialle maailmaan.
Elokuvan ulkopuolelle jää sen sijaan tärkeä ja mielenkiintoinen kysymys: Miten tavalliset katoliset kristityt onnistuvat sovittamaan yhteen tapahtuneiden hyväksikäyttöjen ja niiden piilottelun laajuuden ja oman uskonsa?
Arvioitu elokuva:
Spotlight. Ohjaus: Tom McCarthy. Elokuvateattereissa 29.1. alkaen.
Artikkelikuva: Mihin papit kaikessa hiljaisuudessa siirretään? Rachel McAdams sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta Spotlight-elokuvassa.
Lue lisää:
Helsingin yliopiston kirkkohistorian osastolla on tehty kaksi elokuvan kuvaamiin tapahtumiin liittyvää opinnäytettä:
- Mari Rauhala (2007): Annus horribilis : Katolisen kirkon pedofiliaskandaali ja julkinen sana Yhdysvalloissa vuonna 2002
- Silja-Elisa Eskolin (2015): Yhdysvaltain katolinen lehdistö ja kirkon hyväksikäyttöskandaali tammi–heinäkuussa
2002
