Helena Blavatsky. Lähde: Wikipedia.

Skepsis, henkitieto ja kahdenlainen hybris

Euroopan henkisen tilan kehityksessä 1800-luvun loppu ja vuosituhannen vaihde oli kuohuvaa aikaa. Olisi kiinnostavaa lukea kirkko- ja aatehistorian syventävää analyysiä erityisesti Suomen ja Ruotsin osalta. Aikakauden 1880–1930 trendejä olivat valistuksen ja tieteen askeleet ja sen seurauksena kirkon ja uskonnonvastainen hybris. Tämän rinnalla – ehkä reaktiona – nousivat esoterian ja spirituaalisen etsinnän virtaukset. Teosofian ja sen johdannaisten lumo kosketti ajan sivistyneistöä, kuten taide- ja kulttuuriväkeä.

Suomen-Ruotsin alueella tavallisemman kansan keskuudessa vaikuttivat myös kirkkomme historian herätysliikkeet. Kauteen osuvat myös lisääntyneet virtaukset maiden ja maanosien välillä. Tiedonvälitys, kirjallisuus ja kulttuurivaihto toivat merenkulun ja matkailun ohella maailmalta Suomeen henkisen ja hengellisen skenen virtauksia, spiritismiä, teosofiaa, antroposofiaa, karismaattista liikehdintää ja vapaakirkollisuutta.

1800-luvun spiritismin taustalla lienee samanlaisia syitä kuin tämän ajan tarotkorteissa ja astrologiassa: jännittävä ajanviete ja taikatemppujen viihdearvo. Yliluonnolliseen uskominen on inhimillinen perustarve ankean materiaalisen lainalaisuuden vastapainona. Amuletit, loitsut, onnenkäpälät ja magneettirannekkeet säilyttävät viehätyksensä. Tutkimuksen arvoinen yksityiskohta on kahden tradition, spiritismin ja spiritualismin erkaantuminen toisistaan. Kuulin kiinnostavan maininnan, jonka mukaan spiritismin juuret olisivat Ranskassa ja spiritualismin koti pikemmin anglokulttuurin piirissä.  Brittiläinen luonnonfilosofia ja sekulaarin tiedekäsityksen synty sekä kitka ja kilpa kristinuskon kanssa olisi siis eräs selitys tiedettä jäljittelevän henkiopin rakentumisessa.

Elämme kaikkeuden keskellä tuntemattoman syleilyssä. Aineellinen tutkiva ymmärryksemme tavoittaa maailmasta vain vähäisen osan. Henkioppien kehittelyn pohjana on kiusaus esittää arvauksia, mielikuvittelua, spekulaatioita ja väitteitä tuntemattoman rajan takaisesta. Suojelevat ja salaista tietoa kertovat henget, edesmenneiden kaivattujen läsnäolo sekä vastaavasti uhkaavat, tuhoavat demonit ja räyhähenget saavat syntysanansa.

Esoterian lumo ja herätykset

Mitkä syyt johtivat siihen, että valtion arkisuuteen integroidun kirkon ja kansanuskon sisältö koettiin puutteelliseksi, tehonsa menettäneeksi tai harhaiseksi? Mikä oli vaihtoehtoisten brändien syntymiseen johtanut sosiaalinen ja hengellinen tilaus? Säätyläisten, sivistys- ja kulttuuriväen parissa luultavasti valistuksen ja tieteellisen maailmankuvan lupaukset loivat epäsoinnun vertailussa kirkon sanoman kanssa. Maaseudun ja rahvaan parissa nykyajan kotkotukset mukavuudesta koreuteen, huvituksiin ja moderneihin keksintöihin, moitittavat piirteet joskus herraskaisen papiston elämässä saattoivat synnyttää kaipuun väkevämpään julistukseen, pois kirjakielen ja sivistyspuheen tunnelmasta hengen huumauksen ja karismaattisten elämysten pilveen.

Tämän päivän uususkonnollisuuden, esoterian, lumon kaipuun ja 60-luvun New Age ilmiöiden alkujuuria voitaneen seurata teosofian ja siitä versoneen henkisen etsinnän vaikutukseen. Tuota erityistä aikaa voi tuskin ymmärtää ilman Rudolf Steinerin ja Helena Blavatskyn vaikutusta. On tarpeen vilkaista taustoja, joista nämä tulivat. 

Blavatsky ja Steiner

Blavatsky syntyi 1831 Venäjällä nykyisen Ukrainan alueella aristokraattiseen perheeseen. Isän upseeriuran vuoksi hän asui useilla paikkakunnilla imperiumin alueella ja hankki itsenäisesti laajan sivistyksen, tutustui ajan spirituaalisiin virtauksiin ja sai vaikutteita eri uskonnoista. Teinivuosina alkoi kiinnostus esoteriaan, magiikkaan ja eri idän uskontojen teksteihin ja toisaalta maalliseen tietoon ja filosofiaan. Hänen elämäntarinansa on jännittävä nomadinen vaellus, johon sisältyy eurooppalaisia ja Euroopan ulkopuolisia kohteita: Konstantinopoli, Egypti, Intia, Tiibet, Odessa, Pietari, jne.

Tätä tarinaa ei ole voitu vahvistaa kuin osittain, ja väitteitä sepityksistä liikkuu. Blavatsky tuo esiin kohtaamisia salattujen mestareiden kanssa, visioita, telepaatisia kykyjä jne. Vuonna 1873 Balavatskyn reitti vie New Yorkiin, jossa hänet tavoittaa uutinen isän kuolemasta Odessassa ja tieto huomattavasta perinnöstä. Tapaaminen Henry Steel Olcottin kanssa johti Theosophical Societyn perustamiseen 1875. Hän laati ajatuksistaan useita julkaisuja ja sanoi oppiensa muodostavan tieteen, uskonnon ja filosofian synteesin paljastaen kaikkien uskontojen takana olevan muinaisen viisauden.

Rudolf Steiner syntyi 1861 katolisessa Itävalta-Unkarissa. Teini-ikään mennessä hän oli kertomansa mukaan kokenut mystisiä elämyksiä, pohtinut 15-vuotiaan viisaudella ajan olemusta ja uskoi omaavansa selvänäköisyyden taitoja. Wienin kulttuurista tiheä ilmapiiri altisti tiedonhaluisen ja olevaisuuden ymmärrystä tavoittelevan nuoren miehen aikakauden virtauksiin. Wienin teknillisessä yliopistossa hän uppoutui vuosina 1879–83 luonnontieteen opintoihin matematiikasta kemiaan, biologiaan ja mineralogiaan sekä filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hän sai kosketuksen spirituaalisiin aatteisiin, maagisiin uskomuksiin ja ennen pitkää myös Blavatskyn oppeihin ja teosofiaan. Pian eli vuonna 1902 tämä monipuolisesti kouluttautunut ja filosofisesti orientoitunut mies oli Saksan Teosofisen yhdistyksen johtaja.

Teosofia ja läntinen spiritualismi

Steinerin ja teosofian välille syntyi juopa. Steiner vierasti itäisten filosofioiden painotuksia ja halusi pitäytyä eurooppalaisen esoterian ja spirituaalisen kulttuurin kartalla. Steiner päätti perustaa ”oman firman”; vuonna 1912 Saksan teosofisen seuran enemmistö lohkesi omalle tielleen ja näin sai alkunsa antroposofia, Steinerin suureellinen luomus.

Olisi kiinnostavaa nähdä nuoren Steinerin mielen sisään. Missä kohdin katolisen kirkon uskon tulkinta ja maailmankuva ei häntä tyydyttänyt? Tämä tieto avaisi 1800-luvun lopun eurooppalaisen hengen tilaa, valistuksen, edistyksen ja esiin pursuvan tieteellisen tiedon kuohuissa. Viehtymys teosofiaan ja ajan filosofiaan, perehtyminen luonnontieteiden kiehtovaan kehitykseen ja ilmeinen nostalginen kiintymys myös kristinuskon perinteeseen johtivat Steinerin sommittelemaan synkretistisen oppirakennelmansa.

Antroposofia kutsuu itseään hengen tieteeksi ja vierastaa rinnastusta uskonnolliseen lahkoon. Maailmankuva vilisee yliluonnollisia uskomuksia, astrologiasta, kosmoksen muistista, astraalikehoon ja korkeampaan tietoisuuteen. Sen sijaan, että tyydyttäisiin toteamaan tajuisuuden ja olemassaolon mysteeri, tieteellisen tiedon aukollisuus ja ihmisen äärimmäisen kontingentti ja heiveröinen paikka kaikkeudessa, antroposofia julkeaa väittää, vähintään spekuloida omaavansa vastauksia, salattua tietoa. Tuloksena on pseudotieteellinen, pseudouskonnollinen ja kvasifilosofinen potpuri –  tiedettä, filosofiaa ja uskontoa symppaava himmeli, joka uskaltautuu vaihtoehtoisiin neuvoihin, teorioihin ja väittämiin ulottuen sielun kyvyistä, hengistä, kasvatuksesta ja estetiikasta kasvien sielunelämään ja kasvatusoppeihin.

Salatut mestarit ja korkeammat havaintoelimet

Antroposofia haastoi katolisen uskonnon toisenlaisella kaistaohituksella kuin protestantismi 300 vuotta aiemmin ja eri painotuksin kuin 1800-luvulla liikkeelle lähtenyt liberaali ”maadoitettu” kristinuskon tulkinta. Yhteistä on pyrkimys nostaa esiin maailman tulkinnan vaihtoehtoja kristinuskon etiikan ja humanismin arvojen juhlimiseksi valistuksen hybriksen ja skepsiksen ylikorostuksen jälkeen.

Steiner evankelioi kertomalla, että ihminen ja koko kosmos on evoluution polulla kohti henkisempää todellisuutta. Ihmisen ulottuvilla on antroposofian edustamien metodien avulla kyky tavoittaa yliaistillinen astraalisen todellisuuden taso. Steinerin mukaan jokaisen ihmisen on mahdollista saada tietoa henkisestä todellisuudesta yliaistillisen havaintokyvyn avulla, jos hän kehittää itselleen ”tavallisia aisteja korkeammat havaintoelimet”. Kirjassa ”Antroposofinen hengentiede” esitetään harjoituksia, joilla ihminen voi kehittää henkistä havaintokykyään. Tässä klassisen kristinuskon toivotuksi hyväksymisleimaksi otetaan kristustietoisuuden käsite.

Onhan tuo ”komiaa” verrattuna kristinuskon Jeesuksen maanläheiseen ja tämänpuoleiseen sanomaan, jossa kuvautuu ihmisen puutteellinen eettinen varustus, synnynnäinen hauraus ja vilpistely, kutsutaan lähimmäisen huomioon ottamiseen, moraaliseen parannukseen ja armeliaaseen suvaitsevuuteen ihmistovereita kohtaan, kehotetaan huolehtimaan lähimmistä ja luomakunnasta. Teillä on vain toisenne, olkaa kilttejä ja sävyisiä: ”Tässä on koko laki ja profeetat”. Rudolf Steiner sääti filosofista ruuvia monta kierrettä syvemmälle ja tuli luoneeksi esikuvan ja pohjamateriaalia 1960-luvun New Age-liikkeelle ja inspiraatiota nykyajan esoterian viihdekäytölle ja uususkonnolle.

Artikkelikuvassa Helena Blavatsky. Lähde: Wikipedia.


Avatar photo

Kirjoittaja

Matti Heiliö on filosofian tohtori ja dosentti Lahdesta.


'Skepsis, henkitieto ja kahdenlainen hybris' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.