Sivistyskasvatuksella tarkoitan kasvatuksen eri osa-alueiden, älyllisyyden, eettisyyden, esteettisyyden, uskonnollisuuden, elämänkatsomuksellisuuden ja toiminnallisuuden, tasapainoista kasvattamista. Sen tavoitteena on antiikin filosofien sivistysohjelman kaltainen paideia, jossa monipuolisten tietojen ja taitojen harjoittamiseen yhdistyy pyrkimys hyvään ja arvokkaaseen elämään.
Sivistyskasvatus liittyy olennaisesti demokratian toteuttamiseen koulussa. Jos koulussa perehdytetään vain tiettyihin tietoihin ja taitoihin, saattaa demokratian toteuttaminen ajan myötä vaikeutua myös koko yhteiskunnassa. Nykyajan koulu on vaarassa hukata antiikin mittaamattoman arvokkaan sivistysperinnön, jos koulu välineellistetään, niin kuin näyttää käyneen, liiaksi tuotantoelämän palvelijaksi. On syytä ymmärtää, että kaikki oppiaineet ovat tärkeitä. Ilman humanistista, luonnontieteellistä, taiteellista ja taidollista sekä matemaattista sivistystä ihminen jää torsoksi.
Koulu ei saa toteuttaa politiikan, talouden tai uskonnon toiveita, vaan sen tulee säilyttää suhteellinen autonomiansa ja integriteettinsä. Koulun tehtävä on opiskelijoiden monipuolinen sivistäminen eikä talouden talutusnuorassa kulkeminen. Koulun ei pidä olla kapenevan ihmiskuvan toteuttaja. Kivijalan yhteen kulmaan perustuva koulu on tuhon oma monikulttuurisessa yhteiskunnassa ja tiedon soveltamista sekä innovaatioita korostavassa työelämässä.
Koulun imperatiiviksi sopii hyvin filosofi Immanuel Kantin kehotus kohdella ihmisyyttä itsessä ja toisissa aina päämääränä sinänsä eikä koskaan pelkästään välineenä. Kantin näkemys korostaa yhteisöllistä ajattelu- ja toimintatapaa, toisista välittämistä ja huolehtimista. Niitä tarvitsemme aina, mutta erityisesti juuri nyt, kun mielipiteet ovat polarisoituneet ja monet elävät (some)kuplissaan.
Artikkelikuvassa Bolognan yliopiston kirjasto. Kuva: Flickr.
