Myllytulli_koulu_2006_02_12. Kuva: Wikipedia.

Sivistyskasvatus koulun ja demokratian kivijalkana

Sivistyskasvatuksella ymmärrämme kasvatuksen eri osa-alueiden, älyllisyyden, eettisyyden, esteettisyyden, uskonnollisuuden, elämänkatsomuksellisuuden ja toiminnallisuuden, tasapainoista kasvattamista. Sen tavoitteena on antiikin suurten filosofien, Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen, sivistysohjelman kaltainen paideia, jossa monipuolisten taitojen ja tietojen harjoittamiseen yhdistyy pyrkimys hyvään ja arvokkaaseen elämään.

Nimenomaan sivistyskasvatus liittyy olennaisesti demokratiaan ja sen toteutumiseen koulussa ja yhteiskunnassa. Jos koulussa oppilaat perehdytetään vain välitöntä mitattavaa hyötyä tuottaviin tietoihin ja taitoihin, saattaa käydä niin, että se vaikeuttaa, jopa estää, demokratian toteuttamisen. Koulu on vaarassa hukata jo antiikin ajalta lähtöisin olevan, mittaamattoman arvokkaan sivistysperinnön, kun koulukasvatusta jäsennetään aikamme eetoksessa enenevässä määrin lähinnä kilpailukykykansalaisia kasvattavaksi tuotannontekijäksi ja koulutusteknologiaksi.

Koulun kaikki oppiaineet ovat yhtä tärkeitä laaja-alaisen sivistyksen saamisen näkökulmasta. Olemme pakotettuja toistamaan historiaa, jos emme tunne sitä. Katsomusopetus on tehokas rokotus aikamme fundamentalismia ja ääriajattelua vastaan. Filosofian opinnot antavat erinomaiset valmiudet yliopisto-opintoihin ja työmarkkinoiden kaipaamaan tiedon soveltamiseen. Ilman luonnontieteellistä, taiteellista, taidollista ja kielellistä sivistystä ihminen jää torsoksi, vaillinaiseksi.

Koulun ei tule toteuttaa pedagogiikassaan sellaisenaan minkään välineellisen järjen, kuten politiikan, talouden tai uskonnon intressejä, vaan sen tulee kasvatuksessaan säilyttää suhteellinen autonomiansa ja integriteettinsä.  Yhtäältä koulukasvatuksen tehtävä on antaa oppilaille ennen kaikkea tietoja, taitoja ja valmiuksia, joita elämässä tarvitaan. Toisaalta koulujen tulisi toimia myös kriittisinä alustoina, joilla nuo edellä todetut vaateet voidaan tarvittaessa kyseenalaistaa ja riitauttaa. Kaiken kaikkiaan koulukasvatuksessa pitäisikin suuntautua tulevaisuuteen, jolloin oppilaat, opiskelijat, saavat valmiuksia vallitsevan elämänmuodon ylittämiseen.

Toisen ihmisen kunnioitus, yhteisöllisyys, kannustaminen ja korrektit käytöstavat ovat ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä niin koulukasvatuksessa kuin ihmisen elämässä yleensä. Ihminen tarvitsee elämässään myös altruismia, koska pelkästään omin voimin kukaan ei selviydy maailmassa. Pitkällä aikavälillä näiden tekijöiden huomioonottamisesta syntyy monenlaista onnellisuutta ja kukoistusta, mutta myös taloudellista hyvinvointia.

Yhteiskunnan menestymisessä on kysymys laajasti ottaen ihmisten moninaisten toimintakykyjen luomisesta ja turvaamisesta. Näitä kasvatuksellisia ajatuksia on mahdollista toteuttaa vain, jos yhteiskunnassa vallitsee suotuisat elinolosuhteet: pidetään huolta demokratiasta, tasa-arvosta ja ehkäistään syrjäytymistä. Näin ollen koulun keskeisimpänä tehtävänä on laaja-alainen sivistyskasvatus, koska juuri se luo perustaa, jopa kukoistusta, kaikelle ihmisen toiminnalle.

Koulun imperatiivina olkoon valistusajan yhden vaikutusvaltaisimman filosofin Immanuel Kantin (1724–1804) kehotus kohdella ihmisyyttä itsessä sekä toisissa ihmisissä aina päämääränä sinänsä, eikä koskaan pelkästään välineenä. Tämä Kantin kategorisen imperatiivin toinen muoto peräänkuuluttaa yhteisöllistä ajattelu- ja toimintatapaa, toisista välittämistä ja huolehtimista, jota tarvitsemme aina, mutta erityisesti juuri nyt, kun ihmiskunta kamppailee maailmanlaajuista koronavirusta vastaan.

Kauan eläköön Suomen koulujen opettajien, kaikkien työntekijöiden sekä opiskelijoiden elintärkeä sivistystehtävä!


Kirjoittaja

Matti Taneli on kasvatustieteen tohtori, filosofian ja teologian maisteri, lukion opettaja ja kasvatustieteen tutkija sekä pappi. Jyrki Kaarttinen on kasvatustieteen tohtori, filosofian maisteri, ammatillinen opinto-ohjaaja ja erityisopettaja sekä historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja.


'Sivistyskasvatus koulun ja demokratian kivijalkana' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 27.5.2021 @ 7.25 Tarja Kaltiomaa

    Suomalainen opetusmalli on ollut hyvin toimiva. Olemme sadan vuoden itsenäisyyden aikana saavuttaneet tavoitteemme, joka ehkä ilmaistuna aikoinaan olisi kuulostanut liiankin huimalta, vaan joka on toteutunut valtavan tarpeen ja toiminnan vuoksi – hyvinvointivaltion. Uskon koulujärjestelmämme olleen onnistunut juuri suomalaisille ihmisille ja myös sivistyksellisen pyrkimyksen ja sivistyskasvatuksen kannatuksen vuoksi. Koulumme perusopetuksen ainevalikoima on laaja ja vielä lukiotasolla se on sivistyksellisen laaja-alainen. Valmistuessaan jatko-opintoja varten tai työelämään suuntautumisen vuosiksi elämäänsä, oppilaat omaavat laaja-alaisen sivistyksen. Tämä on varmistanut myös hallintoon osallistuvien ihmisten sivistyksellisen näkökulman toimivat he kansan edustajina omilla paikoillaan missä poliittisessa puolueessa tahansa. Lukio kannattaa edelleen pitää sivistyskasvatuksen ahjona ja uskoa siihen, että ammattiopinnot ja ammatillinen koulutus tuotetaan niiden opintojen varaan. Suomalainen koulujärjestelmä on osoittanut vahvuutensa, joten tulevaisuudessakin sen runko kannattaa säilyttää vahvoistakin muutospaineista huolimatta.

    Vastaa

  2. 27.5.2021 @ 7.50 Tarja Kaltiomaa

    Nykyään puhutaan kristillisistä kouluista joillakin suomalaisilla paikkakunnilla. Mielestäni Suomen valtiojärjestyksen mukaan kaikkien suomalaisten koulujen tulee olla kristillisen elämänopin mukaisia ja sen opettajia. Suomen valtiojärjestyksen mukaan Suomen ensisijainen uskonto on kristillinen evankelis-luterilaisen tradition mukainen oppi ja myös koulujen tulee toimia siinä hengessä. Maamme nuorison kuuluu saada ensiarvoisen hyvä ihmislajin sivistyksellistä kannatusta tukeva oppi ja sen vuoksi myös uskontokasvatus kuuluu oppiaineeksi niin kuin se on tähänkin saakka kuulunut. Toki yksilöllisiä järjestelyjä oppilaiden suhteen on alettu noudattaa näiden perheiden toivomuksia noudattaen, mutta hyötyvätkö oppilaat, perheet ja maamme sellaisesta sillisalaatista, mitä kouluopetus alkaisi olla, jos jokaisen yksilölliset toiveet ja vaatimukset toteutetaan. Tämä rasittaa ehkä koululaitosta liikaa ja sen vuoksi olisi hyvä nostattaa sivistyksen hengessä myös kouluopetuksen toteuttamisen piirissä itsetuntoa, jolla tähänastinen opinahjojemme menestys tunnustetaan jatkossakin. Ei uskonto-opetus pahenna lapsia ja nuoria, vaan päinvastoin. He saavat oman elämänsä kivijalaksi vahvan moraaliperustan, joka on opetettu Raamatun hengessä lasten ja nuorten vastaanottavuuden tason mukaisesti. Ei mielestäni peruskouluopetukseen kuulu vielä korkeatasoinen filosofinen opetus, vaan Raamatun kertomusten avulla tapahtunut moraaliperustan opetus on ollut lasten vastaanottokyvylle sopiva tarinoineen ja tosia ihmisiä auttavan ja kunnioittavan elämänasenteen osalta. Kun se viime aikoina on puuttunut moniuskointoisten maahanmuuttajien huomioon ottamisen vuoksi, suomalainen nuorison on jäänyt vaille tarvitsemaansa oppia ja on nyt usein jouduttu toteamaan syrjäytyneiksi. He eivät ole saaneet sitä oppia enää, jonka avulla he olivat saavuttaneet hyvän ja vahvan elämänasenteen omaa tulevaisuuttaan varten. Tiedän tämän, koska olen sitä ikäluokkaa nyt 66-vuotiaana, joka on saanut koulussa hyvän uskontokasvatuksen ja hyvän normaalia elämää palvelevan moraaliajattelun. Mielestäni Suomeen maahanmuuttajina tulleet ihmiset tietävät tulevansa kristillistä elämäntapaa noudattamaan maahan ja siten heille sopii sama opetus, joka sopii parhaimmin myös suomalaisille lapsille ja nuorille. Eilen televisiouutisissa näytettiin koulunpihalla olevien oppilaiden haastattelua, jossa oppilaat vaikuttivat tasapainoisilta ja rauhallisilta oppilailta. Ei missään suomalaisessa koulussa kuulu sallia huonoa käytöstä, kirjoilua, kiusaamista ja toistensa haukkumista – kaikkien koulujen tulee noudattaa normaalia, kristillistä elämänoppia.

    Vastaa

  3. 11.6.2021 @ 14.41 William MacKie

    It’s an remarkable piece of writing
    in favor of all the online viewers; they will obtain advantage from it I
    am sure.

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.