Koronasta huolimatta Espoossa päästään sittenkin eurooppalaisen elokuvan pariin, turvavälein ja käsidesin tuoksussa. Monen muun tapahtuman tavoin Espoo Ciné siirtyi tänä vuonna keväältä syksyyn. Festivaali toteutetaan 2.–6.9. normaalia lyhyempänä, mutta festariohjelma on yhtäkaikki monipuolinen ja mielenkiintoinen.
Festaripäivien katselulistalleni pyrkivät esimerkiksi While at War, Milk County ja It must be Heaven sekä Proxima.
While at War vie Francon Espanjaan ja vuoteen 1936, jolloin Salamancan yliopiston rehtori, filosofi, esseisti ja monipuolinen kirjailija Miguel de Unamuno joutuu vastakkain valintojensa ja Francon hallinnon voimainnäytön kanssa.
While at War.
Islantilaiskomedia Milk County kertoo Ingestä, joka joutuu yllättäen ottamaan hoitaakseen velkaisen maatilan ja joutuu kohdakkain paikallisen osuuskunnan kanssa. Luvassa siis omintakeista huumoria ja lehmiä, mikä voisi mennä pieleen? Palestiinalaisohjaaja Elia Suleimanin It must be Heaven puolestaan kulkee ohjaajan itsensä esittämän vanhan ja vaitonaisen herran mukana eri maissa ja tarkastelee identiteettejä ja maailman menoa vinosti ja vitsikkäästi.
Scifi-elokuvista innostunutta puoltani houkuttaa Proxima. Astronautti Sarah valitaan vuoden mittaiselle komennukselle kansainväliselle avaruusasemalle. Ennen unelman toteutumista Sarahin on kuitenkin päästävä yli koulutusjaksosta ja kollegoiden epäluuloista sekä kyettävä luopumaan pienestä tyttärestä vuoden ajaksi.
Seuraavassa muutama ennakkoon nähty tärppi ohjelmistosta.
Corpus Christi
Danielin elämä on hyvää vauhtia matkalla kohti onnettomia polkuja. Rötösten seurauksena parikymppinen mies on laitoksessa, mutta kaltaisistaan nuorisorikollisista poiketen hän haluaa papiksi. Elokuva kuvaa uskonnollista heräämistä arkisesti ja mietteliäästi, mutta muistuttaa, että ihmisten kesken uskoon liittyvät pelastuksen ja anteeksiannon ulottuvuudet eivät ole missään vaiheessa itsestäänselviä.
Sattuman kautta Daniel saa pienen kylän papin paikan ja joutuu täysin kokemattomana keskelle ihmisten välisiä ristiriitoja ja yhteisöä repivää auto-onnettomuuden jälkiselvittelyä. Daniel toimii ja puhuu toisin kuin papilta on totuttu odottamaan. Saarnat ja rukoukset ovat jotain muuta kuin ulkokultaa ja kirkollisia korulauseita. Hänen ennakkoluulottomuutensa yllättää kyläläiset ja herättää sekä kiinnostusta ja myötämieltä että epäluuloja ja paheksuntaan. Luottamuksen rakentaminen ja oman linjan valitseminen on vaikeaa. Sen lisäksi, että Daniel on ulkopuolinen, hän kamppailee kannoillaan seuraavien menneisyyden jälkiensä kanssa.
Corpus Christi.
Elokuva kertoo eleettömästi ja surumielisesti uskosta, epäilystä ja halusta sovittaa ja selvittää sotkut. Mutta ihmisten todellisuus ei välttämättä anna myöten siinä, mikä olisi mahdollista ihmisen ja Jumalan välillä.
Pääosaa esittävä Bartosz Bielenia on roolissaan aito ja rehellinen. Corpus Christi oli parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-ehdokas 2019.
Corpus Christi (Puola, Ranska 2019). Ohjaus: Jan Komasa. Käsikirjoitus: Mateusz Pacewicz
Rooleissa: Bartosz Bielenia, Eliza Rycembel, Aleksandra Konieczna, Tomasz Ziętek, Leszek Lichota, Łukasz Simlat.
Those Who Remained
Toisessa maailmansodassa oli selviytyjänsä, mutta valtaosalla hinta oli musertava. Budapestissa kohtaavat teini-ikäinen, vihainen ja synkkä, vanhempansa menettänyt Klára ja keski-ikäinen, keskitysleireille kaiken itselleen tärkeän kadottanut lääkäri Aladár. He tutustuvat ja saavat toisistaan lohdun musertavan surun ja ikävän keskellä. Klára ja Aladár löytävät rakkauta ja myötätuntoa näköalattoman tulevaisuutensa edessä, mutta eivät sillä tavoin kuin ulkopuoliset haluavat uskoa ja kuvittelevat tietävänsä.
Those Who Remained.
Tunnelma on surumielinen. Murhe saa muotonsa erinomaisella tavalla yhtä aikaa läsnäolevan ja kaipaukseen kadonneen Aladárin surumielisessa olemuksessa.
Samalla tavalla Kláran kapinassa puolestaan on elämänvimmaa, joka surusta ja menetyksen tuskasta huolimatta ajaa kohti parempaa tulevaisuutta. Toivolla on mahdollisuus hänen kaltaistensa takia.
Those Who Remained on Unkarin tämänvuotinen Oscar-ehdokas.
Those Who Remained (Unkari 2019). Ohjaus: Barnabás Tóth. Käsikirjoitus: Klára Muhi & Barnabás Tóth, pohjautuen Zsuzsa F. Várkonyin romaaniin. Rooleissa: Károly Hajduk, Abigél Szőke, Mari Nagy, Katalin Simkó, Andor Lukáts.
Beanpole
Toinen maailmansota on ohi, ja Leningradin raunioissa elää Ija. Hän työskentelee sairaanhoitajana ja pitää huolta ystävänsä, rintamalta palaavan Mašan pojasta. Kaupunki ja sen asukkaat ovat sodan jäljiltä palasina ja täynnä pidäteltyä epätoivoa, lohduttomuutta ja hiljaista raivoakin. Olemukseltaan epävarma ja sulkeutunutkin Ija ja moni muu taipuu kummallisiin ja kamaliin tekoihin. Sota voi olla ohi, mutta se ei ole poissa. Rauhan hinta on ollut niin hirveä, että tie tavalliseen elämään on vaikea löytää.
Elokuvan sävyt ovat tummia, ja kokemukset kaupungin piirityksestä ja hirveästä inhimillisestä hädästä ovat yhä läsnä. Kun Ijan hoitamat potilaat viihdyttävät Mašan poikaa matkimalla koiraa, tämä ei tunnista, mistä on kyse. Joku arvelee, että mistäpä lapsi koiran tunnistaisi, kun ei ole nähnyt yhtäkään – kaikki on syöty. Tai kun lääkäri kuulee potilaan tyhjyydestä elämänhaluttomuudesta, hän ei näe syytä pitää tätä hengissä. Ehkä se on armollinen palvelus, ehkä luovuttamista.
Ohjaaja Kantemir Balagov antaa aikaa ihmisten välisille keskusteluille ja etenkin hiljaisuudelle, haparoinnille ja hämmennykselle. Katsoja ei pääse helpolla, ja moni tapahtuma herättää vastenmielisyyttä.
Beanpole.
Elokuvan taustalla on valkovenäläisen Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitšin kirja Sodalla ei ole naisen kasvoja.
Beanpole (Venäjä 2019). Ohjaus: Kantemir Balagov. Käsikirjoitus: Kantemir Balagov & Aleksandr Terehov. Rooleissa:Viktoria Mirošnitšenko, Vasilisa Perelygina, Andrei Bykov, Igor Širokov, Konstantin Balakirev, Ksenia Kutenova, Olga Dragunova, Timofei Glazkov.
Lue myös Mikko Ketolan arvio Corpus Christistä.
