Ortodoksisten Pappien Liitto julkaisi ortodoksipappi ja nuorisopsykiatri Vasileios Thermoksen (s. 1957) kirjasen Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti: vastauksia ja ihmisiä (2022). Aiheena on lähestulkoon ainoastaan homoseksuaalisuus.
Julkaisun tarkoitus on kutsua ”entistä syvempään, asiallisempaan ja nimenomaisesti teologiseen pohdintaan ihmisyydestä, ihmispersoonasta ja siten viime kädessä Jumalasta”. Tavoitteena on muistuttaa seksuaalisuuden moniulotteisuudesta ja välttää helppoja ja yksinkertaisia vastauksia.
Kirjanen ei tätä läheskään lunasta. Sillä on toki hetkensä, mutta liiton tavoitteet olisi voitu saavuttaa toisella tavalla – kotimaisella julkaisulla, ei käännöstekstillä.
Thermos on julkaissut kreikaksi 700-sivuisen teoksen Vetovoima ja himo: poikkitieteellinen tulokulma homoseksuaalisuuteen, ja nyt julkaistu kirjanen on jonkinlainen popularisoitu laitos siitä. Kirjanen yrittää kirjoittajan mukaan tarjota ”yleismaailmallisen ja valikoidun näkökulman – – uusimpaan tietoon” aiheesta.
Kohdeyleisönä ovat kreikkalaiset kirkollisesti aktiiviset ihmiset. Heidän esittämiinsä huoliin Thermos vastaa kirjasellaan. Vastaukset ovat apologeetan ja tieteellisyys vähän niin ja näin. Lopputuloksena on kirjanen, joka olisi voitu ehkä kirjoittaa Suomessa vuosikymmeniä sitten, sekä tiedollisesti että myös teologiselta asenteeltaan.
Thermoksen malli tieteen ja teologian suhteen on aika lailla niin sanottu itsenäisyysmalli. Teologia ja tiede vastaavat eri kysymyksiin. Teologian vastaukset ovat hänelle tuonpuoleisia. Julkaisu tasapainoilee tässä tilanteessa kieli keskellä suuta. Lopputulos ei ole onnistunut.
Suurimman osan kolmiosaisesta kirjasesta vievät vastaukset papistossa ja kirkkokansassa heränneisiin huoliin. Toisessa pienemmässä osassa käsitellään sukupuoli-identiteettiä, samalla formaatilla. Kolmannessa osassa esitellään lyhyesti kymmenen valikoitua esimerkkitapausta. Thermos tarjoaa niihin oman hieman kyseenalaisen analyysinsa.
Kirjoittajan oma kanta homoseksuaalisuuteen ilmenee selkeästi vasta kirjasen puolivälissä. ”Heteroseksuaalinen yhteys ja sitä kautta heteroseksuaalinen avioliitto on ainoa kirkollisesti hyväksyttävä asetelma”, hän toteaa. Osoittavathan esimerkiksi ”molempien sukupuolten sukupuolielimet – – ilmeisen viisasta yhteensopivuutta”.
Yksinkertaisesti ”homoseksuaalisuus ei ole linjassa sen kanssa, millaiseksi Jumala on ihmisen luonut”, Thermos kannustaa vanhempia sanomaan kaapista tuleville lapsilleen. Syyksi neuvolle hän ilmoittaa, ettei hän aio ”noudattaa poliittista korrektiutta”.
Homoseksuaalisuus on ”luonnollinen osa ihmisluonnon laajempaa turmeltuneisuutta”. Näkemällä homoseksuaalisuuden luonnolliseksi osaksi langennutta maailmaa, kirjanen hylkää monta perinteistä ortodoksista tapaa nähdä se.
Homoseksuaalisuus ei ole demoninen vaikutus tai paholaisesta eikä se ole tarttuva himo, kirjoittaja tähdentää. Tämä on selkeä ja tervetullut irtiotto kirkkoisien perinteestä, joka on ollut perusteena kaikenlaiselle väkivaltaiselle ”eheyttämiselle” paastolla, rukouksella ja muulla kilvoituksella.
”Yksi suurimmista homoseksuaalisuuden kirkolle esittämistä haasteista on kumppanuuden käsite”, kirjasessa huomautetaan. Pointtina on, että villiä maailmanmenoa kirkko voi kyllä huoletta tuomita, mutta sitoutunutta kumppanuutta, vaikkakin homoseksuaalista, on vaikeampaa suoriltaan haukkua.
Kirjoittajan ratkaisu on pitkälti joustavasti hyväksyä nämä parisuhteet ja kohdata ihmiset kunkin elämäntilanteesta lähtien. Hän kehuu erästä luostarijohtajaa, joka nuorten kohdalla esiaviollisen seksin suhteen ”yhdisti realismin rakkauteen” ja päästi heidät ehtoolliselle.
Thermoksen mukaan homoseksuaalit voisivat osallistua ehtoolliselle silloin tällöin mutta vasta ”tietyn pidättäytymisjakson jälkeen”. Tämä voisi hänen mukaansa ”edistää uskovaisten homoseksuaalien suhdetta Kristuksen persoonaan”.
Seksuaalivähemmistöjä tulee kohdata asiallisesti kadulla eikä pilkata tai halveksua, Thermos neuvoo kirkkokansaa. Yhteiskunnallisesti hän kuitenkin vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja, adoptio-oikeutta ja pitää pride-marsseja ”yksinkertaisesti dionyysisina tapahtumina”.
Kirjanen esittää seksuaalivähemmistöjen etujärjestöt salaliiton käsittein. Ne ovat ”kaapanneet tieteen omakseen oikeuttaakseen sillä haluamansa”. Pahimmillaan ne ovat ”militanttia homoseksuaaliaktivismia”, joka ”puhisee raivosta”. Tämä asenne ilmenee jo aivan alussa, ja kauhistelu jatkuu läpi teoksen.
Ortodoksisen teologian soisi aiheen tiimoilta keskittyvän juuri monimuotoisen kumppanuuden pohtimiseen. Ikävä kyllä Thermos ei tätä tee. Hän olisi esimerkiksi voinut jatkaa hyvää lausettaan: ”Ja lopuksi koska avioliitossa yhteen liitetään persoonat, ei kromosomeja tai hormoneja.”
Itse olen yksityisesti spekuloinut eräällä tomistisella ajatuksella. Moninaisuus on juuri luodun tapa heijastaa jumalallista hyvyyttä, kauneutta, totuutta ja miksei rakkautta.
Tuomas Akvinolainen on korostanut, että monenlaisuus on osa Jumalan tarkoitusta, sillä näin ”sen, mikä kustakin puuttuu jumalallisen hyvyyden edustamiseen, toiset täydentäisivät”, koska hänen täyttä hyvyyttään ja muuta ”yksi ainoa luotu ei voi asianmukaisesti edustaa”.
Ortodoksisten Pappien Liitolta olisin tosiaan toivonut suomalaisten ortodoksipappien ja -teologien kirjoittamaa kirjasta.
Liitto toteaa: ”Käytännössä ihmisen seksuaalisuuden moniulotteisuus usein unohtuu, ja kirkon opetuksen tulkinta typistyy helppoihin ja yksinkertaistettuihin vastauksiin. Tällaisten vastausten vaikutukset Evankeliumin julistamiselle ja ihmisten johdattamiselle pelastukseen kääntyvät kuitenkin yhä enenevässä määrin itseään vastaan. Houkutellessaan kristinuskoon kertyneistä perinnäissäännöistä turvaa etsiviä, yksinkertaistetut vastaukset samalla torjuvat niitä Kristuksesta pelastusta etsiviä, jotka eivät koe sopivansa viimeisten vuosisatojen aikana muodostuneeseen muottiin ’hyvästä kristitystä’.”
Ihailtavaa toki on, että liitto on tarttunut aiheeseen, edes käännöksellä. Sen sijaan ortodoksipiispat välttelevät vastuutaan. Tämä aihe ja myös monet muut olisivat kirjasten tarpeessa.
Kyllä taitoa ja osaamista löytyisi. Ehkä vain uskallus puuttuu. Seksuaalisuuden ja sukupuolen ymmärtämisen saralla löytyy paljon tietoa Suomesta. Asiallista, vastuullista ja tieteelliseen näyttöön perustuvaa. Sitä tulisi ehdottomasti hyödyntää.
Teologiseksi tausta-aineistoksi voisi ottaa Maailman elämän edestä -asiakirjan (2020) ja näin ankkuroida opetuksen osaksi laajempaa ortodoksista yhteyttä. Asiakirjaa kuitenkin sovellettaisiin pohjoismaiseen ja suomalaiseen yhteyteen. Luulen, että tällä olisi paljon annettavaa ortodoksiselle etiikalle.
Liikaa ei myöskään kannata hakea hyväksyntää uskottavuuskriisissä olevalta globaalilta ortodoksisuudelta. Älä pelkää, itse Jeesus useasti muistutti.
Arvioitu teos: Vasileios Thermos, Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti: vastauksia ja ihmisiä (Ortodoksisten Pappien Liitto, 2022).
