Sukkia kodittomille ja puuhakirjoja lapsille, ympäristö siistiksi ja tasa-arvoinen kohtelu kaikille – Hail Satan? -dokumentti esittelee liikkeen, joka toimii Saatanan nimissä ja kristillistä ylivaltaa vastaan.
Kristillinen uskonto näkyy monella tavalla Yhdysvaltojen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja hallinnossa, ja esimerkiksi paikallishallinnon kokoukset saatetaan aloittaa rukoushetkellä. Tällainen uskonnon kietoutuminen osaksi paikallista poliittista päätöksentekoa hiertää The Satanic Templen väkeä. Jos julkishallinnon kokoukset aloitetaan kristillisellä rukoushetkellä, moninaisuuden nimissä eri uskontojen edustajat – myös satanistit – tulisi huomioida eikä olettaa, että kaikki voivat yhtyä kristilliseen rukoukseen.
Pienen piirin jutusta lähtenyt liike The Satanic Temple nousi julkisuuteen, kun se asettui – yllättävää kyllä – vanhoillisen kuvernöörin tueksi tämän ajaessa kristillisten rukoushetkien tuomista kouluihin. Myös satanistien mielestä rukoushetkiä piti voida järjestää, mutta sillä edellytyksellä, että Saatana pääsisi uskonnon- ja ajattelunvapauden mukaisesti mukaan valikoimiin. Loogista, vitsikästä ja hankalaa argumentoida vastaan.
Tällä tavoin Saatana saapui Yhdysvaltojen poliittiselle ja uskonnolliselle kentälle (sikäli, kun se on sieltä koskaan lähtenytkään). The Satanic Temple aloitti vuonna 2013 julkisen toimintansa, järjestäytyi, perusti päämajan ja maalasi sen ulkoseinät mustiksi. Muutamassa vuodessa muutaman ihmisen ryhmä on kasvanut omien laskelmiensa mukaan noin 50 000 hengen liikkeeksi. Pääasiassa dokumentissa on äänessä yksi johtohahmoista, Lucien Greaves. Mies, jolla on kasvot mutta silti hänen henkilöönsä on hankala päästä kiinni, sillä hänellä on useita salanimiä.
Hail Satan? on dokumentti tästä uudesta ja nopeasti levinneestä liikkeestä, joka ajaa uskonnonvapautta, moniarvoisuutta, riippumattomuutta ja transihmisten ja muiden vähemmistöjen oikeuksia, puhuu ympäristönsuojelusta sekä naisten oikeudesta päättää omasta kehostaan ja testaa hyväksynnän rajoja. Mainoslauseet sekä osuvat että hymyilyttävät: “Menstruating with Satan!”. Kaikki nämä taitavat olla teemoja, joiden kanssa konservatiivisemmilla kristillisillä piireillä on ongelmia.
Kohtaus elokuvasta Hail, Satan?
Floridasta liikkeelle lähtenyt liike kerää huomaansa ihmisiä, jotka kertovat kokeneensa monenlaista kaltoinkohtelua ja joutuneensa syrjään esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisensa, sukupuolensa tai ajatustensa vuoksi. Dokumenttiin haastatellut kertovat olleensa eri tavoin hyljeksittyjä, syrjässä, yksinäisiä, ei-ymmärrettyjä. Saatanaa painokkaammin liike vakuuttaa ottavansa tosissaan toiset ihmiset: “Satanismi on muista huolen pitämistä, sillä me olemme ne muut.” Siitä ehkä kysymysmerkki dokumentin otsikkoonkin. Saatanasta on saatu hyvä ja huomiota herättävä nimi toiminnalle, sen myöntävät liikkeen johtohahmotkin. Tärkeintä on symbolisen vaikutuksen tekeminen ja osaahan liike käyttää Saatanaa hyvin markkinointivälineenä. Sillä saa näkyvyyttä ja kohahduttamisen mahdollisuudet ovat määrättömät.
Siinä missä saatananpalvontaan ja satanismiin on perinteisesti liitetty monenlaista makaaberia showta, kepeällä otteella tehty dokumentti on oma pieni shownsa, jossa ääneen pääsevät ihmiset kertovat haluavansa auttaa, tehdä hyvää ja osoittaa poliittisen järjestelmän ja yhteiskunnallisen eetoksen kaksinaamaisuuden. Liike järjestää After School Satan Club -toimintaa ja on julkaissut puuhakirjan jaettavaksi lapsille siellä, missä kristilliset ryhmät saavat jakaa koululaisille Raamattuja. Liike siivoaa moottoritien pientareita kolmikärjillä ja yllään firman huomioliivit, jakaa sukkia kodittomille ja järjestää muita hyväntekeväisyyskampanjoita. Saatanan nimissä yhteiskunnallista hyvää tekemällä se saa medianäkyvyyttä. Eivät he ole pahoja, koska kuka nyt haluaisi olla paha, yksi haastatelluista toteaa.
The Satanic Temple määrittelee satanisminsa nonteistiseksi. Siinä missä yksi kertoo kokeilleensa yhtä sun toista uskontoa ennen satanismia toinen kertoo olevansa ateisti. Mutta ateistina oleminen on surkean tylsää: ei ole ikonografiaa, ei historiaa, ei ohjeita, etiikkaa tai opinkappaleita. On vain määritelmä siitä, mitä ei ole.
Satanistit määrittelevät jotain siitä mitä on ja tiivistävät ohjeet parhaan tavan mukaan elämiseen seitsemäksi opinkappaleeksi. Niissä todetaan muun muassa, että kaikkia olentoja kohtaan tulee käyttäytyä myötätunnolla ja järjen mukaisesti ja että yksilön keho on loukkaamaton. Taistelu oikeudesta on lakien ja instituutioiden yläpuolella ja toisten kaikkinaista vapautta (myös vapautta loukata) pitää kunnioittaa. Jos kajoaa muiden vapauteen, on luovuttava omastaan. Lisäksi uskomusten tulee noudattaa parasta tieteellistä ymmärrystä maailmasta, eikä tieteellisiä tosiasioita saa vääristää omiin uskomuksiin sopiviksi. Mutta ihminen erehtyy, ja jos yksilö tekee virheen, se pitää yrittää oikaista ja virheestä mahdollisesti aiheutunut harmi pitää korjata. Ja: “Opinkappaleiden on määrä innoittaa ylevyyttä tekemisessä ja ajattelussa. Myötätunto, oikeudenmukaisuus ja viisaus ovat kirjoitetun yläpuolella.” Se on jotain muuta kuin kirjoitettuun sanaan vetoavat uskonnot.
Satanisteista tulee suorastaan sympaattinen kuva ja The Satanic Temple vaikuttaa tekevän monessa kohti hyvää, on sen taustalla mitkä tarkoitusperät tahansa. Toinen puoli toimintaa ovat sitten ne kohahduttavat julkisuustempaukset ja trollaukselta vaikuttavat kampanjat. Tempauksilla pyritään provosoimaan ja halutaan katsoa, miten pitkälle voi mennä: shown, kohahduttamisen ja julkisuuden nimissä Lucien Greaves nostaa kivekset hautakivelle tai julistaa edesmenneen henkilön lesboksi kuoleman jälkeen. Kieli poskessa kiusanteko saa varsinkin konservatiiviset kristilliset piirit ärtymään.
Dokumentissa seuraillaan Greavesin luotsaamaa pyrkimystä saada pystytettyä okkultistinen vuohipäinen jumalhahmo Baphomet kymmentä käskyä esittävän patsaan viereen Oklahomassa ja Arkansasissa paikallishallinnon tontille. Hanke saa kristilliset piirit osoittamaan mieltään kadulle. Vastassa ei kuitenkaan ole kiiluvasilmäisiä ja huutavia kiihkoilijoita vaan rauhallinen, virnistelevä Greaves, joka selittää haluavansa kyseenalaistaa kristinuskon kritiikittä hyväksytyn valta-aseman. Jos verorahoja käytetään kymmenen käskyn pystyttämiseen, mukaan saattaa tasapuolisuuden vuoksi pyrkiä myös Baphomet, tasapuolisuuden vuoksi, vitsinä tai ihan tosissaan.
Kohtaus elokuvasta Hail, Satan?
Dokumentin ote on tarkasteleva ja esittelevä, mutta ei ehkä suoranaisesti puolueeton. Liikettä tarkastelevalla katseella myötäelävä virne. Haastateltaviksi on valittu rauhallisia, taitavasti itseään ilmaisevia ja analyyttisesti pohdiskelevia liikkeen edustajia. Keitä nämä tyypit oikeastaan ovat ja mikä Greaves on miehiään? Joitakin liikkeen konkreettisia saavutuksia esitellään, mutta tuumailtavaksi jää, mikä sen vaikutusvalta oikeastaan on ja millä varoilla se toimii. Onko tämä toisille täyttä totta ja toisille menestyksekästä trollausta?
Dokumentti esitettiin Rakkautta & Anarkiaa -festareilla syyskuun lopulla, ja se on nähtävissä muun muassa Applen iTunes-striimauspalvelussa.
***
Arvioitu elokuva: Hail, Satan? (Yhdysvallat 2019). Ohjaus: Penny Lane.
