Ruotsalainen ”vaticanista”, Vatikaaniin ja katoliseen kirkkoon erikoistunut toimittaja Kristina Kappelin käsittelee tuoreessa kirjassaan paavi Franciscusta varsin monipuolisesti. Hän pyrkii nostamaan esiin myös erityisiä ruotsalaisia näkökulmia, silloin kun se on mahdollista. Se onkin tarpeen, sillä suurin osa kirjassa käsitellyistä asioista on ollut esillä julkisuudessa jo niin moneen otteeseen, että pelkästään niiden kokoaminen yhteen voisi tuntua aika yllätyksettömältä, suorastaan turhalta.
Kirjan ruotsalaisaineksista tärkein on Ruotsissa pakolaisena asunut argentiinalainen Carlos Luna, joka aikanaan tutustui Jorge Bergoglioon Argentiinassa. Kappelin kirjoittaa paavin tarinan lomassa Carlosin elämäntarinaa ja kuvaa lopulta tämän uudelleen tapaamisen paavin kanssa. Mainituksi tulee myös ruotsalainen luterilainen pastori Anders Ruuth, joka opetti luterilaisessa pappisseminaarissa Argentiinassa 1960-luvulla ja joka ystävystyi silloin Bergoglion kanssa.
Kappelin suhtautuu paaviin pääasiassa varsin positiivisesti, mutta hän uskaltaa olla myös kriittinen ja kiinnittää huomiota asioihin, joita hän pitää paavin virheinä. Niinpä hän esimerkiksi on sitä mieltä, että paavin johtamistapa ei välttämättä ole paras mahdollinen. Paavin suhtautuminen kuurian työntekijöihin on Kappelinin mielestä välillä ollut epäreilu.
Kun nykyisestä paavista kirjoitetaan kirjoja, jotka pyrkivät ajankohtaisuuteen, ongelmana on se, että koko ajan tapahtuu uusia tärkeitä ja huomion ansaitsevia asioita, jolloin mikään paavikirja ei voi olla ajan tasalla. Näin on Kappelininkin kirjan kohdalla. Oikean historiallisen analyysin kirjoittaminen Franciscuksen kaudesta onkin paras jättää sellaiseen tulevaisuuteen, jolloin paavi on jo vaihtunut.
Paavi Franciscus osaa ottaa yleisönsä. Kirjan kansi: Marjaana Virta.
Silti kirjalla on arvonsa, sillä se on hyvin kirjoitettu ja osoittaa, että tekijä todella tuntee Vatikaanin kiemuroita ja katolisen kirkon toimintaa. Kappelin on nähnyt paljon vaivaa ymmärtääkseen sitä, mitä Bergoglio Argentiinassa teki ja millaiset olosuhteet silloin vallitsivat ja osaa kuvata näitä asioita uskottavasti.
Käännös on muuten hyvä, mutta termin katolilaisuus käyttöä täytyy kritisoida. Sen voi sanoa lyhyemminkin: katolisuus.
Kristina Kappelin: Franciscus. Uuden ajan paavi. Suom. Mirja Hovila. Kirjapaja 2017, 261 s.
