Anneli Kannon viides historiallinen romaani Rottien pyhimys (Gummerus) on juuri tullut uunista ulos. Romaanissa eletään vuotta 1513 Ruotsin itäosissa, jossa vedellään katolisen kauden viimeisiä hengenvetoja. Vain neljä vuotta myöhemmin Luther naulaisi kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon oveen ja antaisi alkusysäyksen luterilaiselle reformaatiolle.
Rottien pyhimys alkaa kohtauksella, jossa kolme miestä kapuaa mäenrinnettä. He ovat kirkkomaalarit Mestari Martinus ja Andreas Pictor, jotka ovat saapuneet Hattulan kylään Ruotsinmaalta asti apupoikansa Vilppu Niilonpojan kera. Miesten tehtävänä on maalata Pyhälle Ristille omistettuun Hattulan kirkkoon raamatullisia kuvaelmia kristikansan hengen kohotukseksi. Hanketta rahoittaa linnanherra Tott, mutta monella muullakin kirkonmiehellä on lusikkansa sopassa. Aikaa kuvien maalaamiseen on vain keväästä syksyyn ja vaikka maalarit ovatkin taitavia käsityöläisiä, kohtaavat he monenlaisia esteitä ja hidasteita. Jos lukija ei tietäisi, että Hattulan kirkossa on tänä päivänäkin nähtävissä kirkkomaalareiden työn jälki, hän alkaisi epäillä, saavatko maalarit koskaan työtään valmiiksi.
Tehtävä ei luonnollisestikaan ole helppo. Kirkkomaalareiden työssä kun ei ole kyse yhtään vähemmästä kuin Jumalan tahdon ja tarkoituksen kirkastamisesta ihmiskunnalle. Romaanissa mestari Andreas pohtii työnsä tavoitteita seuraavasti:
“Kuvat piti maalata niin, että katsoja liikuttui, ymmärsi pyhimyksen ihmisluonnon mutta myös sen ylittävän rohkeuden ja uhrautumisen, uskon lujuuden. Katsojan piti kuvista ymmärtää Jumalan tarkoitus ihmiskunnan suhteen, mikä elämässä on tärkeää ja mikä pitää heittää pois ja mikä kaikkia kerran kohtaa. Katsojan oli nähtävä elämän tuska ja kärsimys, koko elämänmittainen ponnistelu, sen ilo ja onni ja vääjäämätön loppu, kuolema ja tuomio. Maalarin piti saada yhteys näkymättömään ja tehdä se näkyväksi, luoda kuva siitä, mitä ei silmä tavoittanut.”
Romaanin päähenkilöksi nousee kuitenkin nuori nainen, Pelliina. Pelliina on elänyt nuoruutensa tiilimestari Rutgerin hoivissa, mutta kokenut aina yhteisön vieroksuntaa. Kirjan alussa tiilimestari Rutger on kuollut ja Pelliina pelkää menehtyvänsä nälkään. Pelastukseksi saapuu kuitenkin yllättäen linnanherra Åke Tott ja vaimonsa Märta Bengtsdotter, jotka huomaavat saviastioita kauppaavan Pelliinan käsityöläisen taidot. Ennen kuin Pelliina huomaakaan hän on päässyt sijaistamaan maalaustelineeltä tippunutta Vilppua.
Myönnän, että Pelliinan ääni menee minulta kirjan alkupuolella jostain syystä ohi ja havahdun vasta parinkymmenen sivun jälkeen Anneli Kannon käyttämään kirjalliseen keinoon: Pelliina puhuu lukijalle minämuodossa. Anneli Kannon teoksissa on usein vahva naisnäkökulma ja niin on myös Rottien pyhimyksessä. Pelliinan osallistuminen kirkkomaalausten luomiseen on ennenkuulumatonta, eikä mestari Andreas ole uskoa korviaan, kun kirkkoherra Klemetti ehdottaa Pelliinaa töihin. ”Nainen kirkkoa maalaamassa. Jumalanpilkkaa. Rienausta. Nainen ei voi olla kirkkomaalari”, kauhistelee mestari Andreas. Kirjailijan kaikkivaltiaalla otteella, ja epäilemättä myös rahoittaja Åke Tottin arvovallalla, Anneli Kanto kuitenkin antaa Pelliinalle mahdollisuuden eikä siinä auta kirkkomaalareidenkaan muu kuin hyväksyä nainen sivellin käsissään.
Kanto on tunnettu historiallisista romaaneistaan, joiden eteen hän tekee kattavaa tutkimustyötä. Rottien pyhimyksessä viljellyt huvittavat haukkumasanatkin ovat akateemisen tutkimuksen hedelmiä. Niissä Kannolla on ollut apunaan keskiaikaan ja 1600-lukuun erikoistunut tohtori Veli-Pekka Toropainen sekä Skoklosterin linnassa järjestetty Herman Wrangels Svordomsskola eli kiroilukoulu.
Faktapohjalle rakennettuun historialliseen maailmaan Kanto luo fiktiiviset hahmot, joiden kautta lukija saa elävän kosketuksen maailmaan ja tapahtumiin, joita emme itse ole eläneet. Rottien pyhimys on ennen kaikkea kunnianosoitus taiteen tekijöille, erityisesti kaikille niille taiteilijoille, jotka eivät koskaan saaneet nimeään taideteostensa yhteyteen. Hattulan kirkon tosiasiallisista maalareista jälkipolville jäivät vain kuvat.
Romaanin nimi, Rottien pyhimys, viittaa Pyhään Kakukyllaan, jonka kuva on maalattu Hattulan kirkon sakastiin ja joka siellä suojelee arvokkaita messuvaatteita ja öylättejä rotilta ja hiiriltä. Miten Kakukylla liittyy romaaniin ja erityisesti Pelliinaan, sen saat selville lukemalla Anneli Kannon kiehtovan romaanin.
Arvioitu teos: Anneli Kanto, Rottien pyhimys. Gummerus 2021, 406 s. Teos julkaistaan tänään.
Katso: Anneli Kanto esittelee videolla Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa. Kuvaaja Antti Kanto.
