Roomalaiskatolinen kirkko ja juutalaiset

On muistettava, että vaikka kansallissosialistinen politiikka perustui moderneihin rotuteorioihin, se helppous, jolla juutalaisvastaisuus levisi Saksassa ja myöhemmin miehitetyssä Euroopassa, selittyy suurelta osin sillä että ihmiset olivat imeneet itseensä iät ja ajat jatkunutta kristillistä juutalaisvastaisuutta. Tuon juutalaisvastaisuuden ytimessä on ajatus juutalaisista Kristuksen murhaajina. Ajatus juontuu jo Uuden testamentin evankeliumeista, etenkin Johanneksen evankeliumi on hyvin juutalaisvastainen. Juutalaiset Kristuksen murhaajina ja sen tähden kirottuina on yksi kristinuskon juutalaisvastaisuuden vielä yhä elävä ajatus. Elleivät ”kirotut” näyttäneet kärsivän tarpeeksi, kristityt laittoivat heidät kärsimään sitäkin enemmän. Juutalaisvastaisuus yhdisti lännen ja idän kirkot, Rooman ja Bysantin.

Islamin maailmassa juutalaiset kohtasivat rajoituksia ja heidän asemansa oli kristittyjen tavoin alistettu niin sanottu dhimmi-status. Mutta islamin maailmassa juutalaisia ei yleensä vainottu, vaikka vainojakin silloin tällöin esiintyi. Yleisesti he olivat suvaittuja ja useina aikoina juutalaiset nousivat merkittävään asemaan lääkäreinä ja astronomeina, kirjailijoina ja filosofeina, kauppiaina ja käsityöläisinä ja niin edespäin. Muistakaamme rabbi ja lääkäri Moses ben Maimonia eli Maimonidesia keskiajan islamilaisessa Córdobassa syntynyttä Tooran, juutalaisen lain ja opetuksen, eli Heprealaisen Raamatun Viiden Mooseksen kirjan, yhtä merkittävimmistä tuntijoista kautta aikojen. Maimonides oli paitsi rabbi myös lääkäri ja asronomi. Hän toimi suuren kurditaustaisen sotilasjohtaja Saladinin henkilääkärinä. Saladin oli se myös kristittyjen ristiritareiden suuresti arvostama muslimijohtaja, joka kykeni nujertamaan ristiretkeläisarmeijat Pyhällä maalla. Ristiritarit pitivät häntä jalona ritarina, kun hän salli voitettujen ristiretkeläisten lähteä laivoillaan eikä surmannut heitä. Tämän takia Saladinia nykyään usein pidetään Lähi-Idässä ”pehmona”.

Mutta takaisin kristittyyn Eurooppaan. Protestanttinen reformaatio ei tuonut mitään muutosta parempaan kristittyjen suhteessa juutalaisiin. Pikemminkin päinvastoin. Samat hurmioituneet ja usein juopuneet kansanjoukot, jotka ryöstivät ja tuhosivat Saksan kaupunkien katolisia kirkkoja, suuntasivat vihansa myös juutalaisgettoihin. Itse Martti Luther, tuo ”villikarju Herramme puutarhassa”, kuten muuan aikalainen häntä kuvasi, yllytti juutalaisvihaan.

Lutherin Juutalaisista ja heidän valheistaan -pamfletti julkaistiin suomeksi 1930-luvulla, mutta tuorein painos on vuodelta 2014.

Suotta ei Julius Streicher, kansallissosialistien räikeän juutalaisvastaisen Der Stürmer -lehden perustaja ja julkaisija, Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä puolustuspuheessaan sanonut: ” En ole sanonut mitään, mitä Luther ei olisi sanonut jo aiemmin”. Siitä huolimatta Streicher päätyi hirsipuuhun.

Nyt ajat ovat toiset – vai ovatko? Suomen evankelisluterilainen kirkko on osana Luterilaista maailmanliittoa sanoutunut irti Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista.

Katolinen kirkko on opettanut vuonna 1965 Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen yhteydessä julkaistusta asiakirjasta Nostra aetate (Meidän aikanamme) lähtien, että juutalaisten kollektiivinen tuomitseminen Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta oli ollut suuri erehdys ja anteeksiantamatonta, koska se on johtanut suuriin vääryyksiin juutalaisia kohtaan.

Diplomaattisuhteet Pyhä istuin ja Israel solmivat 30.joulukuuta 1993 ”kahden kansakunnan perustavanlaatuisella sopimuksella”. Paavina oli tuolloin Johannes Paavali II (puolalainen Karol Wojtyła), jolla oli nuoruusajoista saakka ollut läheinen juutalainen ystävä.

Katolinen kirkko opettaa, että Jumala ei ole ikinä ole perunut juutalaisille annettuja lupauksiaan, ja se torjuu niin sanotun korvausteologian, joka katsoo että kristityt ovat korvanneet juutalaiset Jumalan valittuina. Katolisen kirkon virallinen linja on, ettei juutalaislähetystä harjoiteta. Kirkko kuitenkin rukoilee pitkänperjantain liturgiassaan juutalaisten kääntymisen puolesta, mitä juutalaisjärjestöt ovat arvostelleet.

Vuonna 1998 Johannes Paavali II pyysi anteeksi juutalaisilta, ettei katolinen kirkko tehnyt tarpeeksi heidän puolestaan holokaustin aikana. Kyseessä on asiakirja ”We Remember: A Reflection on the Shoah”.

Suomeksi on julkaistu merkittävä kirja katolis-juutalaisesta vuoropuhelusta. Paavi Franciscus, Taivaasta ja maasta (KATT 2015). Se on avoin ja laaja vuoropuhelu arkkipiispa Jorge Mario Bergoglion — nykyisen paavi Franciscuksen — ja rabbi Abraham Skorkan välillä.

Marraskuussa 2023 paavi Franciscus sanoi puheessaan Euroopan rabbien konferenssin delegaatiolle mm. seuraavaa: ’Vuoropuhelu juutalaisten kanssa on kristityille tärkeää, koska “meillä on juutalaiset juuret”. Hän muistutti, että Jeesus syntyi ja eli juutalaisena. Jeesus takaa, näin paavi korosti, että juutalaisella perinnöllä on keskeinen paikka kristinuskossa. Paavin mukaan me kristityt “tarvitsemme juutalaisuutta ymmärtääksemme paremmin itseämme”. Juuri tämän vuoksi juutalais-kristillisen vuoropuhelun teologinen ulottuvuus on pidettävä voimissaan.

Pyhä isä totesi, että juutalaisuus ja kristinusko ovat kietoutuneet yhteen. Nämä uskonnot ovat kehittyneet läheisessä keskinäisessä vuorovaikutuksessa samoina aikoina ja samoilla alueilla. Paavi Franciscus viittasi paavi Johannes Paavali II:een, joka vieraili Rooman synagogassa ja kutsui juutalaisia “meidän rakkaiksi veljiksemme” ja meidän “isoveljiksemme”. Paavi Franciscus totesikin, että kristittyjen ja juutalaisten välisessä dialogiassa on kyse enemmästä kuin uskontojen välisestä dialogista: “Tämä on perhedialogia.”

Paavi viittasi myös puheeseen, jonka hän oli pitänyt Rooman synagogassa vuonna 2016. Silloin hän oli todennut, että “me kaikki kuulumme yhteen perheeseen, Jumalan perheeseen. Jumala kulkee kanssamme ja suojelee meitä hänen kansanaan.”’ (Vatican News, suomennettu lainaus Helsingin katolisen hiippakunnan Fides-lehden verkkosivulta 10. marraskuuta 2023 )

Sivumennen sanoen, tuo ajatus juutalaisista Jumalan valittuna kansana ymmärretään usein väärin. Juutalaisessa uskonnossa siihen ei sisälly etuoikeuksia vaan se on lähinnä velvoite, että juutalaisten on elettävä Jumalan tahdon mukaan ja oltava ”pakanoille valkeus”. Tosin tätä opinkappaletta ovat Israelin uskonnollis-äärioikeistolaiset siirtokuntalaisjohtajat Länsirannalla käyttäneet myös väärin omiin pyrkimyksiinsä.