Yhdysvaltain presidentinvaalit näkyvät katukuvassa Floridassa. Kuva: Petra Kuivala

Republikaanikuubalaiset ja kommunismin kammo

Elämä Miamissa on elämää latinokulttuurissa. Yli 70 prosenttia miamilaisista puhuu äidinkielenään espanjaa ja mieltää itsensä latinoiksi. Täällä elävät meksikolaiset, kolumbialaiset, perulaiset, uruguaylaiset, venezuelalaiset ja salvadorilaiset. Täältä löytyy chileläisiä, bolivialaisia, ecuadorilaisia ja argentiinalaisia. Täällä on karibialaisia, jotka liittyvät latinokulttuuriin. Täällä on monessa sukupolvessa kaupunkiin saapuneita, tänne aloilleen asettuneita ja täällä syntyneitä, jotka ovat samaan aikaan sekä yhdysvaltalaisia että latinoja, siirtolaisia ja kansalaisia.

Erityinen ryhmä Miamin kirjavassa elämänmenossa ovat kuubalaiset. La comunidad cubana, kuubalaisten yhteisö, on tässä kaupungissa oma erityinen käsitteensä. Se viittaa heihin, jotka ovat saapuneet Miamiin omalta pieneltä saareltaan; heihin, jotka ovat jättäneet taaksensa Fidel Castron vallankumouksen ja kommunistisen yhteiskunnan, saapuneet tänne joko vastalauseena kotimaalleen tai pakon sanelemana.

La comunidad cubana on elänyt Miamissa 1960-luvun alusta saakka, haaveillen välillä paluusta kotiinsa mutta rakentaen samalla tänne uuden kotinsa. 2000-luvun miaminkuubalaisista kaikki eivät kuitenkaan enää tunne juuriaan: suuri osa heistä on syntynyt ja kasvanut Yhdysvalloissa ja rakentanut kuubalaisuutensa aiempien sukupolvien kautta. Osa kokee olevansa jo yhdysvaltalaisia, osa pitää itseään yhä kuubalaisina vieraalla maalla. Identiteetin rakennusaineita ovat samanaikaisesti toiseus, kotoisuus ja kaksinapaisuus. Yhteistä on omasta kulttuurisesta perinnöstä kiinni pitäminen ja vahva tietoisuus kahden kotimaan vaikeasta, paradoksaalisesta suhteesta.

Miamista ja kuubalaisista ei koskaan voi puhua puhumatta samalla myös Yhdysvaltojen ja Kuuban monisävyisestä suhteesta, ulkopoliittisesta vastakkainasetttelusta, kauppasaarrosta ja kylmän sodan perinnöstä. Keskustelu Kuubasta on täällä myös keskustelua laajemmista ilmiöistä: puhe kuubalaisista Miamissa on samalla myös puhetta siirtolaisuudesta, maahanmuutosta, vähemmistöryhmistä ja identiteetistä. Se on puhetta amerikkalaisuudesta, joka ei mahdu selviin raameihin tai noudata ylhäältä annettuja kaavoja.

Floridan osavaltion kuubalaiset ovat nousseet esille myös käynnissä olevien presidentinvaalien kampanjoinnista. Kaikista alueella edustetuista latinojuurisista yhteisöistä juuri kuubalaiset edustavat selvimmin käynnissä olevan vaalin polarisoitumista ja kärjistymistä. Kyse on on myös tilastollisesti merkittävästä väestöryhmästä: vuoden 2010 tilastotietojen mukaan noin 35 prosenttia Miamin kaupungin asukkaista omaa kuubalaiset juuret. Heidän äänellään on väliä, näissä vaaleissa kenties enemmän kuin koskaan aiemmin.

Yhdysvaltain presidentinvaalien rekvisittaa. Kuva: Petra Kuivala.

Yhdysvaltain presidentinvaalien rekvisittaa. Kuva: Petra Kuivala.

Vaalista toiseen Miamin kuubalaiset ovat pysyneet äänestyskäyttäytymiseltään rutinoituneina. Jokainen täällä tietää, että kuubalaisuus on näihin päiviin saakka merkinnyt republikaanien tukemista.

”On aivan sama, kuka ehdokas on”, puuskahtaa nuoremman sukupolven amerikankuubalainen Trumpiin viitaten. ”Kun ehdokaslistassa on hänen nimensä perässä R-kirjain, hän saa kuubalaisten äänet.”

Pohjimmiltaan amerikankuubalaisten vahva tuki republikaaneille heijastaa vuosikymmenten takaista ideologista vastakkainasettelua. Asemoituminen periytyy kylmän sodan aikakaudelta: Fidel Castron Kuubasta Yhdysvaltoihin siirtyneet näkevät edelleen kommunismin mörkönä, joka kolkuttelee kansakunnan ovelle demokraattipoliitikoiksi verhoutuneena.

Juuri kommunismin kammo on luonut kuubalaisyhteisöön vahvan perinteen republikaanien äänestämisestä. Traditio on säilynyt vaikka maailma on muuttunut, vaaliteemat vaihdelleet ja ehdokkaiden kasvot vaihtuneet vaalista toiseen.

Kuubalaiset muistavat hyvin, että aiemmat demokraattipresidentit ovat pyrkineet kommunikoimaan Kuuban kommunistisen hallituksen kanssa. Heidän silmissään tämä on pahimmillaan lähennellyt suoranaista maanpetosta; sen maan, jonka kansalaisiksi heidän on toisaalta ollut vaikea itseään mieltää mutta johon he ovat saapuneet vastalauseeksi alkuperäisen kotimaansa poliittiselle kehitykselle.

Kuvaavaa on se, että juuri Miamin kuubalaiset ovat kovaäänisimmin vastustaneet presidentti Obaman edeltäjiään aktiivisempaa ja avoimempaa Kuuban-politiikkaa ja liennytyksen ilmapiiriä valtioiden keskinäisessä suhteessa.

Kolmekymppinen, perheensä ensimmäinen Yhdysvalloissa syntynyt ja kasvanut kuubalaisnainen kommentoi asetelmaa huokaisemalla syvään. ”Tuon historian paino ei ole vain kaukaista kohinaa. Juuri nyt se on osa arkea. Se on läsnä kotona ja ystäväpiirissä, se on läsnä kaikessa ja se on painostava kokemus. Tällä hetkellä emme voi perhepäivällisellä keskustella vaaleista lainkaan. Emme voi keskustella ehdokkaista, sillä kantaisiemme mukaan mitään keskusteltavaa ei ole. Isovanhempamme eivät näe muuta kuin demokraattien vastustamisen henkeen ja vereen. Se merkitsee kommunismin vastustamista, sen Kuuban vastustamista, jota he eivät tahdo tukea. Viime viikolla isoäitini sanoi, että Hillary on kommunisti vaikka kieltämättä salaakin sen taitavasti. Isoäidilleni Trumpin äänestäminen on itsestäänselvyys persoonaan tai ominaisuuksiin katsomatta.”

Käynnissä olevien vaalien alkuvaiheessa Miamin kuubalaisyhteisöstä ponnisti presidenttiehdokkaaksi Marco Rubio, joka keräsi suosiota voimakkaan anti-castroistisilla linjauksillaan. Rubio edusti Kuuban-politiikassaan samaa linjaa kuin Trump, kantavana ajatuksenaan kieltäytyminen yhteistyöstä Kuuban hallituksen kanssa. Linja nähdään myös heijastumana Yhdysvaltain erityisestä siirtolaisuuspolitiikasta Kuuban suhteen.

Tähän asti kuubalaisilla on ollut erityinen pikaväylä Yhdysvaltoihin: kylmän sodan kiihkeimmässä vastakkainasettelussa vuonna 1966 voimaan tullut Cuban Adjustment Act on avannut Yhdysvaltoihin saapuneille kuubalaisille mahdollisuuden oleskelulupaan. Kuitenkin Obaman ja Raúl Castron toimesta uudelleen solmittujen diplomaattisten suhteiden, taloudellisten pakotteiden keventämisen ja matkustuskieltojen purkamisen myötä asetukseen odotetaan lähivuosina mittavia uudistuksia.

Yhdysvaltain presidentinvaalien tilaisuus Floridassa. Kuva: Petra Kuivala.

Yhdysvaltain presidentinvaalien tilaisuus Floridassa. Kuva: Petra Kuivala.

Presidentinvaalien alla Yhdysvaltain Kuuban-politiikasta on tullut erityisesti Miamin kuubalaisyhteisön eri sukupolvia tällä hetkellä jakava kysymys. Mitä pitäisi ajatella Kuubassa tällä hetkellä käynnissä olevista yhteiskunnallisista muutoksista? Entä mitä ajatella kuubalaisista, jotka vasta suunnittelevat Yhdysvaltoihin siirtymistä, ja millaista politiikkaa täällä jo olevien kuubalaisten tulisi nyt tukea? Minkä tulisi olla lojaliteetin perustana, kun kuubalaiset antavat äänensä: yhteisö Miamissa, perheenjäsenet, ystävät ja sukulaiset Kuubassa vaiko presidenttiehdokas tai hänen puolueensa?

Nuorten miaminkuubalaisten mukaan vaikuttaa siltä, että perinteinen kuubalainen äänestyskäyttäytyminen lähestyy murrosvaihetta. La comunidad cubana ei enää ole poliittisesti yhdenmukainen. Kenties jo näissä vaaleissa nuoremmat sukupolvet rikkovat vanhempiensa perinteet ja valitsevat ehdokkaansa muilla perustein kuin yhteisönsä historian valossa. Menneisyyden rinnalle ovat kirimässä nykypäivä ja tulevaisuus. Kun vaalituloksen selviämiseen on aikaa enää pari päivää, Miamin kuubalaisyhteisö keskustelee vaalien kautta myös omasta identiteetistään.

Artikkelikuva: Presidentinvaalikamppailu näkyy floridalaisessa katukuvassa. Kuva: Petra Kuivala.


Avatar photo

About

Petra Kuivala on teologian tohtori, joka liikkuu uskonnon- ja historiantutkimuksen, Kuuba-tutkimuksen ja Latinalaisen Amerikan tutkimuksen kentillä. Hänen tutkimusintressejään ovat moderni katolisuus, Kuuban vallankumous sekä uskonto Amerikoissa. Kuivala toteuttaa postdoc-tutkimusta historian osastolla ja David Rockefeller Center for Latin American Studies -tutkimuskeskuksessa Harvardin yliopistossa.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.