Iiro Jääskeläinen.

Reformijuutalaisuus Suomessa – Iiro Jääskeläisen haastattelu

Reformijuutalaisuus on vahva virtaus Yhdysvalloissa, Euroopassa selvästi heikompi, Israelissa se yrittää vakiintua. Pohjoismaissa reformijuutalainen synagoga on ollut vain Kööpenhaminassa, mutta nyt on myös Or Hatzafon Finland Suomessa. Tukholman suuressa synagogassa on sielläkin reformijuutalaisia jumalanpalveluksia. Or Hatzafon Finland on uskonnollinen yhdyskunta, jota edelsi Suomen reformijuutalaiset ry. ja joka edelleen toimii sen ohella. Uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseen ryhdyttiin heti, kun tarvittava jäsenmäärä eli 20 oli ylittynyt. Haastateltavana on Or Hatzafon Finland -yhdyskunnan puheenjohtaja, Aalto-yliopiston professori Iiro Jääskeläinen.

AK: Iiro Jääskeläinen, miten oma tiesi vei reformijuutalaisuuden äärelle?

IJ: Juutalaisuus nousi keskeiseksi osaksi elämääni, kun olin saavuttamassa neljänkymmenen vuoden ikää. Äidilläni oli juutalaista sukutaustaa äitinsä puolelta, ja vaikkemme kotona eläneet juutalaisten perinteiden mukaan, sain lapsuudessani tietää yhtä ja toista kansamme historiasta, kulttuurista, tavoista ja uskonnosta. Vaikka uskonnollisuuden osalta malli, joka minulle lapsuudessa välittyi, oli ortodoksijuutalainen, ei se minuun nelikymppisenä tiedemiehenä ainakaan sen jyrkimmissä muodoissa niinkään vedonnut. Sen sijaan kiinnostuttuani juutalaisuudesta löysin hyvin nopeasti tieni reformijuutalaisuuden piiriin. Tässä sain tärkeätä inspiraatiota ja oppia entisestä kotimaastani Yhdysvalloista.

Reformijuutalaisuudessa minua puhuttelivat sen keskeiset prinsiipit, erityisesti eettisiin näkökohtiin keskittyminen, mukaan lukien Tikkun Olam, mikä tarkoittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä ihmisten välistä tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien toteutumista edistävää toimintaa, sukupuolten tasa-arvoisuutta synagogassa sekä yksilön autonomiaa opiskella ja päättää, missä muodossa Halakhaa elämässään noudattaa. Koska tuohon aikaan ei Suomessa ollut reformijuutalaista yhteisöä, löysin tieni Kööpenhaminan reformijuutalaiseen synagogaan.

AK: Mitkä ovat reformijuutalaisuuden keskeiset periaatteet ja miten se eroaa eurooppalaisen valtavirran modernista ortodoksijuutalaisuudesta?

IJ: Ensinnäkin on syytä todeta, että juutalaisuudessa eri suuntausten välillä ei ole niin suuria eroja, että voitaisiin puhua kovinkaan tiukoista rajoista. Yhteistä on paljon enemmän kuin eroavaisuuksia. Ei olekaan tavatonta, että juutalainen kuuluu elämänsä aikana eri suuntausten synagogiin, jumalanpalveluksiin ja toimintoihin osallistumisesta puhumattakaan. Esimerkiksi itse olen Or Hatzafon Finlandin ohella Turun juutalaisessa seurakunnassa.

Vaikka käytännöt vaihtelevat seurakunnittain, ovat yleisesti ottaen suurimmat erot reformijuutalaisuuden ja ortodoksijuutalaisuuden välillä tänä päivänä seuraavat: 1) reformijuutalaisuudessa miehet ja naiset osallistuvat tasa-arvoisesti jumalanpalveluksiin, ja rukouksia on uudistettu mm. niin, että sukupuolten tasa-arvoa on korostettu; 2) reformijuutalaisuudessa korostetaan eettisiä periaatteita kuten Toorassa usein toistuvaa teemaa ”rakasta muukalaista kuten itseäsi sillä olittehan itsekin muukalaisia Egyptissä” (5. Moos. 10:19). Erilaiset rituaalit sekä rukoukset nähdään kuitenkin tärkeinä apukeinoina, jonka avulla paremmin muistetaan nämä ja muut eettiset periaatteet jokapäiväisessä elämässä; 3) reformijuutalaisuudessa jokaisella yksilöllä on autonomia opiskella ja päättää, miten hän noudattaa Halakhaa elämässään; 4) reformijuutalaisuudessa juutalaiseksi henkilöksi nähdään myös juutalaisten isien lapset, vaikka äiti ei olisikaan juutalainen. Tässä kysymyksessä reformiliike on kylläkin jakautunut, sillä esim. Kanadan ja Israelin reformijuutalaiset liikkeet tunnustavat vain juutalaisten äitien lapset sekä käännynnäisrituaalit läpi käyneet henkilöt juutalaisiksi. Käytännössä monesti juutalaisten isien lapset käyvätkin jossain vaiheessa läpi käännynnäiskoulutuksen ja -rituaalit tullakseen laajemmin tunnustetuksi juutalaisena.

AK: Minkälainen kehitys johti Or Hatzafon Finland -yhdyskunnan perustamiseen?

IJ: Liityttyäni lähes vuosikymmen sitten Kööpenhaminan reformijuutalaiseen synagogaan kävi ilmi, että siellä oli muutamia muitakin jäseniä, jotka asuivat Suomessa. Rupesimme pitämään yhteyttä myös Suomessa. Ajan kuluessa muut löysivät meidät ja kasvoimme niin, että pystyimme perustamaan oman reformijuutalaisen synagogan Or Hatzafon Finlandin. Nimi on hepreankielinen ja tarkoittaa pohjoisen valoa. Nimeen lisättiin Finland koska maailmassa on muitakin saman nimisiä juutalaisyhteisöjä. Alkuvaiheessa jäsenistömme enemmistö oli Turun seuduilla, mutta kasvettuamme tilanne on muuttunut ja tätä nykyä säännölliset tapahtumamme ovat pääosin Helsingissä. Tiedetyöni kautta minulla on kontakteja ja yhteistyötä Israelissa, mistä löysimme myös rabbimme, joka on auttanut meitä vuodesta 2019 lähtien.

AK: Minkälaiset suhteet teillä on perinteiseen Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvostoon, joka edustaa modernia ortodoksijuutalaisuutta?

IJ: Or Hatzafon Finland ei ole edustettuna keskusneuvostossa, mutta meillä on hyvät välit Helsingin ja Turun juutalaisten seurakuntien kanssa.

AK: Mitä sanoisit neuvoksi, jos joku lukija joka on kiinnostunut reformijuutalaisuudesta ja haluaisi sitä opiskella? Missä se on mahdollista, antaako yhdyskuntanne neuvontaa?

IJ: Verkosta löytyy tänä päivänä varsin laajalti informaatiota reformijuutalaisuudesta, ja aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta. Suuremmat synagogat maailmalla myös videoivat jumalanpalveluksiaan, joita voi seurata suorana tai tallenteiden kautta.  Reformijuutalaisena yhteisönä Or Hatzafon Finland on juutalaisuudesta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleeksi toivottava. Jäseneksi meillä hyväksytään henkilö, joka voidaan jonkin etabloituneen juutalaisuuden suuntauksen (eli esim. ortodoksi, konservatiivi, reformi tai rekonstruktiivinen) mukaan tulkita juutalaiseksi, mutta muutkin ovat lämpimästi tervetulleita osallistumaan toimintaamme. Mikäli henkilö hyvin perusteluin kokee tarvetta kääntyä juutalaiseksi, on sekin periaatteessa mahdollista, vaikka käytännössä rabbimme opettaman käännynnäiskurssin kapasiteetti on verraten pieni koska se on pienryhmäopetusta.

AK: Mitä verkkolinkkejä suosittelisit kiinnostuneille lukijoille?

IJ: Reformijuutalaisuudesta kiinnostuneet löytävät tietoa esim. https://www.reformjudaism.org/, https://www.liberaljudaism.org sekä juutalaisuudesta yleisemmin https://www.myjewishlearning.com ja videolähetyksiä ja/tai tallenteita löytyy mm. https://www.centralsynagogue.org/ ja  https://www.tisrael.org/. Or Hatzafon Finlandin omat verkkosivut löytyvät osoitteesta https://suomenreformijuutalaiset.org.

Kiitos haastattelusta reformijuutalaisen yhdyskunnan Or Hatzafon Finlandin puheenjohtaja, professori Iiro Jääskeläinen.

Iiro Jääskeläisen kuva: Lasse Lecklin/Aalto-yliopisto


Aulis Kallio.

Kirjoittaja

Aulis Kallio on tamperelainen vapaa toimittaja, tietokirjailija (s. 1956) ja Tampereen katolisen seurakunnan jäsen.


'Reformijuutalaisuus Suomessa – Iiro Jääskeläisen haastattelu' kirjoitusta on kommentoitu

  1. Avatar photo

    20.5.2024 @ 20.26 Aulis Kallio

    Jutusta on pudonnut pois jälkikäteen tehty laaja kysymys-vastaus. Lisään sen nyt tähän.
    AK: Miten suhtaudut Hamasin hyökkäykseen 7.lokakuuta 2023 ja Israelin vastatoimiin? Samaan aikaan antisemitismi on kasvanut räjähdysmäisesti ympäri maailmaa ja myös Suomessa, jossa juutalaisia seurakuntia uhkaillaan ja synagogilla on poliisivartio. Mitä ajatuksia tämä herättää?

    IJ: Hamasin massiivinen raketti- ja terroristihyökkäys Israeliin 7. lokakuuta 2023 oli kaikessa raakuudessaan iso järkytys läpi juutalaisen maailman ja tietenkin erityisesti Israelissa. Hamas on hyvin avoimesti aina kertonut kyllä tavoitteistaan tuhota Israel ja tappaa juutalaiset, mutta oli järkytys miten he nyt pääsivät tavoitteitaan toteuttamaan useamman tunnin ajan lähes vapaasti turvallisuustoimien epäonnistuttua. Kahden ja puolensadan henkilön joutuminen Hamasin panttivangeiksi vielä pahensi tilannetta.

    Ammattiosaamisen pohjalta tiedän, että tiiviinä toistuva media-altistus on psyykkisesti traumatisoivaa. Tämän takia rajoitin mediasta tapahtumien seuraamista heti alusta lähtien, mutta traumaattisten tuntemusten kohtaamisesta ei ole tietenkään voinut juutalaisena kokonaan välttyä.

    Samalla mieleeni nousi huoli siitä, miten Hamasin vallasta poistaminen menisi. Hetken jaksoin toivoa, että kansainvälinen yhteisö olisi tarttunut toimeen ja olisi löytynyt jonkinlainen ihmeeseen rinnastettava rauhanomainen ratkaisu jolla Gazan hallinto olisi vaihtunut. Kun tämä tehtävä lankesi Israelin puolustusvoimille, mieleeni nousi useita huolia: yhtäältä syntyisikö sen yhteydessä mittavat määrät siviiliuhreja Gazassa, tapahtuisiko katkeruuden tunteiden myötä siviileihin kohdistuvia kostotoimenpiteitä Israelin puolustusvoimien ohjeistuksista huolimatta, toisaalta mielessä olivat monet ystävät joiden lapset joutuisivat hengenvaaraan taistellessaan Gazassa Hamasia vastaan. Panttivankien ja heidän omaistensa pitkä kärsimys on myös mieltä painava aihio. Mielestäni on myös hyvä pitää mielessä, että Hamasin taistelijat ovat pääosin harhaan johdettuja radikalisoituneita nuorukaisia ja monet alaikäisiä, käytännössä lapsia. Juutalaisuuden ydinoppeja on, että me ihmiset olemme kaikki Jumalan kuviksi luotuja. Siten myös Hamasin taistelijoiden menehtyminen on viime kädessä tragedia.

    Israelin ulkopuolella Gazan sota on näkynyt lisääntyneenä uhkana ja turvatoimina. Eurooppa on tätä ennenkin ollut esim. Yhdysvalloista tai Israelista poikkeava siinä mielessä, että turvatoimia on poliisin riskiarvion pohjalta jouduttu pitämään tiukkoina. Olen ollut pienimuotoisessa muutaman kymmenen hengen jumalanpalveluksessa, jota on suojannut kuusi poliisia luodinkestävissä asuissa rynnäkkökiväärein aseistautuneina. Gazan sodan alettua on Hamas yhtäältä rohkaissut kannattajiaan väkivaltaan juutalaisia kohtaan Israelin ulkopuolella, toisaalta Israeliin ja Gazan sotaan kohdistuva kritiikki on paikoitellen saanut jopa avoimen antisemitistisiä sävyjä.

    Jonkinlaisena sokerina pohjalla olen lisäksi nähnyt protesteja, joissa on vaadittu tieteellisen yhteistyön ja opiskelijavaihdon lopettamista israelilaisten yliopistojen kanssa. Yhteistyötä israelilaisten kollegoiden kanssa tekevänä professorina tiedän, että yliopistot Israelissa ovat rauhantyössä monin tavoin merkittäviä. Boikotit muutenkin helposti kääntyvät tarkoitustaan vastaan, koska merkittävänä esteenä rauhalle alueella on juutalaisten kollektiivinen traumamuisti tasaisin väliajoin toistuneista vainoista Euroopassa, jotka huipentuivat holokaustiin. Hamasin ja heidän kannattajiensa viha mukaan lukien erilaiset boikotit ovat osaltaan uhkia, jotka tukevat narratiivia siitä että juutalaisia vihattaisiin laajasti ja heidät haluttaisiin tuhota. Tämä johtaa erilaisten turvatoimien ja -vyöhykkeiden lisäämiseen, mitkä puolestaan aiheuttavat nöyryytyksen tunteita ja vihaa palestiinalaisissa. Näin negatiivinen konfliktin kehä jatkaa pyörimistään.

    Kaiken tämän keskellä saan voimaa ajatellessani, että tulevaisuus on aina mahdollisuus niin rauhaan sekä onnelliseen juutalaisten ja palestiinalaisten rinnakkaiseloon Lähi-idässä, kuin myös antisemitismin laantumiseen Euroopassa. Lähi-idän alueella on lukemattomia yksilöitä ja muita toimijoita, molemmin puolin konfliktia, jotka tekevät aidosti arvokasta työtä sen eteen, että normaali hyvä rinnakkaiselo ja lähimmäisenrakkaus mahdollistuisi kunkin arjessa.

    Vastaa

  2. Avatar photo

    31.5.2024 @ 22.15 Juha

    Tätä koko tilannetta ollaan minusta yksinkertaistettu ja mutkia laitettu suoriksi. Puolin toisin on ollut vuosikymmeniä kaikenlaista. Lähtötilanne missä väestöä on pakkosiirretty on jo sinänsä vaikea. Toisaalla on köyhä Gaza, joka on riippuvainen kansainvälisestä avusta ja toisaalla todella hyvinvoiva Israel ( USA:n hallituksen ja juutalaisväestön tuella). Jo se seikka, että lapsia sullotaan vuosiksi vankilaan tai että juutalaisia siirtokuntia on aseistettu ja maata otettu arabeilta väkisin, pelkästään tämä sama narratiivi joka toistuu eri tavalla, niin Kiinalla kuin Venäjälläkin, että olisi jotain historiallisia syitä miehittää tai ottaa alueita. Hongkong Kong otettiin sillä perusteella, että kommunistinen Kiina olisi muka ollut keisarillisen Kiinan joku ” jatkumo ”. Tosiasiassa toista sopijaosapuolta ei enää ollut ja Hong Kong olisi voinut perustellusti saada itsenäisyyden. Kiinaa kaappaa valmiita infrastruktuureita ja väestöä. Mitä teki Venäjä? Juutalaisilla on oma narratiivinsa, mutta eihän sillä perusteella voi minusta vaatia mitään. Kyse on legendasta. Voiko tällaista edes esittää? Tietenkin voi. Näin CNN:ssa kuvattuna, miten aseistettu juutalainen siirtokuntalainen ampui vatsaan nuorta aseistamatonta arabimiestä, kun olisi voinut jättää sen tekemättä, niin ei tätä voi kukaan hyväksyä, mitä siellä tapahtuu. Toisaalta miettii, että miksei Gazassa ollut väestönsuojia siviiliväestölle…haloo!

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.