Elokuvan ystävät pääsevät taas leijumaan Rakkautta ja Anarkiaa -kuplaan, kun Suomen suurin elokuvafestivaali järjestetään 16.–26.9., koronaturvallisesti tottakai. Flunssaisenakaan ei menetä kaikkea, sillä osa ohjelmistosta on myös verkkonäytöksinä. Tähän on koottu muutamia vinkkejä ohjelmistosta.
Festivaalin Afrikan Express -sarja vie moninaiseen Afrikkaan ja afrikkalaisen nykyelokuvan pariin. Night of the Kings yhdistelee erikoisesti uhkaavaa vankilatodellisuutta ja fantasiamaailmoja. Nuori mies viedään Norsunluurannikon pahamaineiseen, liian täyteen ahdettuun, levottomaan La Maca -vankilaan. Vartijat ovat lähinnä statisteja paikassa, jota todellisuudessa johtaa Mustaparta-niminen vanki ja jossa vangit elävät omien sääntöjensä mukaan. Nimettömäksi jäävä uusi tulokas määrätään tarinankertojaksi, jonka tarinat jengipomo Zamasta kasvavat myyttisiin mittoihin.
Festivaaliohjelmistossa kohdataan sitkeitä naisia. Hive kertoo Fahrinjesta, jonka puoliso on kadonnut Kosovon sodassa. Elämä on kovaa ja köyhää. Totinen nainen hoitaa mehiläisiä, joiden tuottama hunaja tarjoaa kapean tulonlähteen perheelle. Fahrinje on kirjaimellisesti vastakkain patriarkaalisen yhteisön kanssa, mutta pärjättävä on. Elokuva muistuttaa myös siitä, että naisten täytyy auttaa toisiaan ja pitää yhtä.
Gritt on puolestaan norjalainen performanssitaitelija, jonka elämässä narut tuntuvat lipeävän jatkuvasti käsistä uuden teoksen ja apurahalimbon kanssa kamppaillessa. Matto vedetään toistuvasti alta, Gritt jää kodittomaksi, on yksinäinen ja epäilee jo mielenterveyttäänkin. Performanssitaiteilijan elämästä meinaa tulla performanssi, jota kukaan ei oikeastaan katso.
Pandemiakin on esillä. The Pink Cloud kertoo yhden klaustrofobisen pandemiatarinan. Elokuva on kirjoitettu jo vuosia ennen korona-aikaa, mutta kun siinä Brasilian ylle laskeutuu vaaleanpunainen myrkkypilvi, pariskunta joutuu lukkiutumaan kotiin, eikä ulos ole menemistä lainkaan, tuntuu… jotenkin etäisesti tunnistettavalta. Elokuva keskittyy kodin seinien sisälle pakotetun pariskunnan haasteisiin, kun poikkeustila jatkuu vuosia ja eristyneisyydestä tulee normitila.
Tutustu koko ohjelmistoon festivaalin sivuilla.
Apples
Miten miehen käy, kun muisti ja muistot yhtenä tavallisena iltana katoavat? Aris (Aris Servetalis) herää bussista muistinsa menettäneenä. Maailmanlaajuinen pandemia aiheuttaa ihmisille samanlaisia muistinmenetyksiä ja tekee todellisuudesta erikoisesti vinon. Hämmentyneinä kaduilta löydetyt siivotaan talteen ja hoitoon. Tilanteeseen on totuttu, ja hoitohenkilökunta suhtautuu potilaisiin arkisesti ja potilaat omaan tilanteeseensa tyynesti. Vaikka Apples onkin dystopia, sen tunnelma on ennemmin haikean mietteliäs kuin ahdistava.
Mutta mitä on sitten, kun muisti häviää? Arisin tutkimuksissa ja hoitoprosessissa etenemistä seuratessa voi miettiä, kuka ihminen on ja miten hän katsoo arkisia asioitaan, joilla ei ole enää nimeä. Aris on tyyni ja totinen, surumielinenkin. Hoitolaitoksen huonekaveri pääsee kotiin, koska hänellä on läheisiä auttamaan, mutta Aris on aivan yksin. Vaitelias mies asettuu muistamattomuuteensa ja tekee niin kuin käsketään – ottaa polaroid-kuvia tilanteista ja asioista, joita lääkärit kehottavat tekemään. Kuvilla luodaan uusia muistoja ja menneisyyttä kadonneen tilalle, mutta toimiiko se?
Apples (Mila, Slovenia, Kreikka, Puola 2020) Ohjaus: Christos Nikou. Käsikirjoitus: Christos Nikou, Stavros Raptis. Rooleissa: Aris Servetalis, Sofia Georgovassili, Anna Kalaitzidou, Argyris Bakirtzis, Kostas Laskos, Babis Makridis.
Apples.
I’m your man
Joku saattaa muistaa takavuosien ruotsalaissarjan Hubotit – melkein ihmisiä (Äkta människor). Siinä keskivertokodin perusvarustukseen kuului ihmismäinen robotti, kenellä missäkin roolissa: kodinhoitaja, lastenhoitaja, siivooja, kumppani.
Saksalaiselokuvassa I’m Your Man androidit ja tekoäly ovat niin laadukkaita, että itselleen voi saada kumppanin, joka oppii olemaan aivan kerrassaan täydellinen, juuri se kullekin oikea unelmien tyyppi. Tutkimusryhmää vetävä arkeologi Alma (Maren Eggert) saa testattavakseen tällaisen unelmiensa miehen. Tom (jälleen kerran mainio Dan Stevens) on herrasmies, mukava, sulavakäytöksinen, älykäs ja aina puoli askelta Almaa edellä niin, että tämän toiveet tulevat täytetyiksi jo melkein ennalta.
Totinen Hubotit ja kepeä ihmissuhdedraama I’m Your Man ovat samanlaisten asioiden äärellä: Kone on aina kone, pyörittää sitä kuinka inhimilliseksi oppinut tekoäly tahansa. Vai onko sittenkään? Entä jos ihminen kykenisi luomaan rosoineen täydellisen inhimillisen androidin, pystyisikö robotti-ihmiseen suhtautumaan kuin toiseen ihmiseen?
Tom on tarpeeksi älykäs ja intuitiivinen ollakseen valloittavan avulias ja ystävällinen ja viisastellakseen häntä älyttömänä koneena kohteleville. Samalla hän ei ole tarpeeksi inhimillinen ymmärtääkseen tunteita. Kyllä hän niihin reagoida osaa, mutta laskelmoidusti siksi, että niihin kuuluu reagoida. Suhteen spontaanius on kyseenalaista ja periaatteessa Alma voi pompottaa omaa robottiaan miten mielii. Androidin yläpuolelle on helppo asettua, eikä se edes pahoita siitä mieltään! Siinä missä Hubotit alkoivat nousta kapinaan (ne pahoittivat mielensä), Tom on alati hyväntuulinen ja hymyä myöten hieman liian hyvä ollakseen totta, mutta kuitenkin sillä tavoin, ettei Almakaan jää täysin kriittiseksi.
I’m Your Man (Saksa 2021) Ohjaus: Maria Schrader. Käsikirjoitus: Jan Schomburg, Maria Schrader
Rooleissa: Dan Stevens, Maren Eggert, Sandra Hüller, Hans Löw.
I’m Your Man.
P.S. Burn This Letter Please
“The government sought to destroy them, then history tried to erase them, now they tell their story for the first time.” P.S. Burn This Letter Please -dokumentti kertoo kappaleen LGBTQ-historiaa, jota ei tätä ennen ole kerrottu. Michael Seligman ja Jennifer Tiexiera ovat jäljittäneet vuonna 2014 löytyneiden kirjeiden kirjoittajia ja tavanneet joukon 1950-luvun drag-artisteja. Vuosikymmeniä sitten kirjeitä toisilleen kirjoittaneet queenit ovat jo iäkkäitä, mutta muistavat värikkäät vuotensa New Yorkin klubeilla ja lavoilla kirkkaasti ja muistelevat niitä valloittavasti. Ihminen ei ole liian vanha ollakseen drag-queen: osan ura jatkuu edelleen.
Mainiosti toteutetussa dokumentissa nähdään glamouria, hilpeyttä, kyyneliä ja naurua. Drag-veteraanien vauhdikkaisiin vuosiin mahtuu henkilökohtaisia tragedioita ja kipeää historiaa. Haastatteluja lomittaa arkistomateriaali: videotallenteet vuosien takaa ja valokuvat taitelijoista nuorina ovat upeita, kiinnostavia ja täydentävät kirjeiden pohjalta rakentuvaa tarinaa.
Queer-historian lisäksi dokumentti valottaa 1950-luvun henkistä ja kulttuurista ilmapiiriä. Haastatellut kertovat, miten perheenjäsenet tai muut läheiset suhtautuivat heihin, miten newyorkilaista showbisnestä pyöritettiin ja millaiset ihmiset esityksissä kävivät. Konservatiivisten arvojen vuosikymmenenä tunnettu 50-luku saattaa myös yllättää, kun sitä pääsee katsomaan eri näkökulmista.
P.S. Burn This Letter Please (Yhdysvallat 2020). Käsikirjoitus ja Ohjaus: Michael Seligman, Jennifer Tiexiera. Mukana: Michael Alogna, Henry Arango, James Bidgood, Robert Bouvard, George Chauncey.
PS Burn This Letter Please.
Artikkelikuvassa kohtaus Night of the Kings -elokuvasta.
