Olin 16-vuotias, kun Jake Nymanin ja kumppaneiden toimittama Ylen Rockradio aloitti lähetyksensä 1980, jotakuinkin parasta kohdeyleisöä siis. Ja kyllä sitä tulikin kuunnelluksi. Aikaisemmin Ylen tarjonta rokin ja popin kentällä oli ollut hajallaan eri ohjelmissa, mutta nyt radion ääressä meni muutamana päivänä viikossa pari tuntia vaivatta. Myös Nymanin Rocktieto-teokset olivat kovassa käytössä aikana, jolloin tietojen kaivaminen yhtyeiden ja artistien tuotannosta ja historiasta ei ollut niin helppoa ja nopeaa kuin nykyään. Rockradio veti valtavan määrän uusia nuoria kuulijoita Ylelle.
Nymanin ura radiomiehenä on pitkä ja monitahoinen. Hänen tunnistettava äänensä on tullut tutuksi melkein kaikilla Ylen kanavilla vuodesta 1972 lähtien. Hänet tunnetaan nykyään kai parhaiten Muistojen bulevardi -ohjelmasta, mutta myös Onnenpäivä, Kovan päivän ilta, Nousevan auringon talo, Kadonneen levyn metsästäjät ja Suomen virallinen lista ovat hänen luomuksiaan. Nymanin ohjelmissa hieno piirre on kappaleiden taustatarinoiden tunteminen ja niistä kertominen kiinnostavalla tavalla. Jos jotakuta voi sanoa oman alansa todelliseksi asiantuntijaksi, Nymania voi.
Nyman kirjoittaa sympaattisesti mentoreistaan ja työtovereistaan. Ihan jokainen ei kiitoksia ansaitse – ainakaan joka yhteydessä. Koomisia ovat jotkut Ylen kanavauudistukset – tai pitäisikö sanoa kanavamunaukset – ja ohjelmien esitysaikojen hölmö siirtely tai ohjelmien mielivaltaiselta tuntuva lopettaminen. Jos sattui niin, että samaan aikaan Nymanin ohjelman kanssa sattui jokin mäkihyppykilpailu, sen selostus saattoi helposti syrjäyttää musiikin esittämisen. Johtotasolla ja johtajien kanssa Nymanilla ei aina mennyt niin kuin Strömsössä: joissakin johtajissa omahyväisyys yhdistyi tietämättömyyteen, ja Nyman tekee selväksi, mitä mieltä hän näistä oli. Joidenkin kanssa Nyman taas oli nopeasti samalla taajuudella.
Kustannustoimittajan pyynnöstä Nyman on kirjoittanut myös henkilökohtaisesta elämästään; väkivaltaisesta isästä, puolisoistaan ja lapsistaan ja näiden traagisista kuolemista. Jos se olisi ollut vain hänestä kiinni, hän olisi mieluummin kertonut vain työstään. Itseensä Nyman osaa suhtautua myös itsekriittisesti ja itseironisesti.
Liitteinä ovat luettelot Nymanin kirjallisesta tuotannosta sekä palkinnoista ja tunnustuksista. Kolmanneksi olisi tarvittu vielä listaus Nymanin toimittamista ohjelmista, sillä hän on ollut mukana niin monissa ja monenlaisissa muissakin kuin musiikkiohjelmissa, että niitä on varsinkin järjestykseltään mahdoton pitää muistissa. Ehkä se olisi vienyt aivan liikaa sivuja!
Jake Nymanin muistelmat ovat herkullista luettavaa, oikea runsaudensarvi.
Arvioitu teos: Jake Nyman, Monen vuoden jälkeen. Radiomiehen muistelmat. Gummerus 2023. 341 s.
