Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit,
Iloitsen siitä, että kirkkomme tulevaisuusselontekoa tehtäessä on haluttu kuulla ihmisiä. Tulevaisuutta ei ole lähestytty talouden uhkakuvien kautta vaan heikkojen signaalien näkökulmasta. Kuusi signaalia kirkolle ovat hyviä, mutta haluan silti kommentoida selontekoa omasta näkökulmastani Helsingin yliopistolaisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pappina.
Selonteossa oli vain vähän Sitran kuvaamia heikkoja signaaleja. Sieltä puuttuu esimerkiksi ei-binäärisyys tai muunsukupuolisuus. Sille tosiaan nauretaan. Sitä vastustetaan. Sitä ihmetellään. Monikaan ei ole kuullut siitä. Se on asia, josta kukaan ei halua puhua. Jokainen voi miettiä, miltä tuntuu elää elämäänsä kirkollisena tabuna.
Selonteossa ei puhuta sanaakaan rasismista tai vammaisten kysymyksistä: esteettömyydestä tai saavutettavuudesta. Äänestyspaikat tälläkin viikolla ovat monin paikoin esteellisiä. Tietoa esteellisyydestä ei aina edes ole saatavilla. Suomi on Euroopan rasistisin maa. Kuvittelemmeko, ettei se oikeasti muka kosketa hyvin valkoista kirkkoamme? Onko signaalihuoneiden keskusteluissa varmasti ollut muitakin kuin valkoisia ja vammattomia ihmisiä?
Miten on mahdollista, että on nostettu esiin ainoana vähemmistökysymyksenä avioliittokysymys? Totta on, ettei avioliittokysymyksen ratkaiseminen saisi ihmisiä sankoin joukoin kirmaamaan kirkkoon. Ei, se vaatisi ihmiskäsityksemme syvällistä korjaamista tieteellisen ihmiskuvan suuntaan. Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus pitäisi nähdä arvokkaana osana Jumalan moninaista luomistyötä. Tarvitaan parannuksentekoa, jokaisen ihmisarvon kunnioittamista, jotta jokainen voisi elää kirkossa arvokkaana Kristuksen ruumiin jäsenenä.
Selonteossa kehotetaan radikaaliin ihmisen hyväksymiseen. Mitä radikaalia on hyväksymisessä? Hyväksyminen on parempi kuin suvaitseminen, puhumattakaan sietämisestä. Me ei-binääriset ihmiset emme saa edes sitä kirkossa aina osaksemme. Kristittyjen pitäisi pyrkiä kunnioittamaan kaikkia. Pelkkä hyväksyntä ei ole se, mitä ihmiset kaipaavat rakkauden yhteisössä. Vähemmistöistä hyväksymisen kohteina puhuminen on yläpuolelle asettuvaa vallankäyttöä, toiseuttavaa puhetta. Meidän pitää pyrkiä radikaaliin ihmisen rakastamiseen. Siitä Jeesus antoi hienon esimerkin.
Toisin kuin selonteossa sanotaan polyamoria ei ole mikroskooppinen havainto. Se on kasvavan joukon tapa elää rakkaussuhteissa. Selonteossa todetaan, että se ”ylitti arkisen kirkollisen kuvittelukykymme.” Meillä on seurakuntalaisia, jotka elävät polyamorisissa suhteissa. Onko meidän kirkkona oikeasti oleellista keskittyä ihmisten suhdemuotojen arvottamiseen, kun meillä on niin monenlaista hätää ja kärsimystä sekä valtava ekologinen kriisi käsissämme?
Jos ekologisen kriisin selättämiseksi tavoitetila on se, että seurakunnissa tarjotaan myös kasvisruokaa, niin maailma ehtii tuhoutua ennen kuin meillä on edes sitä kasvisruokaa tarjolla joka seurakunnassa. Meidän pitää pyrkiä parempaan, olla kohtuullisia ja kestäviä kaikissa teoissamme. Julistuksessamme ja opetuksessamme meidän pitää mennä syvemmälle kuin vain arkisista yksilön ekoteoista puhumiseen. Se ei enää riitä eikä se ole uskollista Raamatun sanalle.
Kapitalismi suistaa maapallon tuhoon. Pyrkimys jatkuvaan talouskasvuun on ekologisen kriisin syvenemisen taustalla. Meidän pitäisi selkein sanoin Jeesusta seuraten puhua ahneuden syntiä vastaan ja vaatia kohtuullisuutta niin yksilöiltä kuin poliittisilta päätöksentekijöiltä.
Selonteko kuvaa hienosti kirkkoa, jossa olisi kaikille tilaa: Kaikissa seurakunnissa tulisi tulevaisuudessa olla hengellisen ohjauksen ja uskontodialogin osaamista. Pitäisi pystyä palvelemaan kaikkia ihmisiä riippumatta näiden taustasta ja vakaumuksesta. Ihmiset voisivat vain kävellä sisään ja tulla kohdatuksi arvokkaina ihmisinä.
Näin oppilaitospappina en malta olla sanomatta, että kirkkomme oppilaitostyöntekijät, sairaalapapit, vankilapapit ja sotilaspapit ovat juuri tällaisen työotteen ammattilaisia. Sieltä vaan ottamaan mallia siitä, miten työtä tehdään arkikirkon alttarilla, niin että kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on!
Kommenttipuheenvuoro kirkon tulevaisuusselontekoon kirkolliskokouksessa 7.11.2022.
Artikkelikuva heikoista signaaleista on Sitran sivulta.
