Gaypride-lippu. Kuvaaja tuntematon.

Raamattu, luominen ja seksuaalinen suuntautuminen

Vuosi 2021 on seksuaalisen tasa-arvon kannalta erittäinkin pyöreä juhlavuosi. Tasan 50 vuotta sitten homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin rikoslaista, ja vuonna 1981 Lääkintöhallitus poisti virallisesta tautiluokituksesta kohdan, jossa homoseksuaalisuus luokitellaan sairaudeksi. Vuosituhannen alussa uudessa työsopimuslaissa kiellettiin eksplisiittisesti ”sukupuoliseen suuntautumiseen” liittyvä syrjintä, ja eduskunta hyväksyi lain rekisteröidystä parisuhteesta. Eduskunta hyväksyi myös translain.

Muutosten tahti on ollut pitkän suvaitsemattomuushistorian valossa todella raju. Pieni vähemmistö suomalaisista vastustaa edelleen julkisesti ja selvin sanoin homoseksuaalien täysiä kansalaisoikeuksia ja heidän täysiä oikeuksiaan kirkon jäseninä. Vastustus ei vähemmistön itsensä kannalta perustu hyökkäykseen tiettyä ihmisryhmää vastaan vaan haluun puolustaa joka suhteessa perinteisiä kristillisiä käsityksiä seksuaalisuudesta ja avioliitosta.

Vähemmistön näkyvin edustaja, kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen on jopa saanut syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hänen kantansa ei kuitenkaan poikkea niistä näkemyksistä, jotka vallitsivat luterilaisessa kansankirkossamme vielä pari vuosikymmentä sitten. Minulla on omakohtainen muistijälki ordinaatiovalmennuksesta, johon osallistuin ennen pappisvihkimystä 1980-luvun jälkipuoliskolla. Sen yhteydessä Helsingin piispa Samuel Lehtonen pappeuskelpoisuudesta puhuessaan kutsui homoseksuaalisuutta perversioksi.

Ne, jotka haluavat leimata homoseksuaalisuuden synniksi ja häpeäksi, eivät näe, että seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä tuomitseminen menee vielä syvemmälle ihon alle kuin kansallisuuteen tai muuhun sosiaaliseen erotteluun perustuva leimaaminen. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, ettei Päivi Räsästä eikä ketään muutakaan Raamattua lainaavaa ja perinteisiä näkemyksiä puolustavaa pitäisi syyttää kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Vaikeistakin seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä pitäisi voida keskustella asiaperustein ja kiihkottomasti. Vain sellainen keskustelu edistää seksuaalisen tasavertaisuuden kaikenpuolista toteutumista, niin hidas ja pitkä kuin tie siihen suuntaan monesti tuntuukin olevan.

Homoseksuaalien täysiä kansalaisoikeuksia ja heidän täysiä oikeuksiaan kansankirkossamme on vastustettu siksi, että samaa sukupuolta olevien keskinäinen sukupuolinen kanssakäyminen tuomitaan Raamatussa. Avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia, koska Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi sekä antoi heille käskyn lisääntyä ja täyttää maa. Siksi onkin usein sanottu, että kristillisen uskon suhteessa homoseksuaalisuuteen on kysymys luomiskäsityksestä. Samaa sukupuolta olevien seksuaaliset suhteet ovat Raamatun ensimmäisen luvun luomiskertomuksen vastaisia ja siksi ne esitetään tuomittavina läpi pyhän kirjan, jonka tulisi olla kristillisen opin, uskon ja elämän ylin auktoriteetti.

On selvää, että perinteinen kristillinen kanta perustuu Raamattuun, josta ei löydy ensimmäistäkään myönteistä kannanottoa sen puolesta, mitä me kutsumme homoseksuaalisuudeksi. Sen sijaan on yhtä selvää, että Raamattu on syntynyt sellaisena aikana ja sellaisessa kulttuurissa, joissa muuta ei voitu ajatellakaan. Kysymys on siitä, että koko Raamatun ajan maailmankuva, luomiskäsitys, käsitys ihmisen paikasta maailmassa sekä sukupuolten välisistä suhteista kuuluu menneeseen aikaan.

Luominen, maailmankuva ja ihminen

Genesiksen ensimmäisen luvun luomiskertomus ja muutkin Raamatussa esiintyvät kosmologiset viittaukset perustuvat kolmikerroksiseen maailmankuvaan. Ylinnä on taivas, jossa Jumala vallitsee taivaallisine sotajoukkoineen. Luomiskertomuksen mukaan Jumala teki taivaankannen ja erotti siten ”toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle” (1. Moos. 1:7).  Niinpä taivaassa ovat veden varastohuoneet (5. Moos. 28:12; Job 38:37) sekä omat varastonsa lumelle ja tuulille. Jumala teki myös taivaankannelle valoja ”erottamaan päivän yöstä”; ne saavat hänen ilmoituksensa mukaan olla ”merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia” (1. Moos. 1:14).

Jumala perusti ”maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan” (Ps. 104:5). Maa lepää pilarien (Ps. 75:3, 1. Sam. 2:8, Job 9:6) tai perustusten (Ps. 18:7; 82:5) varassa. Luomisesta kerrotaan (Ps. 104:6-9), että ”alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä, mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi. Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit. Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.” Niin alkumeri painui syvälle maan alapuolelle, sitä kannattavien pilarien syvyyteen. Maan alla ja lähempänä maan pintaa on sheol, kuolleiden valtakunta, jossa ei enää ylistetä Jumalaa (Ps. 6:6).

Raamatun ajan kolmikerroksinen maailmankuva perustui tuon ajan ihmisen havaintoihin ja oletuksiin; luotu maailma oli olemassa häntä varten. Jumalan täytyi asua korkealla taivaassa, jonka suuruutta ilmentäen puhuttiin myöhemmin myös monista taivaista. Taivas puolestaan toimii ihmistä ja hänen tarpeitaan varten, antaa valon ja sateen sekä ilmoittaa juhla-ajat. Jumala pani ihmisen vallitsemaan maata ja kaikkea elollista sekä saamaan ravintonsa maasta. Maan alla on sija kuolleille, ja Jumala pitää huolen siitä, etteivät maan pilarit horju eivätkä maanalaiset vedet nouse ja ota maanpiiriä valtaansa (1. Moos. 9:15). Genesiksen alkuluvun luomiskertomus tukee tiivistä tulkintaa: siinä kuvataan selkeä järjestys, jossa kaikki yksityiskohdat liittyvät toisiinsa ja antavat harmonisen kuvan Jumalan luomasta maailmasta. Yli kaksi tuhatta vuotta sitten elänyttä juutalaista ja oman aikamme kristittyä yhdistää luomiskertomuksen lukijoina heidän ihmisyytensä ja siihen liittyvä suhde luontoon sekä usko Jumalaan, joka verhoutuu salaisuuteen ja jää ihmetyksen aiheeksi maailman suuruutta ja kauneutta ihailevalle ihmiselle.

Mielestäni älyllinen rehellisyys vaatii, että Genesiksen alkuluvun luomiskertomukseen ei viedä sisään moderneja selityksiä. Kertomus kuuluu kokonaisuudessaan kadotettuun aikaan; se voi herättää meissä kysymyksiä ja tuntemuksia, se voi innoittaa ja auttaa syventymään hengellisiin kysymyksiin, mutta vastausten antaminen jää modernille kristitylle itselleen. Tieteellinen keskustelu maailmankaikkeudesta sekä sen synty- ja kehitysvaiheista liikkuu joka tapauksessa aivan toisenlaisissa sfääreissä. Nykyisin maailmankaikkeuden iäksi arvioidaan noin 13,8 miljardia vuotta ja maapallon iäksi noin 4,5 miljardia vuotta.

Ihmisen luominen ja evoluutio

Sama muinaisuuden ja nykyisyyden välinen kuilu koskee myös Genesiksen toista luomiskertomusta, jossa kuvataan, miten Jumala loi ensimmäiset ihmiset, pani heidät asumaan paratiisiin ja ajoi heidät tottelemattomuuteen langenneina sieltä pois (1. Moos. 2:4b-3:24). Kertomus antaa selityksen sille, miten ja miksi ihmisestä tuli se, millaisena hänet varjopuoleltaan tunnemme – erehtyvä, heikko ja kuolevainen. Ensimmäisten ihmisten synti tässä kertomuksessa on tottelemattomuus Jumalan käskyä kohtaan ja halu tulla hänen kaltaisekseen. Tottelemattomuuteen liittyy peri-inhimilliseen tapaan vastustamaton kiusaus saada tietää, mitä tapahtuu, jos hyvän- ja pahantiedonpuusta syödään. Aadamin ja Eevan luomisesta kertovassa jaksossa (2:18-25) selitetään myytin keinoin miehen ja naisen yhteiselämän alkua. Siinä ei perustella monogaamista avioliittoa instituutiona tai kuvata sen ”asettamista”. Aadam ja Eeva ovat ensimmäiset mies ja nainen, ja heidän yhteytensä on luonnollisena lähtökohtana sille, että ”mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (1. Moos. 2:24). Aadamin ja Eevan rikkomukseen houkutteleva käärme puolestaan ei ole Paholainen, vaan aivan yksinkertaisesti käärme, joka saa teostaan rangaistuksen, ja siitä tulee matelija.

Toisessa luomiskertomuksessa on nykykristityn kannalta huomattavan paljon merkityspotentiaalia, koska siinä puhutaan Jumalan käskystä, ihmisen tottelemattomuudesta, miehestä ja naisesta, tiedosta ja sen haluamisesta, pahan tulemisesta maailmaan sekä paratiisin menettämisestä. Kertomuksella on rikas selityshistoria, jossa on projisoitu tarpeellisiksi katsottuja kysymyksenasetteluita arkaaiseen paratiisikertomukseen. Jotkut klassiset tulkinnat ovat hyvin luontevan tuntuisia ja puhuttelevia, kuten kirkkoisien esittämä käsitys ylpeydestä lankeemuksen ydinsyynä. Myöhemmät tulkinnat on kuitenkin syytä pitää erillään kertomuksesta itsestään, joka kuuluu oman aikansa juutalaiseen uskomusmaailmaan. Tulkinnat ovat keskustelua kertomuksen avaamien mahdollisuuksien kanssa; ne kertovat olennaisia asioita tulkitsijoista, heidän ajastaan ja sen teologisesta maailmasta. Myös moderni luomisen teologia, olipa se konservatiivista tai liberaalia, on pohjimmiltaan luovaa ja juuri sellaisena kiinnostavaa: se ei selitä eikä auta ymmärtämään Raamatun luomismyyttejä.

Genesiksen kirjallisessa kompositiossa paratiisikertomus antaa lähtöpisteen ihmissuvun historialle, jonka raamatullista kronologiaa on laskettu luomisesta Jeesuksen syntymään. Reformaation aikaan ja 1600-luvulla varsin monet päättivät luomisen tapahtuneen vuoden 4000 eKr. vaiheilla. Esimerkiksi Dublinin piispa ja sisällissodan tieltä Oxfordiin siirtynyt oppinut James Ussher laski Jumalan luoneen maailman vuonna 4004 ennen Kristuksen syntymää. Valistuksen aikana ja 1800-luvulla uuden tiedekäsityksen paineissa syntyneet laskelmat sallivat raamatulliselle historialle pidemmän, noin kymmenen tuhannen vuoden mittaisen kronologian.

Ei ole lainkaan hämmästyttävää, että Darwinin evoluutioteoria (Origin of Species, 1859) ei menestynyt aikansa viktoriaanisessa kirkollisessa ympäristössä. Teoria, joka sittemmin on myös monien kirkkojen piirissä tunnustettu enemmän kuin pelkäksi teoriaksi, aiheutti syntyaikoinaan teologeille ja kirkonmiehille monenlaista päänvaivaa. Yksi suurimmista ongelmista liittyi oppiin syntiinlankeemuksesta. Jos kerran ihminen on sukua apinoille sekä kehittynyt alemmista kantamuodoista hyvin pitkän ajan kuluessa, silloinhan ei ollut olemassa paratiisia, ei Aadamia eikä Eevaa, ei hyvän- ja pahantiedonpuuta, ei Jumalan käskyä olla syömättä sen hedelmää eikä myöskään Aadamin ja Eevan tottelemattomuutta eikä lankeemusta. Siten ei ole myöskään olemassa koko ihmissukua koskevaa perisyntiä kuten kristillisessä teologiassa on Augustinuksesta alkaen opetettu. Evoluutioteorian mukaan ihminen on yksi apinalajeista eikä oma ainutlaatuinen lajinsa, jonka Jumala on luonut omaksi kuvakseen. Jos luomiskertomus ei ole totta, ei synnin ja perisynnin sovittamiseksi myöskään tarvita Jeesuksen uhrikuolemaa.

Kymmeniä vuosia kestäneen ja monella suunnalla edelleen jatkuvan alkujärkytyksen jälkeen kristillinen teologia on pyrkinyt pääsemään eroon tällaisesta ajatuskierteestä. Päivitetyn kristillisen teologian mukaan usko Jumalaan, ajatus ihmisestä Jumalan kuvana sekä puhe synnistä ja sovituksesta eivät ole enää riippuvaisia Raamatun alkulehtien myyttisten kertomusten historiallisesta paikkansapitävyydestä.

Luominen, seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen

Luomiskertomuksen tulkinnan historiaan kuuluu myös kirkkoisä Augustinuksen tehokkaasti levittämä käsitys, jonka mukaan ensimmäiset ihmiset elivät paratiisissa vailla seksuaalista himoa, joka luikerteli heihin vasta lankeemuksen jälkeen. Tämä monin tavoin länsimaisiin seksuaalisuuskäsityksiin vaikuttanut ja edelleen voimissaan oleva näkemys on ennen muuta vaikuttanut siihen, että niin kristillisessä julistuksessa kuin pornoteollisuuden tuotteissakin himo irrotetaan rakkaudesta. Meissä elää sitkeästi käsitys, että seksuaalisesti himoitessamme me emme voi emmekä osaa rakastaa, mikä on yksi kulttuurimme itseään toteuttavista profetioista.

On selvää, että Raamatun luomiskertomusten kirjoittajat ja kuulijat suhtautuivat kielteisesti samaa sukupuolta olevien väliseen sukupuoliseen kanssakäymiseen. Yhtä selvää kuitenkin on, että luomiskertomukset eivät sano homoseksuaalisuudesta mitään. Tässä asiassa raamatullisen kannan päätodistajana on sen sijaan apostoli Paavali, jonka Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa (j. 18-31) kirjoittamaa katkelmaa on lainattu usein. Monesti on muistutettu, että viittaus saamaa sukupuolta olevien välisiin yhdyntöihin on vain pieni osa suurempaa kokonaisuutta, jonka aiheena on ihmisten monin tavoin ilmenevä jumalattomuus ja vääryys. Paavali tekee selväksi, että jumalattomuuden vallassa ovat kaikki ihmiset; kenestäkään ei ole toisen tuomariksi, koska kaikki tekevät jumalattomia ja vääriä tekoja (2:1); kaikki ovat pahantekijöitä ja synnin vallassa (3:9-18), ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (j. 23). Pitkästä johdannostaan käsin Paavali pääsee julistamaan Kristuksen olevan pelastus niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin.

Tarkkaan ottaen Paavali puhuu ensimmäisen luvun jaksossa pakanoista, jotka eivät voi puolustautua, koska Jumalan voima ja teot ovat luomisesta alkaen olleet heidän nähtävissään (j. 21). Koska pakanat eivät ole tunnustaneet Jumalaa Jumalaksi eivätkä palvoneet häntä, Jumala on hylännyt heidät, ja tämän vuoksi Jumala on ” jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan” (j. 26a). Tästä puolestaan seuraa seksuaalista suuntautumista koskeva ydinajatus: ”Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin, ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.”

Paavalin keskeinen ajatuskulku on tämä: Jumala on hylännyt pakanat himojensa valtaan, jotta hän voisi pelastaa heidät tarjoamalla heille Kristusta pelastajaksi (3:21-22). Kristus on pelastuksena pakanoille kaikesta jumalattomuudesta, johon Jumala on heidät hylännyt, mukaan lukien ja nimeltä mainiten heidän jumalaton sukupuolielämänsä.

Huolimatta argumentaationsa laajasta kokonaiskehyksestä Paavalilla on joka tapauksessa oma erityinen tulkintansa ihmisten sukupuolisesta suuntautumisesta – ja juuri tämä liittyy olennaisesti kiistaan, jota me nyt käymme homoseksuaalisista teoista ja homoseksuaalien asemasta kirkossa ja yhteiskunnassa. Paavalilla on nimittäin tällainen käsitys: koska Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja luonut sukupuolielämän ainoastaan miehen ja naisen väliseksi asiaksi, kaikki ne, jotka ovat yhdynnässä samaa sukupuolta olevan kanssa, ovat ”vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen” (1:26). Tämä vaihtamiskäsitys seuraa luonnollisesti luomiskäsityksestä: Jumala ei ole luonut tuollaista käyttäytymistä, vaan sen ovat keksineet ihmiset itse, jotka tietoisina oikeasta ja luonnollisesta seksuaalisesta suuntautumisesta ovat kaikkinaisessa moraalittomuudessaan vaihtaneet sen tieten tahtoen väärään ja luonnottomaan.

Kun oman debattimme raamatulliseksi kutsutun kannan puolustajat argumentoivat homoseksuaalisuuden olevan seksuaalisuuden häiriö, he argumentoivat Paavalin näkemystä vastaan. Paavalin mukaan kyse ei ole häiriöstä, vaan tietoisesti valitusta ja siksi jumalattomasta ja synnillisestä elämäntavasta. Sekaannus johtuu ennen kaikkea siitä, että olemme jo kauan tienneet ihmisen yksilöllisen seksuaalisuuden erilaisine suuntautumisineen syntyvän perimän ja varhaisimman lapsuuden yhteisvaikutuksesta. Paavali on kannassaan johdonmukainen mutta väärässä: todellisuudessa ihminen ei itse valitse yksilöllistä seksuaalisuuttaan ja siihen liittyvää suuntautumista vaan ne valitsevat hänet ennen kuin hän ehtii ikään, jossa hänestä tulee edes jossain määrin itsestään tietoinen seksuaalinen subjekti. On kohtuutonta vaatia Paavalilta sitä tietoa, joka meillä on seksuaalisuutemme synnystä ja kehityksestä, mutta on vielä kohtuuttomampaa tehdä hänestä näiden asioiden ylin auktoriteetti.

Näistä syistä kristityn on otettava itse vastuu kannastaan, jonka hän kaiken hallussamme olevan tiedon varassa muodostaa seksuaaliseen suuntautumisesta. Paavalin Roomalaiskirjeen alkuluvun lauselmat kertovat meille siitä, mitä pakanoiden apostoli oman aikansa lapsena ja pyhiin kirjoituksiin perustuvan luomisuskon tulkkina asiasta ajatteli. Me emme voi tietää, mitä Paavali sanoisi asiasta, jos hänellä olisi se tieto, joka meillä on. Joka tapauksessa on hyvä tehdä kuten hän on itsekin selvästi sanonut (1. Tess. 5:21): ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se, mikä on hyvää.”

Raamatun ajan ihmiset eivät olisi voineet ymmärtää, mitä ”identiteetti” merkitsee, seksuaalisesta identiteetistä puhumattakaan. Me sen sijaan ymmärrämme, ja meillä on vastuu sanoistamme ja teoistamme lähimmäisiämme kohtaan. Vielä on matkaa siihen, kun toisiaan kunnioittavat aikuiset ihmiset – naiset, miehet ja muunsukupuoliset – voivat toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan vailla syyllisyyttä ja häpeää sekä iloita siitä, mitä he ovat – siitä, millaisia he ovat ihmisten ja Jumalan edessä.


Kirjoittaja

Matti Myllykoski (s. 1958) on johtava tietoasiantuntija ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2001 lähtien. Lue lisää


'Raamattu, luominen ja seksuaalinen suuntautuminen' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 30.6.2021 @ 13.07 Mikko Haaksluoto

    Homoseksuaalista käytöstä ei kuvailla missään kohdassa Raamattua myönteisessä valossa, ei sen enempää Vanhassa kuin Uudessakaan testamentissa. On totta, ettei evankeliumiteksteissä puhuta homoseksuaalisuudesta juuri mitään, mutta silti on lähinnä toivotonta otaksua, että Jeesus olisi suhtautunut samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteeseen myönteisesti. Jeesuksen juutalaisessa elinyhteisössä ei tällaista perhemuotoa tunnettu, eikä sitä sen takia tarvinnut erikseen edes mainita evankeliumeissa. Pidettiin itsestään selvänä, että vain mies ja nainen voivat elää yhdessä ja lisääntyä keskenään. Alkukirkon ympärillä olevassa pakanallisessa yhteiskunnassa homoseksuaalinen käytös ei ollut mitenkään harvinaista, ja toisinaan nämä suhteet olivat myös pysyviä sekä syvään kiintymykseen ja rakkauteen perustuvia. Tältä pohjalta ei siis voida osoittaa kovin vakuuttavasti sitäkään, että esim. apostoli Paavali kielsi vain toista osapuolta alistavan tai muutoin holtittoman homoseksuaalisuuden. Maailma eli niin kuin eli, mutta silti alkukirkko tunnusti vain heteroseksuaalisen parisuhteen. Ei tarvitse olla suuri teologi ymmärtääkseen tämän asian Uudesta testamentista, sen näkee ihan maallikkopohjallakin. Nämä ovat vain kylmiä faktoja, jotka mm. edesmennyt teologian professori Heikki Räisänen totesi eräässä aihetta koskevassa laajassa ja perusteellisessa kirjoituksessaan. Räisänen oli historiallis-kriittinen raamatuntutkija ja tiedemies, eikä hänellä taatusti ollut mitään tarvetta ja vielä vähemmän halua kulkea minkään kirkkokunnan tai herätysliikkeen talutusnuorassa. On huvittavaakin, että mm. Kaisa Raittilan toimittamassa ”Yhteyden rakentajat kirkossa” vedotaan useassa kohdassa juuri Räisäseen. Ilmeisesti Raittila on lukenut Räisästä varsin valikoivasti, sen mukaan, kuinka se on sopinut hänen omaan missioonsa? Toisaalta tässä kysymyksessä on otettava huomioon sekin, kuinka kristillinen kirkko on suhtautunut homoseksuaalisuuteen kaksi vuosituhatta. Tässäkin asiassa voi nopeasti havaita ihan maallikkopohjalta, että että eipä homoja ja lesboja ole kovin suopeasti katsottu juuri missään kirkkokunnassa, ei sen enempää idän kuin lännenkään kirkossa, helluntailaisuuden ja baptismin kaltaisista uudemmista suuntauksista nyt puhumattakaan. Toisin sanoen kirkon traditiokaan ei tue millään tavalla samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkimistä. Jos siis joku kirkkokunta päätyy vihkimään homoja ja lesboja, se edellyttää siinä tapauksessa kaksituhatvuotisen perinteen ja aika lailla myös Raamatun hylkäämistä. Olisi reilua, että esim. Suomen evankelis-luterilainen kirkko edes myöntäisi avoimesti, mitä tässä ollaan tekemässä, eikä vain pakenisi raukkamaisesti omaan kirjaviisauteensa ja loputtomiin liberaaleihin selittelyihinsä sokaistuneiden mattimyllykoskiensa, karikuuliensa, anttikylliäistensä ja marttinissistensä taakse. Ainahan kaikkea voi selitellä ja selitellä. Mustankin saa valkoiseksi, kun riittävän kauan vain jankuttaa ja jankuttaa. Tai ainakin siinä voi käydä niin, että lopulta vastapuoli väsyy, eikä jaksa taistella enää vastaan. Sekö sitten on tarkoituskin? Työvoitto?

    Vastaa

    • 30.6.2021 @ 13.15 Vartijan toimitus

      Huomautus Mikko Haaksluodolle: Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Liikut nyt aivan rajalla.

      Vastaa

      • 30.6.2021 @ 13.48 Mikko Haaksluoto

        Tietenkin toimitus toimii tässä asiassa oman harkintansa mukaan. Eli asia selvä.

        Vastaa

    • 30.6.2021 @ 13.54 Matti Myllykoski

      Mikko hyvä. Otan kirjoituksessani esille mielestäni olennaisen asian, johon sinä et puutu. Paavalin mukaan samaa sukupuolta olevien sukupuolinen kanssakäyminen johtuu siitä että he ovat vaihtaneet Jumalan luoman luonnollisen suuntautumisen Jumalan luomistyön vastiseksi- Tällainen vaihtamiskäsitys ei vastaa lainkaan nykytietämyksemme mukaista, moneen kertaan kiistattomaksi osoiteettua käsitystä yksilön seksuaalisuuden ja seksuaalisen suuntautumisen kehityksestä. Pyydän sinua kaikessa rauhassa pohtimaan tätä asiaa.

      Vastaa

      • 30.6.2021 @ 14.20 Mikko Haaksluoto

        Terve Matti. Heh… Itse asiassa tässä kävi niin, että somessa luin vain pienen otteen laajasta ja perusteellisesta kirjoituksestasi, koska en hoksannut heti sen olevan vain ote laajemmasta kirjoituksesta. Katsomassani paikassa ei ollut kuin se pieni palanen kirjoituksestasi. Pitkän kirjoituksesi luin kylläkin myöhemmin. Pahoittelen kömmähdystäni. Niin tai näin, oma kantani samaa sukupuolta olevien ihmisten kirkolliseen vihkimiseen tuli varmaan selväksi? On vain ajan kysymys, milloin homojen ja lesbojen vihkiminen kansankirkossa on jo arkipäivää. Siksi erosin jo hyvissä ajoin kirkosta. Mutta se on vain minun ratkaisuni. Jokainen päättää tämän asian itse, eikä siihen ole toisten syytä puuttua. Mitä tuohon asiaasi seksuaalisen suuntautumisen vaihtamisesta sitten tulee, en ole siitä ihan samaa mieltä. On varmaan jokin varsin pieni määrä ihmisiä, jotka ovat ns. umpihomoja. Jos he virallistavat parisuhteensa maistraatissa, en se minua häiritse. Ja jos yhteiskunta sallii heille oikeuden adoptoida lapsia, mitäpä sillekään voi. Todellinen kristillinen seurakunta ja ympäröivä maailma eivät voi kuitenkaan koskaan kulkea yhtä jalkaa. Ne ovat aina enemmän tai vähemmän ristiriidassa keskenään.

        Vastaa

      • 30.6.2021 @ 14.43 Mikko Haaksluoto

        Mainitsemassani Kaisa Raittilan toimittamassa kirjassa ”Yhteyden rakentajat kirkossa” tuodaan useassa kohdassa esille, kuinka hienosti ja kauniisti ortodoksinen kirkko toimii tässä asiassa Suomessa (ei varmaan esim. Venäjällä?), kun se ei sulje seksuaalivähemmistöjä ehtoollispöydästä ja voi antaa heille kodin siunauksen. Ihmettelen vain, miksi sitten luterilainen kirkko ei olisi voinut ottaa samaa linjaa. Silloinhan tätä vihkimisasiaa ei tarvitsisi sen enempää edes käsitellä. Ei isojenkaan kirkkojen ole pakko lähteä tälle liberaalille kannalle. Roomalais-katolisessa kirkossa tuskin koskaan tullaan homoja ja lesboja vihkimään, eikä varmaan ortodoksisessakaan kirkossa. Koska avioliitto on yksi heidän sakramenteistaan sitä tuskin tullaan muuttamaan. Tulee vain taaskin mieleen, onko kansankirkossa loppujen lopuksi suurin huoli vain rahasta, siis maksavista kirkon jäsenistä? Ja siksi kirkko on valmis melkein mihin vain, ettei se menetä jäseniään? Vastatkaa te, jotka asiasta tiedätte enemmän.

        Vastaa

  2. 30.6.2021 @ 13.48 Mikko Haaksluoto

    Tietenkin toimitus toimii tässä asiassa oman harkintansa mukaan. Eli asia selvä.

    Vastaa

    • 30.6.2021 @ 20.11 Matti Heiliö

      Raamatun kirjoittamisen aikaan on ilmeisesti vallinnut homoseksuaalisuutta kohtaan kammo ja inho. Sama asenne on säilynyt vuosituhannet useissa piireissä. Jokaisen olisi hyvä tutkia sisäisesti, onko syynä oma vaistopohjainen, kenties geeneihin koodattu torjunta. Allergia ja inho ovat ymmärrettäviä tunteita mutta mikä antaa oikeuden ilmaista tätä tuomitsevana puheena? Kahden tuhannen vuoden kulttuurinen jatkuvuus on huono perustelu.
      Vertailukohtana olisi hyvä pitää mielessä miten läntisen kristikunnan piirissä vuosisatojen mittaan sikisi aluksi ennakkoluulo ja vieraus, lopulta inho, viha ja vaino myös juutalaisuutta kohtaan. Tähänkin löytyi oikeutusta Raamatun teksteistä. Amerikan valloituksessa kohdeltiin alkuasukkaita lähes eläiminä samankaltaisin elkein.
      Iljettävää on miten jotkut katsovat dogmitulkinnoista nousevan julmuuden melkein kristillisen rakkauden teoksi. Homoseksuaalille vakuutetaan täyttä ihmisarvoa Jumalan kuvana – kunhan vain kieltää ja torjuu seksuaalisuutensa. Lausuin siis mielipiteen ja katsomukseni mukaisia perusteluja keskusteltavaksi. Ortodoksikirkon traditiossa on ajatuksen aihetta.

      Vastaa

      • 30.6.2021 @ 21.17 Mikko Haaksluoto

        No sitähän juuri koetinkin sanoa, että luterilainen kirkko olisi voinut toimia samoin kuin ortodoksinen kirkko.

        Vastaa

      • 30.6.2021 @ 21.28 Mikko Haaksluoto

        Se on totta, että Raamatusta on löydetty perusteita mm. antisemitismille, eikä se oikein olekaan. Se on vain jännä juttu, että heti aletaan puhua homofobiasta ja/tai homovihasta, jos vain erehtyy olemaan julkisesti sitä mieltä, ettei hyväksy samaa sukupuolta olevien ihmisten kirkollista vihkimistä. Kuten jo edellä totesin, ei se ole minulta millään tavalla pois, jos vaikkapa joku Erkki ja joku Pentti virallistavat parisuhteensa maistraatissa ja elelevät loppuelämänsä saman katon alla. Siitä vaan. Olen tavannut elämäni aikana useita homoseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä, enkä ole ketään koskaan käynyt tuomitsemaan, moralisoimaan tai käännyttämään. Mutta kirkollisessa vihkimisessä menee raja. Sitä on vain minun mahdotonta hyväksyä. Varmaan olen monen mielestä hyvin rajoittunut ihminen?

        Vastaa

  3. 30.6.2021 @ 21.41 Mikko Haaksluoto

    Itse asiassa olen sitä mieltä, että avioliittoon vihkiminen voitaisiin Suomessa siirtää kokonaan valtion tehtäväksi. Jokainen kirkkokunta saisi sitten aivan itse päättää, antavatko he avioliitolle siunauksensa vai ei. Minusta tuntuu vahvasti siltä, ettei tätä tapetilla olevaa kirkollista vihkimistä esim. Seta ja muut seksuaalivähemmistöjen edustajat itse niin kovasti edes ole vaatimassa. Paljon enemmän siitä puhetta pitävät mm. naispapit. Aika lailla on myös unohdettu ne seksuaalivähemmistöjen edustajat, joilla ei edes ole halua muodostaa avioliittoa ja perhettä ainakaan minkään perinteisen mallin mukaan. Monille olisi riittänyt vuonna 2002 voimaan tullut laki rekisteröidystä parisuhteesta, eikä kaikilla ollut sillekään tarvetta. Yhtä lailla homot ja lesbot voivat elää esim. etäsuhteessa, jossa yhdessä ollaan lähinnä vain lomien ja viikonloppujen aikana. Juuri naispapit tuntuvat kantavat tästä asiasta enemmän huolta ja hätää kuin vähemmistö itse.

    Vastaa

  4. 3.7.2021 @ 0.24 Bi-uskova mies 22v.

    Olen tätä seksuaalisuus kysymystä paljon miettinyt. Itse olen jo nuoresta lapsesta asti tiennyt, että olen bi-seksuaali. Raamattua ja erilaisia tulkintoja tutkiessani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että en usko samaa sukupuolta olevien suhteiden olleen ok missään kohtaa Raamatussa. Olen lukenut esimerkiksi Martti Nissisen Homoerotiikka Raamatun maailmassa ja sen jälkeen ilmestyneen vastateoksen, joka oli muistaakseni amerikkalainen. Monet argumentit homojen puolesta vaikuttavat ensinäkemältä hyvälle, mutta tarkemman paneutumisen jälkeen ne eivät omassa tarkastelussani kestä. En esimerkiksi ole vakuuttunut, etteikö kaikkina aikoina olisi ollut rakkauteen ja kiintymykseen perustuvia homosuhteita. Että Raamatun aikana homot vain irstailivat. Päinvastoin luulen, että esimerkiksi Paavalin aikana roomalaisilla on varmasti ollut rakkauteenkin perustuvia homosuhteita, vaikka toki varmasti irstailuakin. Sen sijaan ajatus perisynnistä homoseksuaalisuuden aiheuttajana on jollain tavalla loogisemman oloinen. Kun katson tätä maailmaa ja meitä ihmisiä, niin kyllä on monenlaista vääristymää ja väärää toimintaa. Ajattelen siis, että homoseksuaalisuus on yksi ilmentymä, jolla synti on meitä vauvasta asti moukaroinut. Mutta kokemuksesta tiedän, että tämä ei ole niin yksinkertaista. On ihan hirveää saada kuulla olevansa syntinen homoseksuaalisuuden vuoksi, koska eihän siihen ole itse voinut vaikuttaa. Se on valtava shokki ja aiheuttaa pohjatonta epätoivoa. Sitä miettii, että onko nyt tuomittu elämään ilman vierellä kulkevaa puolisoa koko loppuelämän. Onko tuomittu jäämään ulkopuolelle romanttisesta ja seksuaalisesta rakkaudesta, jotka ovat ihmiselämän yksi parhaita asioita. Ymmärrän siis valtavan hyvin viiltävän tuskan, kun homoseksuaalisuutta sanotaan synniksi. Vaikkakin biseksuaalina on vielä helppoa kun voi valita saman sukupuolen. Sillä tavalla tämä on eriasia. Mutta luulen tietäväni vähän millaista se on, koska kipuilen itsekkin tämän bi-puoleni kanssa aika ajoin. Olen siis kahden vaiheilla. Toisaalta ajattelen homoseksuaaliset teot synniksi, mutta toisaalta ymmärrän tuskan. Rukoilen jokapäivä meidän kaikkien homojen/bi puolesta. Jumala antakoon meille anteeksi kaikki synnit ja Jeesus pelastakoon meidät vielä joku päivä taivaan kotiin, jossa ei tälläisiä tarvitse miettiä. Aamen.

    Vastaa

  5. 3.7.2021 @ 0.35 bi-uskova mies 22v.

    Toivon myös, että kukaan ei kirjoita, että voi reppana kun olet bi-seksuaali ja silti ajattelet sen olevan syntiä. Minua on montamonta kertaa yritetty reppanana ohjata pois ”hulluista uskomuksista”. Olen itse päätynyt tähän ajatukseen ja sinut sen kanssa, että olen päätynyt. Kunnioitetaan muita puolin ja toisin:)

    Vastaa

    • 3.7.2021 @ 9.02 Mikko Haaksluoto

      Tervehdys Bi-uskova ja kiva kun jaoit ajatuksesi! Nämä ovat ajankohtaisia ja tärkeitä asioita. On erittäin hyvä, että niihin saadaan useita näkökantoja esille. Minä suhtaudun tähän asiaan toisaalta kuin reaalipoliitikko, vaikka en voikaan hyväksyä homojen ja lesbojen kirkollista vihkimistä. Esim. täällä Suomessa maallinen lainsäädäntö takaa kaikille seksuaalivähemmistöille jo varsin suuren vapauden elää ja toimia oman identiteettinsä mukaan. Homous lakkasi olemasta rikos vuonna 1971 ja sairausluokituksesta se poistettiin vuonna 1981. Monta muutakin merkkipaalua Seta ja muut seksuaalivähemmistöjen asioita ajavat tahot ovat saaneet läpi viimeisten vuosikymmenten aikana. Samalla kansalaisten asennoituminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut koko ajan myönteisemmäksi. Sitä vain ihmettelen, miksi tämä ei jo riitä? Yksikään kirkko tai muu hengellinen yhteisö ei voi estää homojen ja lesbojen pariutumista ja jos he sitä yrittäisivät, lainsäädäntö olisi heitä vastaan. Minä näen koko jutun varsin selvästi niin, että maailma elää niin kuin elää ja kirkko elää niin kuin elää. Eivät ne voineet kulkea yhtä jalkaa alkukirkonkaan aikana. On hyvin keinotekoista, epärehellistä, kieroa ja koomistakin lähteä siihen, että Raamattua käydään selittelemään omaan ajattelutapaan sopivaksi. En minäkään ole vakuuttunut yhdestäkään Martti Nissisen tai jonkun muun nykyteologin homomyönteisestä kirjoituksesta. On käynyt samoin kuin sinulle Bi-uskova. Eli ensin jokin teksti tai luento on voinut tuntua ihan ookoolta ja loogisesti perustellulta, mutta kun sitä on sitten pureskellut aikansa, ei se kuitenkaan ole muuttanut ajatteluani. Kuten jo aiemmin olen todennut, että evankelis-luterilainen kirkko olisi voinut toimia tässä asiassa kuten ortodoksinen kirkko. Eli niin, että homoseksuaaleja ei suljeta ehtoollispöydän ulkopuolelle jne., mutta vihkimään heitä ei kuitenkaan käydä.

      Vastaa

  6. 4.7.2021 @ 1.52 Pekka Mäkinen

    Matti Myllykoski toteaa: ”On kohtuutonta vaatia Paavalilta sitä tietoa, joka meillä on seksuaalisuutemme synnystä ja kehityksestä, mutta on vielä kohtuuttomampaa tehdä hänestä näiden asioiden ylin auktoriteetti.”

    Matti tekee nyt itsestään ylimmän auktoriteetin. Mikä on se olennainen tieto mitä Paavalilla ei ole? Ei ole olemassa mitään sellaista kiistatonta tieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi homouden olevan synnynnäistä. On kyllä puhuttu geeneistä ja aivojen rakenteista tai hormoneista, mutta mikään näistä ei selitä homoutta laajemmassa mielessä. Itseasiassa me emme tiedä mistä homous johtuu. Geeniteoria ammuttiin alas suurimmassa koskaan tehdyssä tutkimuksessa, Science 2019, joka osoitti homouden taustalla olevan yleisesti ottaen ympäristön vaikutuksia, eikä mitään yhteistä homogeeniä löydetty. Toisaalta on olemassa ns. epigeneettistä vaikutusta, joka tarkoittaa sitä että joskus homo-alttius saattaa periytyä kolmenkin sukupolven takaa esivanhemmilta. Tämä ei kuitenkaan määrää ketään homoksi yhtä vähän kuin esivanhempien alkoholisimi määräisi ketään alkoholistiksi.

    Kymmenen vuotta sitten lastenpsykiatrian prof. Tuula Tamminen totesi: ”Geeni- ja aivotutkimus on korostamassa (homouden synnyssä) enemmänkin ympäristön ja kokemusten, kuin vain annettujen geenien merkitystä. Ihmisen kokemuksista riippuu minkälainen otos hänen geeneistään aktivoituu. Ei ole yhtä geeniä eikä geenisarjaa joka määräisi sukupuolisen suuntautumisen”. Ihan medisiinisesti on voitu havaita, että kokemukset vaikuttavat geenien rakenteisiin.
    A-Studio käsitteli 12.11.-19 ihmiselle tehtävien muodikkaiden geenitestien luotettavuutta, joilla ihminen etsii alkuperäänsä, eikä eristyisemmin vakuuttunut.
    Ohjelman lopussa apulaisprofessori Minna Ruckenstein totesi: ”Ihminen ei ole vain geeniensä summa. Ympäristö vaikuttaa siihen mitkä geenit aktivoituvat”. Siis täsmällen samoin kuin MLL:n entinen puheenjohtaja, prof. Tuula Tamminen esitti 10 v sitten.

    Entä voivatko aivojen rakenteet olla selityksenä homoudelle? On puhuttu esim. aivokurkiaisen vaikutuksesta. Lääketieteen tohtori Caroline Leaf toteaa: ”Sielu on mieli. Mielen kautta aivot rakentuvat. Nihin leimautuu jälki mielen teoista. Aivot vain tarttuvat siihen siihen, mitä mieli käskee tehdä. Se vaikuttaa kehoon”. — Ts. omat syntivalintamme voivat vaikuttaa myös aivojen rakenteisiin. Ehkä Paavali ei tiennyt tätä mutta oli silti oikeassa.

    Olen melko vakuuttunut että tutkimus homoudesta ja ylipäätään ihmisestä on vielä lapsen kengissä. Käytäntö nimittäin osoittaa että ihminen ei ole syntymässä saadun biologisen olemuksen määräämää robotti, vaan ihminen on ennenmuuta henkinen olento, jonka valinnat voivat vaikuttaa myös ihmiskehoon. Me emme tunne vielä tarpeeksi ihmisen henkisyyden vaikutusta ihmisen biologiaan. Ajatusmaailmamme voi vaikuttaa biologiaan. Tästä pari esimerkkiä. Eräs nainen totesi että kun hän näkee pienen vauvan, hänen rintansa alkavat erittää maitoa. No tämä ei ole kovin ihmeellistä, mutta entä seuraava: Hypnoosia käyttävä lääkäri Cedergreuz totesi että kun hän hypnoosissa olevalle kertooettä kosketan käsivarttasi palavalla tupakalla, niin kosketuskohtaan tulee palovamma, vaikka kysessä ei ollut tupakka, vaan sormi. Ts. psyykellä on suuri vaikutus ihmisen fyysiseen olemukseen

    Entä sitten Jumalan hengen vaikutus ihmisen biologiaan. Tästä erittäin hyvä esimerkki on tapaus Amadeus Oilinki. Hän oli täyshomo, mutta rukouksen seurauksena häneltä hävisi välittömästi kaikki mielenkiinto homoutta kohtaan ja on nykyään onnellinen perheen isä. Amadeus toteaa että kun hän kertoo muutoksestaan, niin suvaitsevaisuus loppuu kuin seinään.

    Niin Matti: Mikä olikaan se tieto joka Paavalilta puuttui jonka vuoksi hän ei ymmärtänyt homoutta oikein?

    Vastaa

    • 4.7.2021 @ 9.05 Matti Heiliö

      Hyvä Pekka Mäkinen. Rakentava arvostelu ei nosta kirjoittajaa arvosteltavan yläpuolelle. Saanen kommentoida sanomaasi silmän tasalta dialogin hengessä. Kirjoitit laajan ja hyvän katsauksen homoseksuaalisuuden kysymysmerkeistä, nykytiedosta ja nimenomaan asian mutkikkuudesta ja tiedon puutteista. Geeneistä, aivojen rakenteesta, hormoneista, ympäristövaikutuksista, epigenetiikasta, mieli-keho vuorovaikutuksesta. Minkä verran arvelet Paavalin tienneen näistä? Näkyykö tämä hänen ja aikalaisten kirjoituksissa? Sanoisinpa, että vahvistit sen, mitä Paavalin voidaan ja ei voida olettaa tietävän.

      Vastaa

    • 5.7.2021 @ 14.17 Matti Myllykoski

      En tässä asiassa edusta geneettistä determinismiä. Sen sijaan kirjoitin monia itseäni viisaampia lainaten näin: ”Olemme jo kauan tienneet ihmisen yksilöllisen seksuaalisuuden erilaisine suuntautumisineen syntyvän perimän ja varhaisimman lapsuuden yhteisvaikutuksesta.” Tämä on se tieto, joka Paavalilta puuttui, kun hän väitti, että samaa sukupuolta olevaan seksuaalisesti kiintyneet ovat vaihtaneet Jumalan luoman luonnollisen sukupuoliyhteyden toiseksi.

      Vastaa

      • 6.7.2021 @ 2.15 Pekka Mäkinen

        Ymmärtääkseni olemme samaa mieltä perimän ja varhaisimman lapsuuden yhteisvaikutuksesta eli että eivät nekään loppujen lopuksi määrää ihmistä. Ihmisen seksuaalisuus ei näissäkään puitteissa ole kiveen hakattu ominaisuus. Ihmisellä on taipumuksistaan huolimatta henkinen vapaus nousta viettielämän yläpuolellle ja arvioida niitä järjen, omantunnon ja Jumalan sanan valossa. Ihminen kasvaa koko ajan myös henkisesti, kuten hänen aivonsakin kehittyvät 30 vuotiaaksi asti.

        Näkisin että laajemmin tässä on kyse ihmisen aistillisuuden/sielullisuuden ja henkisyyden välisestä jännitteestä. Raamattu puhuu lihan ja hengen välisestä taistelusta. Seksuaalisesta tyydytyksestä on tullut elämän syvin tarkoitus. Tämä ei ole ollut Jumalan tarkoitus luodessaan ihmisen. Monet heterotkin käyvät esim. pornon katselussa taistelua viettielämäänsä vastaan. Porno syyttää ihmisen omaatuntoa aivan luonnostaan. Tässä mielessä olemme kaikki samassa veneessä.

        Tunnettu piirtäjä Kari Suomalainen totesi aikanaan että vuosia sitten koitettiin lapsilta saa poistettua estoja, mutta nyt niitä yritetään saada takaisin.

        Estottomuus ja häpeämättömyys onkin meidän ajallemme tyypillistä. Häpeä on kuitenkin ihmisen aatelismerkki. Vain eläimet eivät tunne häpeää suhteessa seksuaalisuuteensa.

        Arvoliberaali media tietää saavansa lukijoita kun julkaisee artikkeleita kaapista ulos tulleista. Media kuitenkin kieltäytyy julkaisemasta esim. lesbojen omakohtaisia kokemuksia siitä miten he pääsivät taipumuksestaan eroon. Näin totesi esim. kirjailija Salme Blomster hänelle kerrotuista tapauksista.

        Homouden syntyy vaikuttaa myös ympäristön olosuhteet. Esim. naisvankiloissa lesbous on yleistä. Pari vuotta sitten naisjalkapallon maajoukkueessa uusia tulijoita painostettiin lesbouteen. Mitään anteeksipyyntöä ei esitetty asian tultua ilmi. Onkin todettu että huippu-urheilu voi häiritä naisten sekä myös miesten luontaista hormonitasapainoa.

        On mielestäni hyvin perusteltua olettaa että ympäristö voi vaikuttaa myös ihmisen seksuaalisuuteen. Homouden normalisoiva kulttuuri voi hyvinkin lisätä ko. taipumusta. Tätä seikkaa on esim. Päivi Räsänen korostanut. Ts. myös pride-marssit tai vaikkapa kirkon puuhaamat samansukupuolisten vihkimiset voivat omalta ostaltaan lisätä homoutta, niin epäilyttävältä kuin se teoria saattaa kuulostaakin. Paavalin varoitukset ovatkin edelleen täysin ajankohtaisia. Raamattu onkin tässä asiassa viisas, koska se näkee että homoudessa kyse ei ole vain yksilöistä sinänsä, vaan yksilöiden vaikutuksesta koko yhteiskuntaan, ja sen arvoihjin ja yhteikunnan henkiseen/hengelliseen tilaan.

        Olemme ajautuneet todella kauaksi Raamatun antamista elämän ohjeista ja ihanteista, joille myös seksuaalisuus tulee olla alisteinen. On palattava lähtöruutuun ja mietittävä mikä meni pieleen. Käsittääkseni pieleen mentiin silloin kun luovuimme Raamatun sanan auktoriteetista, ensin yhteiskunnallisella tasolla ja nyttemmin kirkollisella tasolla. Olen kuitenkin toiveikas. Aina voi tehdä parannuksen. Routa porsaan vielä kotiin ajaa.

        Vastaa

        • 6.7.2021 @ 10.39 Matti Myllykoski

          Jokaisella ihmisellä on seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta ”henkinen vapaus nousta viettielämän yläpuolellle” tai toteuttaa seksuaalisuuttaan erilaisin tavoin, joiden piirteistä voidaan keskustella yleisellä tasolla. Vaikka seksuaalisuus on lähtökohtaisesti hyvin intiimi asia, minusta olennainen kysymys on, osaammeko me seksuaalisina olentoina rakastaa toista ihmistä. Jos ”seksuaalisesta tyydytyksestä on tullut elämän syvin tarkoitus”, emme varmastikaan osaa rakastaa, olimmepa seksuaaliselta suuntautumiseltamme mitä tahansa.

          Vastaa

        • 7.7.2021 @ 9.29 Matti Heiliö

          Pekka Mäkinen lausuu vahvan väitteen, jonka mukaan ihmisellä on henkinen vapaus nousta viettiensä yläpuolelle järjen, omatunnon ja Raamatun jakeiden ohjaamana. Toki kaikki lakien ja käytöstapojen kunnioitus perustuu sääntöjen sisäistämiseen ja lähimmäisen huomioon ottamiseen. Sen sijaan ajatus seksuaalisen suuntautumisen valinnasta ja viettielämän itseohjauksesta on paksu väite, joka vaatisi perusteluja, paljon tutkimustietoa ja tapausselostuksiin perehtymistä. Bi-seksuaalisuus lienee todiste siitä, että sukupuolinen suuntaus erityisesti herkän kehityksen vaiheessa voi olla ”hakusessa” ts ei-lopullinen. Kuitenkin peruuttamaton lopullinen identiteetti (homo tai hetero) on kaiketi myös vakuuttavasti todettu ja tämä lokero on useille selvä varhaisnuoruudesta asti. Taipumusta vastaan taistelu tahdonvoimin tai Raamatun jakein on useimmille toivoton ja valheellinen yritys. Avoimet tilitykset näitä kokeneilta ovat tärkeitä.
          Sen sijaan katson, että nuorten ja lapsien kohtaama seksiväritteinen viestintä, sekoilu-kulttuuri ja yllytys varhaisiin kokeiluihin, joko koulutusmateriaalien tai mediakuvastojen, älypuhelinvillitysten tms ohjauksella on vahingollista. Lapset ja nuoret tarvitsevat rauhaa kasvaa ja kypsyä. Villinä rehottava ulkonäkö/gender-markkina tarvitsisi vastarintaliikkeen.

          Vastaa

  7. 5.7.2021 @ 14.17 Matti Myllykoski

    En tässä asiassa edusta geneettistä determinismiä. Sen sijaan kirjoitin monia itseäni viisaampia lainaten näin: ”Olemme jo kauan tienneet ihmisen yksilöllisen seksuaalisuuden erilaisine suuntautumisineen syntyvän perimän ja varhaisimman lapsuuden yhteisvaikutuksesta.” Tämä on se tieto, joka Paavalilta puuttui, kun hän väitti, että samaa sukupuolta olevaan seksuaalisesti kiintyneet ovat vaihtaneet Jumalan luoman luonnollisen sukupuoliyhteyden toiseksi.

    Vastaa

    • 7.7.2021 @ 12.20 Mikko Haaksluoto

      On kiinnostavaa lukea näitä ajatuksia. Aihe on tunteita herättävä.

      Jo vuonna 1996 olin Joensuussa eräässä evankelis-luterilaisen kirkon järjestämässä elokuvaillassa, jossa katsottiin brittiläinen elokuva Priest. Elokuvassa katolinen pappi oli piilohomo, joka sitten tuli ulos kaapistaan. Illan päätteeksi oppilaitospastori esitti oman näkemyksensä asiasta, ja aiheesta keskusteltiin vapaasti.

      Oppilaitospastorikin viittasi niihin roomalaiskirjeen alussa mainittuihin jakeisiin, joista Päivi Räsänen tuli tunnetuksi. Pastori tulkitsi Paavalin esittämää ajatusta luonnollisen seksuaalisen suuntautumisen vaihtamisesta luonnonvastaiseksi niin, että jos hetero päätyy homoseksuaaliseen suhteeseen, se on synti, mutta että toisaalta on myös synti, jos homo tai lesbo yrittää vastoin luontaista taipumustaan olla heteroseksuaalisessa suhteessa. Toisaalta hän myös tuomitsi villin ja vapaan sekstailun, olipa kyseessä sitten homoseksuaalien tai heteroseksuaalien harjoittama seksi.

      Kuten arvata saattoi, monet herätysliiketaustaiset paikallaolijat ja aktiiviset kirkossakävijät eivät tätä ajattelua voineet allekirjoittaa, vaikka onhan se tavallaan looginen. Itse en tuolloin kuulunut mihinkään seurakuntaan, enkä osannut olla asiasta oikein mitään mieltä. 25 vuotta myöhemmin olen asiasta jo voinut muodostaa oman kantani… Pastorin esittämä ajatus roomalaiskirjeen ”todellisesta” sisällöstä ei voi olla totta, koska se ei ole ollenkaan linjassa kaiken sen muun opetuksen kanssa, jota apostoli Paavali antoi kirjeissään perhe-elämästä, naimisiin menemisestä, seksuaalietiikasta jne. Pidän tätä hyvänä esimerkkinä vain siitä, kuinka päälaelleen asiat voidaan kääntää, kun esim. kristillistä seksuaalietiikkaa käydään villisti ja vapaasti soveltamaan jonkin yksittäisen Raamatun jakeen perusteella.

      Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.