Tarmo Kunnaksen kirja Mikä mieli uskonnoissa? – Pohdintaa uskonnon, moraalin ja pyhyyden nykyisestä olemuksesta on ilmeisesti koskettanut ajassa liikkuvia odotuksia. Kirjaa koskeva haastattelu on nähtävissä Alfa-TV:n Permanto-alustalla Tapani Ruokasen isännöimässä ohjelmassa. Toinen erinomainen esillepano on Yle Areenan Horisontti, jossa Tarmo Kunnas ja Torsti Lehtinen keskustelevat kirjan virittämästä aiheesta, pyhyydestä ja uskonnosta, haravoiden laajaa kulttuurin ja henkisyyden maastoa sekulaareista näkökulmista uskonnollisiin, taiteellisista luovuuden ja kauneuden elämyksistä panteistisiin kurkistuksiin.
Kypsään ikään ehtineiden pitkän kirjoittamisen, pohtimisen ja ajattelun uran käyneiden keskustelijoiden keskinäinen kunnioitus ja arvostava pallottelu on nautittavaa, rehellistä ja tunkeutuu myös pinnan alle. Erityistä maustetta tuo keskustelijoiden tapa raottaa nuoruutensa radikaalisuuden ja vihaisuuden tuntoja ja ajan tahkon kulmia hiovaa vaikutusta.
Keskustelu ei tietenkään tyhjennä aihettaan ja esitä rationaalista mieltämme tyydyttävää analyysiä pyhyyden käsitteestä. Sekin pakenee määritelmiä, ja tavallaan määrittely pilaisikin aiheen, kuten tekee vaikkapa hämmästyttävän taideluomuksen puhki analysointi.
Silti tekisi mieleni tiukata kirjoittajalta, onko hänellä mielessä ajatus pyhyydestä ikään kuin maailmankaikkeudessa leijuvana yliluonnollisena ei-materiaalisena substanssina, joka sopivissa yhteyksissä manifestoituu tunnettavaksi, aistittavaksi, vaistottavaksi joko yksilön kokemuksessa tai kollektiivisena elämyksenä vai haetaanko pikemmin ilmausta fenomenologisena luonnehdintana. Ennakoin kireäotsaisen fysikalismin mahdollisia kriittisiä kommentteja ja haen puolustusasentoa.
Fundamentalistisen kristinuskon sanastossa postuloitu Pyhän Hengen käsite tarjoaa vastaavan uskonnonfilosofisen pulman. Joillekin tämä käsite tarkoittaa varsin konkreettista yliluonnollista substanssia, melkein toimivaa agenttia ja persoonaa. Toisille kristityille sana on lähempänä pikemmin fenomenologista ”suuretta”, ilmiötä, henkisyyden alueen vaikutusta. Vertailu taiteen maailmaan voisi toimia tässäkin. Ajatelkaamme miten jokin teos, taulu, veistos, runo, sävellys, hartauskirjoitelma kestää vuosikymmenet, vuosisadat ja tuottaa sen kokijoissa elämyksiä eksistentiaalisista mietteistä hiljaisiin mielen nautintoihin ja kenties fyysiseen liikutukseen ja vavahteluun asti. Silloin joku asiaa sanoin kuvaileva voisi muotoilla väitteen, että teos sisältää ei-materiaalisen tekijän, voimavaikutuksen, kvaliteetin, näkymättömän aineettoman substanssin. Tämä olisi esimerkki fenomenologisen aineettoman substanssin manifestoitumisesta. Onko Tarmo Kunnaksen tavoittelema pyhyyden kuvaus tätä muistuttava ajatus?
Keskustelun hienoa antia olivat kommentit ateismin erilaisista lajeista ulottuen syvällisestä, älyllisen rehellisyyden ja herkkyyden tunnoista kitkerään uskonnollisuuden halveksuntaan. Tulee mieleen useina versioina kerrottu vitsi, tämä kai peräisin Irlannista. Mies kohtasi kaksi uhkaavaa riidanhaluista tyyppiä hämärällä kujalla. He alkoivat tiukata, oliko mies katolilainen vaiko protestantti. Koska hän ei tiennyt kumpi olisi vaarallisempi puolen valinta, hän sanoi hätäpäissään: En kumpikaan, olen ateisti. Tiukkaaminen jatkui: Oletko katolinen ateisti vai protestanttinen ateisti?
Pyhyydestä puhuttaessa kannattaa muistaa myös uskontotieteessä esitetyt pohdinnat pyhyyden käsitteestä kansanuskontojen historiassa. Ne antavat aiheen pohtia yleisemmin uskonnon evoluutiota ja esineiden teologiaa. Uskontotiede on tutkinut pyhän käsitettä ja palvonnan kohteita (mm. professori Veikko Anttonen), joissa alkuperäksi voidaan hyvin perustein arvella ihmisen kunnioituksen, hartauden, outouden ja pelon tunteet hämmästyttävien luonnon muodostumien ja mahtien äärellä (salamat, luolat, siirtojärkäleet, aurinko, kuu, vuori, sateenkaari). Olemassaolon ihmeet, oudot ja pelottavat mahdit ja toisaalta mitä hienovaraisimmat aavistuksenomaiset aistimukset voivat herättää tuntemuksen pyhän läsnäolosta. Pelottavien mahtien ohella sellaisia ovat:
– itsetajunta, minä-tajuisuuden kokemus, joka on selittämätön ja oletettavasti ikuinen probleema
– kahden minän kohtaaminen silmiin katsoen. Rakastavaisten, ystävyksien, vanhemman ja lapsen, isovanhemman ja pienokaisen silmästä silmään kohtaaminen voi olla linnunradan energian tasoa oleva elämys.
– uuden elämän synty yhdynnässä, maailmankaikkeuden ihmeistä suurin ja se attraktion voima, joka tämän saa aikaan.
– maailmankaikkeuden synnyn mysteeri, kosmologian ja kosmofilosofian syvyydet, joita tieteemme koettaa luonnostellen hahmottaa.
Tuossa joitakin asioita, joissa olemassaolon tuntemattomaan syvyyteen tuijottava katseemme voi kokea mysteerin ja pyhyyden elementtejä. Tästä on lyhyt matka mukana kuljetettavien tai kotiin sijoitettavien kuvien, patsaiden ja amulettien käyttötapoihin. Alkukantaisten uskontojen kulttuuri on imeytyneenä juutalaisuuden ja kristinuskon traditioihin. Juutalaisuuden kehityksen vuosisatoina tapahtunut kuvien puhdistus, epäjumalien ”ghostbusting” on hyvinkin rinnastettavissa kristinuskon historian aikana käytyihin kiistoihin esineiden, amulettien ja ikonien asemasta.
Esille avattu teema on samalla oiva harjoitus siihen parin viimeisen vuosisadan aikana debatoituun ajatussuuntaan, jossa nähdään, että materia, alkeishiukkasten liikunta, energia ja näitä koskeva empiirinen tieto on (ainakin likimain) koko todellisuus. Kunnaksen kirjan esittelyteksti on hyvä ja uteliaisuuteni heräsi. Sen mukaan kirja pyrkii selittämään uskontojen, pyhyyden ja moraalin olemuksen uudella tavalla ja osoittaa, että pyhyys on perimmäiseltä luonteeltaan kaikista uskonnoista ja teologioista riippumaton yleisinhimillinen ”myyttivaranto”, josta kaikki uskonnot ammentavat arkkityyppisiä pyhyyden muotojaan. Tuo on aika paljon luvattu, ja tavoite on arvokas. Pohdin, minkä verran ja miten kirja vastaa mainittuun kysymykseen todellisuuden luonteesta, tiedon/tiedettävän ja tuntemattoman syvyyden suhteesta. Teos näyttää sisältävän paljon muutakin tärkeää kuten pohdintaa moraalista ja pahan ongelmasta. Olisi ilman muuta syytä lukea.
Viitattu teos: Tarmo Kunnas, Mikä mieli uskonnoissa? Pohdintaa uskonnon, moraalin ja pyhyyden nykyisestä olemuksesta. Basam Books 2021.
