Dietrich Bonhoefferin muistolaatta Berliinissä.

Pyhän ja maallisen vuoropuhelun välttämättömyys

Uskontoa pidetään pyhän ilmentymänä. Uskonnon asema ei ole yhteiskunnassamme lähimainkaan yhtä keskeinen kuin aikaisemmin. Harvoin sunnuntaitakaan enää kutsutaan pyhäpäiväksi. Merkitseekö tämä sitä, että uskonnot ja pyhät katoavat vähitellen kartalta?

Ei suinkaan. Uskontojen määrä on  lisääntynyt maailmassa. Sen sijaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenee noin prosenttiyksikön vuosivauhdilla. Näin ollen parinkymmen vuoden kuluttua luterilaiseen kirkkoon kuuluu alle puolet maamme väestöstä, suurten kaupunkien asukkaista vain noin kolmannes. Hengellisyys ja henkisyys eivät kuitenkaan ole häviämässä, vaan ne  pysyvät ihmiselämän tärkeinä asioina.

Uskonnot, hengellisyyden ja henkisyyden eri muodot sekä maallistuminen elävät rinnakkain parhaimmillaan toisiaan vahvistaen. Ihminen ei saa lopullista lohdutusta pelkästään järjen käytöstään eikä sokeasta uskostaankaan, vaan hän jää ratkaisemattomien elämänongelmiensa vangiksi. Meidän on siis välttämätöntä ylläpitää uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden vuoropuhelua.

Natsien surmaama luterilainen pappi ja teologi Dietrich Bonhoeffer (1906-1945) ymmärsi kirkkaasti tämän. Hän esittää vankilakirjeessään 16.7. 1944 osuvan, vaikka paradoksaalisen,  “uskonnottoman kristinuskon” vaatimuksen:

”Me emme voi olla rehellisiä, jos emme tunnusta, että meidän on elettävä maailmassa – etsi deus non daretur (ikään kuin Jumalaa ei olisi, M.T.). Ja juuri tämän tunnustamme – Jumalan edessä!” Bonhoeffer jatkaa varsin puhuttelevasti: ”Jumala, joka on meidän kanssamme, hylkää meidät (Mark. 15:34). Jumala, joka antaa meidän elää maailmassa ilman työhypoteesia Jumalasta, on se Jumala, jonka edessä koko ajan olemme. Jumalan edessä ja Jumalan kanssa me elämme ilman Jumalaa.”


Matti Taneli

Kirjoittaja

Matti Taneli on KT, FM, TM, kasvatustieteen tutkija ja pappi.


'Pyhän ja maallisen vuoropuhelun välttämättömyys' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 26.2.2021 @ 18.44 Felix

    Siinä onkin tuhannen taalan kysymys, mitä Bonhoeffer tarkoitti ilmauksella ”uskonnoton kristinusko”. Sattuneesta syystä eksplikointi jäi kesken.

    Bonhoeffer on siitä erikoinen teologi, että sekä hyvin perinteiset että hyvin liberaalit teologit tuntuvat pitävän häntä oppi-isänään ja esikuvanaan.

    Minusta hän ei vankilakirjeidensä perusteella vaikuta erityisen konservatiiviselta teologilta. Äärimmäiset olosuhteetkaan eivät saaneet häntä hakemaan turvaa ja tukea klassisesta kristinuskosta. Päin vastoin hän alkoi pohtia sen radikaalia uudelleen tulkintaa.

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.