Puolaa on totuttu näihin aikoihin asti ajattelemaan katolisen kirkon vakaana linnakkeena, maana jossa kansa käy ahkerasti kirkossa ja joka vielä tuottaa pappeja muutakin maailmaa varten. Uusimpien eurooppalaisten arvotutkimusten valossa kuitenkin näyttää siltä, että linnake on murenemassa. Puola sekularisoituu vauhdilla. Se ei ole tietenkään mieluinen uutinen Puolan katolisen kirkon piispakunnalle. Piispojen mielenrauhaa ovat häirinneet monet muutkin asiat viime vuosina, eikä vähin niistä oie Wojciech Smarzowskin ohjaama elokuva Kler, suomeksi papisto. Syyskuussa 2018 Puolan elokuvateattereihin tullut filmi on ollut suuri katsojamenestys ja on nousemassa – ellei ole jo noussutkin – Puolan katsotuimmaksi elokuvaksi Avatarin edelle.
Klerin menestys katsojatilastoissa kertoo siitä, että se on koskettanut puolalaisia. Mikä siinä sitten koskettaa? Elokuvan polttopisteessä on kolme katolista pappia. Heidän välityksellään elokuva nostaa esiin kipeitä asioita tämän ajan puolalaisesta katolisuudesta. Kaikkein kipein on pappien harjoittama lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Yksi papeista on syyllistynyt itse hyväksikäyttöön. Toisella on katkeria muistoja omasta nuoruudestaan, jolloin seurakunnan nuori pappi käytti häntä hyväkseen. Näin annetaan ymmärtää, että asia ei ole uusi vaan päinvastoin hyvinkin tunnettu ilmiö niin pappien kuin seurakuntalaisten keskuudessa jo hyvin pitkältä ajalta.
Elokuvan aloituskohtauksessa vodka maistuu ja balalaikka soi.
Aivan kuten jo monien muiden maiden tapauksista on tunnettua, piispat ovat peitelleet tapauksia lähettämällä pappeja joko uusiin seurakuntiin tai kirkon omistamiin “parannuslaitoksiin”, joista papit sopivan ajan jälkeen saavat palata uusiin töihin, kun ovat ensin “parantuneet”. Ja kirkon johto näkee hyväksikäyttäjien paljastumisen ennen muuta kyseisten pappien tragedioina, ei uhrien. Elokuvaan on upotettu myös hyväksikäytön uhrien autenttisia todistuspuheenvuoroja, jotka tuovat mukaan tiettyä dokumentaarisuutta.
Puola ei siis seksuaalisen hyväksikäytön suhteen ole pysynyt puhtoisena linnakkeena, mutta siellä on tapausten peittely kirkossa toiminut pidempään kuin monessa muussa maassa, mikä osaltaan on johtunut kirkon ja valtion, kirkon ja viranomaisten, esimerkiksi poliisin, läheisistä väleistä. Tämä on tuttua myös Irlannista niiltä ajoilta, kun siellä kirkolla oli vielä ehdoton auktoriteettiasema. Sielläkin poliisi kieltäytyi puuttumasta ilmoituksiin pappien harjoittamasta hyväksikäytöstä, sillä se katsoi sellaisten tapausten kuuluvan puhtaasti kirkollisen tuomiovallan piiriin. Ehkä yksi viite Puolan maallistumiseen tai ainakin hyväksikäyttäjäpappeja kohtaan tunnettuun avoimeen vihamielisyyteen on hyväksikäytöstä epäillyn papin hurjaksi yltyvä takaa-ajo, johon iso joukko kyläläisiä osallistuu.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole ainoa modernin katolisen seksuaalisuuden ongelma, jota elokuvassa käsitellään. Pappien seksisuhteet, selibaatin ongelmat ja yleensä suhtautuminen naisiin tulevat esiin. Yksi papeista asuu käytännössä aviosuhteessa nuoren taloudenhoitajansa kanssa. Kun tämä tulee raskaaksi, pappi on sitä mieltä, että naisen on tehtävä abortti. Tähän nainen toteaa: “Minun uskoni kieltää sen”. Hän kuitenkin suostuu papin vaatimukseen, mutta lopulta käykin niin, että papin mieli muuttuu.
Robert Wieckiewicz näyttelee isä Tadeuszta ja Joanna Kulig hänen taloudenhoitajaansa Hankaa. Kuva elokuvasta.
Rippituolissa nuokkuva pappi kuuntelee naista, joka kertoo huolestuneena miehensä lopettaneen hänen lyömisensä: mies ei siis enää rakasta häntä. Pappi kehottaa naista miettimään, olisiko tässä itsessään jotakin vikaa, jos mies ei enää rakasta. Ongelman täytyy siis olla ensi sijassa vaimossa.
Koulun uskonnontunnilla oppilaat provosoivat toista pappia kriittisillä kysymyksillään selibaatista. Papilla ei ole heille kunnon vastausta. Kirkko on selvissä vaikeuksissa nuorten kanssa. Selibaatin välttämättömyys on kysymys, jota koko globaalissa katolisuudessa mietitään juuri nyt. Pappispulasta kärsivillä alueilla eri puolilla maailmaa mietitään, kummasta voisi ennemmin luopua: ehtoollisen säännöllisestä saamisesta vai selibaattivaatimuksesta, jonka poistaminen ratkaisisi ehtoollisongelman. Puolassa ei vielä ole pappispulaa, mutta selibaattivaatimus on papeille raskas asia. Taloudenhoitajansa kanssa intiimisti elävä pappi toteaakin, että yksinäisyys on kuoleman lähisukulainen ja monen katolisen papin osa. Yksinäisyys ja muut paineet aiheuttavat monille papeille alkoholiongelmia, ja tämänkin elokuvan kolme pappia ovat kovia vodkan kuluttajia ensimmäisistä kuvista lähtien. Kirkon omissa parantamislaitoksissa ei säilytetä vain hyväksikäytöstä tavattuja pappeja vaan myös alkoholismiin sairastuneita.
Jacek Braciak näyttelee isä Leszekiä, joka haluaisi töihin Vatikaaniin. Kuva Bartek Mrozowski.
Korruptio on myös yksi elokuvan pääteemoista. Käteinen raha – tai oikeastaan tukot käteistä rahaa – vilahtelee monessa kohtauksessa. Kirkon johtomiehet voitelevat poliitikkoja. Liikemiehet voittavat urakoita kirkolta voitelurahan avulla. Papit nopeuttavat häiden ja hautajaisten järjestämistä, kun seurakuntalaiset maksavat heille vähän ylimääräistä. Yksi kolmesta päähenkilöstä himoitsee pääsyä Vatikaaniin erään kongregaation jäseneksi. Kun se ei ala onnistua, hän keksii keinon kiristää piispaansa tavoitteen saavuttamiseksi. Eräs pappi taas uhkaa paljastaa piispan seksiskandaalin, ellei hän saa mukavaa asuntoa eläkepäivikseen. Kun yksi pääkolmikon jäsen uhkaa jäädä kiinni rattijuoppoudesta, hänen kaverinsa soittaa poliisipäällikölle, joka käskee yli-innokasta nuorta poliisia unohtamaan koko jutun. Raha ja suhteet ratkaisevat.
Klerin mainosjuliste.
Elokuva on ymmärrettävästi pahentanut monien kirkonmiesten mieliä, ja kirkon johto olisi halunnut kieltää elokuvan esittämisen. Myös kirkon läheinen liittolainen, Puolan politiikassa tällä haavaa valtaa pitävä Laki ja oikeus -puolue on arvostellut elokuvan tekijöitä. Sensuuritoiveet eivät ole kuitenkaan toteutuneet. Kuvauksissa käytetyt kirkot ovat kuitenkin tsekkiläisiä, sillä kuvausluvan saaminen puolalaisiin kirkkoihin olisi ollut vaikeaa.
Kler on vaikuttava ja Puolassa ilmeisen vaikutusvaltainen elokuva. Sen soisi kuuluvan jokaisen Euroopan kirkollisen maiseman muutoksia tarkkailevan ihmisen katselulistalle.
Elokuvaa tuskin nähdään koskaan Suomessa valkokankailla, mutta se on saatavilla dvd:nä englanninkielisin tekstein varustettuna.
Arvioitu elokuva: Kler (Papisto). Ohjaus: Wojciech Smarzowski. Käsikirjoitus: Wojciech Rzehak & Wojciech Smarzowski. Pääosissa: Arkadiusz Jakubik, Robert Wieckiewicz, Jacek Braciak, Joanna Kulig. Puola 2018.
Artikkelikuvassa Arkadiusz Jakubik näyttelee isä Andrzejta. Kuva elokuvasta.
