Pawel Pawllkowskin elokuva Ida herätti paljon huomiota muutama vuosi sitten.

Puolalaisen identiteetin kipupisteet

”Jos minä olen, koska minä olen minä, ja sinä olet, koska sinä olet sinä, silloin minä olen minä ja sinä olet sinä. Mutta jos minä olen, koska sinä olet sinä, ja sinä olet, koska minä olen minä, silloin minä en ole minä etkä sinä ole sinä.” Näin järkeili aikoinaan Puolan juutalainen Menakhem Mendel (1787–1859), Kotzkin rabbi ja hasidioppinut. Se on totta ihmisistä yleensä ja puolalaisista erityisesti. Puolalainen identiteetti on syntynyt vastakohtien kautta. Vain niiden kautta voi ymmärtää Puolan nykyisyyttä.

Reformaation aikoihin Puola oli vauras ja suvaitseva maa, jonne juutalaisia ja kristittyjä toisinajattelijoita. Siitä olisi saattanut tulla reformoitu maa, mutta se jäi hallitsijansa myötä roomalaiskatoliseksi. Sitten se jäi puristuksiin protestanttisen Saksan ja ortodoksisen Venäjän välissä, lakatakseen 1800-luvulla olemasta, kun silloiset suurvallat jakoivat sen keskenään.

Ensimmäisessä maailmansodassa kaatui 400 000 puolalaista sotilaista saksalaisten ja venäläisten riveissä. Sitten Puola itsenäistyi 20 vuodeksi. Sitten Hitler ja Stalin aloittivat sodan ja jakoivat sen keskenään. Hitler ja Stalin halusivat tuhota puolalaisilta kaiken oman. He likvidoivat Puolan sivistyneistön ja tuhosivat sen infrastruktuurin; Stalin oli jo vuosien 1937-38 vainoissa surmauttanut 100000 Neuvostoliitossa asunutta puolalaista sekä karkottanut heitä mielin määrin itään. Puolasta tuli sodan aikana Hitlerin juutalaisvainojen päänäyttämö, jolla puolalaiset itse yrittäessään selviytyä ilmiantoivat ja surmasivat juutalaisia sekä ryöstivät näiden omaisuutta. Monet myös auttoivat juutalaisia.

Varsovan gheton juutalaisia taistelijoita.

Varsovan gheton juutalaisia taistelijoita.

Vuonna 1944 saksalaiset kukistivat verisesti Varsovan kansannousun ja surmasivat 160 000 puolalaista. Venäläisten armeija katsoi etäältä, odotti puolalaisten taistelevan kuolemaan saakka ja tekevän tietä heille. Sodan jälkeen Puolan maaseudulla ankarasti köyhtynyt paikallinen väestö vainosi juutalaisia, koska uskoi näillä olevan kätkössä kultaa. Sodan loputtua voittajien puolella ollut Stalin otti Puolasta itäosan ja hävinnyt Saksa luovutti Puolalle itäisiä alueitaan. Puolan rajat siirtyivät lännemmäksi, ja niin koitti yli 40 vuotta kestänyt kommunistisen Puolan aika: poliittista terroria, vainoa, valtiollista ateismia, kansalaisten perusoikeuksien tukahduttamista. Kommunismin romahdettua Puola siirtyi poliittisesti länteen, ja siitä tuli EU:n ja Naton jäsen. Nyt vallassa on nationalistinen puolue PiS (”Oikeus ja oikeudenmukaisuus”), joka on kääntänyt Puolan politiikan Euroopan unionia, siirtolaisuutta demokratiaa ja sananvapautta vastaan. Puoluetta tukevat alempi, kouluttamaton keskiluokka, maaseutuväestö ja katolinen kirkko.

Tällaisen historian valossa on helpompi ymmärtää, miksi Puola on yksi Euroopan vahvimpia roomalaiskatolisia maita ja miksi kardinaali Stefan Wyszynski on sanonut: ”Puola on katolinen maa tai se lakkaa olemasta.” Ei myöskään ole vaikea ymmärtää, miksi Puolassa vastustetaan voimakkaasti siirtolaisuutta islamin maista ja miksi siellä on niin vaikea keskustella kriittisesti ja avoimesti oman maan historian vaikeista asioista – niistä asioista, joissa puolalaiset itse eivät olleetkaan uhreja eivätkä sankareita, vaan niitä, jotka vainosivat ja tappoivat.

Kardinaali Stefan Wyszynski (1901–1981). Kuva: Wikimedia commons.

Kardinaali Stefan Wyszynski (1901–1981). Kuva: Wikimedia commons.

Otan näistä kipeistä asioista yhden kulttuurisesti kiinnostavan esimerkin, joka paljastaa, miten suuri symbolinen merkitys historiallisesti kritiikin kestävällä ja sanomaltaan inhimillisellä elokuvalla voi olla.

Ei ole hämmästyttävää, että Pawel Pawlikowskin Oscar-palkittu elokuva Ida herätti Puolassa jyrkän kielteisen reaktion. Elokuva kertoo toisessa maailmansodassa vanhempansa menettäneestä Annasta, joka 1960-luvun Puolassa valmistautuu ryhtymään nunnaksi ja menemään luostariin. Ennen suurta päätöstään abbedissa panee hänet tutustumaan tätiinsä Wandaan, yksinäiseen ja alkoholisoituneeseen tuomariin, jolla on paha menneisyys kommunistisena kansanvihollisten pyövelinä. Wandan kanssa Anna selvittää juutalaisiksi paljastuvien vanhempiensa kohtalon. Puolalainen mies oli aluksi auttanut heitä ja lopulta surmannut heidät saadakseen sodan kurjuuden keskellä heidän talonsa itselleen ja perheelleen. Anna – jonka oikea nimi paljastuu Idaksi – tutustuu maalliseen elämään tarpeeksi voidakseen sitoutua elämään lopun ikänsä luostarin turvallisten muurien sisällä.

Puolalaiset nationalistit keräsivät yli 40 000 nimeä julkilausumaan, jossa elokuvaa syytettiin puolalaisvastaiseksi ja historiaa vääristeleväksi. Adressin laatijat olivat huolissaan siitä, että elokuva hämärtää holokaustin yksinomaan saksalaisten toimeenpanemana joukkomurhana sekä sivuuttaa sen, että natsimiehittäjät olivat määränneet puolalaisille kuolemantuomion rangaistukseksi juutalaisten kätkemisestä. Puolan televisioensi-illassa filmin alkuun liitettiin johdanto, joka torjui elokuvassa esiin otettuja sodan muistoja. Sensuurilla oli voimakas tarve viestittää puolalaisille, että heidän vanhempansa ja isovanhempansa eivät sodan aikana surmanneet juutalaisia. Johdanto oli liitetty elokuvaan ikään kuin se olisi osa sitä, ikään kuin se ei olisi erillinen ennakkovaroitus pahaa aavistamattomalle katsojalle.

Ohjaaja Pawel Pawlikowski vastaa: “Ida ei pyri selittämään historiaa. Sen tarina on hyvin konkreettinen ja sen henkilöt ovat monisärmäisiä täynnä ihmisyyttä kaikkine paradokseineen. He eivät ole välineinä tietynlaisen historiantulkinnan tai ideologian palveluksessa. Elämä on monimutkaista; miksei taidekin saisi olla?” Pawlikowskille Ida on konkreettisuudessaan samalla universaali ja poeettinen; se puhuttelee hyvin erilaisia yleisöjä, jotka eivät välttämättä ole perillä Puolan historiasta. Kuitenkin he kaikki tietävät, että holokausti oli nimenomaan natsi-Saksan organisoima juutalaisten kansanmurha. Sitä paitsi, Pawlikowski korostaa, kaikki elokuvan hahmot ovat puolalaisia.

Pawel Pawllkowskin elokuva Ida herätti paljon huomiota muutama vuosi sitten.

Pawel Pawlikowskin elokuva Ida herätti paljon huomiota muutama vuosi sitten.

Suomessa sanotaan usein Paasikiveä lainaten, että maantieteelle emme voi mitään. Maantieteenkin osalta Suomi on Puolaan verrattuna lintukoto. Nähtäväksi joka tapauksessa jää, rakentuuko puolalainen identiteetti jatkossa liberaalin eurooppalaisuuden vai konservatiivisen nationalismin varaan.

Stimulus


Vartija

Kirjoittaja

Tällä nimimerkillä julkaistaan Vartijan printtiversiossa ilmestyneitä juttuja sekä Vartijan vain verkkoon tarkoitetut artikkelit.


'Puolalaisen identiteetin kipupisteet' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.