Ensin päätettiin, että osaa porukasta nimitettiin hatuiksi ja osaa myssyiksi. Sitten hatut ja myssyt tappelivat kaikesta mahdollisesta. Tuliko hyvää jälkeä, ymmärrystä, ratkaisuja, tolkkua? Tuskin.
Vartijan e-kirja kirkon liberaaleista ja konservatiiveista on hyvin tarpeellinen julkaisu. Se analysoi ja sanoittaa keskustelua, joka on osin karannut jo hattu- ja myssysodan tyyppiseksi.
Ongelman ytimessä on kaksi asiaa: keskustelun varsinaisten aiheiden sameuttaminen ja keskustelijoiden epä-älyllinen niputtaminen. Niputus tarkoittaa sitä, että jos henkilö on jotain mieltä asiasta A, hänen oletetaan automaattisesti olevan jostain toisesta asiasta mieltä K. Näin ei tietenkään ole, ihmiset ovat paljon moniulotteisempia.
Keskustelun varsinainen aihe voitaisiin määritellä ilman, että määritellään keskustelijoita mitenkään. Aiheena tuntuu yleisimmin olevan itse kunkin asennoituminen 1) naisiin papinvirassa ja 2) seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.
Minun on vaikea ymmärtää, mitä ongelmaa näissäkään asioissa ylipäätään on. Niistä selvitään noudattamalla kolmea periaatetta:
- Ei rikota lakeja, kirkossakaan. Huolehditaan, että piispat, kirkkoherrat, luottamushenkilöt ja muut vallankäyttäjät ovat tietoisia valtansa rajoista ja siitä, ettei heillä ole oikeutusta esimerkiksi syrjintärikosten tekemiseen.
- Käyttäydytään asiallisesti.
- Ymmärretään, että jokaisella on oikeus vakaumukseensa mutta yhdelläkään ei ole oikeutta vakaumuksensa perusteella rajoittaa toisen ihmisen vapauksia ja oikeuksia.
Tämän kummempaa ei tarvita. Hattujen ja myssyjen sota voidaan julistaa päättyneeksi.
Kirjoitan näitä rivejä paluumatkalla Haminan Lähetysjuhlilta. Täällä bussissa luin juuri Kotimaan Suola-liitteestä, että ne ”liberaalit” vastustavat nyt lähetystyötäkin.
”Näyttää siltä, että niin sanotut liberaalit eivät koe lähetystyötä tärkeänä”, Lapuan piispa Simo Peura sanoo haastattelussa.
Siltä varalta, että Peura pitää esimerkiksi minua ”liberaalina”, vastaan omalta osaltani: keskustelu lähetysrahojen kohdentamisesta ei johdu lähetystyön väheksymisestä, vaan päinvastoin siitä, että pidämme sitä hyvin tärkeänä. Haluamme varmistaa, että kirkkomme nimissä ei kukaan käy maailmalla levittämässä ja vahvistamassa syrjiviä oppeja ja asenteita. Meidän kirkkommehan vastustaa kaikkea syrjintää kaikilla perusteilla! Tämän tulee siksi näkyä myös lähetystyössämme.
Tässäkin keskustelussa olisi jälleen hyvä määrittää, mistä oikein puhutaan. Muuten hattujen ja myssyjen meuhka vain jatkuu.
Johanna Korhonen
Toimittaja, kirkolliskokouksen jäsen, Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja
