Vartijan viime vuosien ahkerin avustaja Marja Kuparinen (s. 3.8.1947) nukkui pois 7. maaliskuuta tänä vuonna. Tämä muistokirjoitus ilmestyy siis useita kuukausia tapahtuman jälkeen mutta kuitenkin symbolisesti varsin sopivana päivänä. Tänään on Marjan päivä, mutta ei siinä kaikki. Elokuun 15. päivä on nimittäin ortodoksisessa kirkossa Marian kuolonuneen nukkumisen päivä ja katolisessa kirkossa Marian taivaaseenottamisen päivä. Rohkenen uskoa, että Marja olisi (ehkä hieman naurahtaen) arvostanut tätä vähän mahtipontistakin symboliikkaa.
Vartija-lehti tuli Marjalle läheisesti tutuksi jo lähes puoli vuosisataa sitten. Teologian kandidaatiksi (silloinen nykyistä maisteria vastaava tutkinto) valmistumisen jälkeen hän ryhtyi lehden toimitussihteeriksi vuoden 1975 alussa ja toimi siinä tehtävässä numeroon 4/1976 asti. Tällöin hänet tunnettiin vielä tyttönimellään Marja Lahti. Päätoimittajana oli tänä aikana Antti Alhonsaari.
Toimitussihteerin tehtävät jätettyään Marja jatkoi (avioiduttuaan nimellä Kuparinen) Vartijan toimitusneuvostossa aina vuoden 1978 loppuun asti. Hänen kanssaan neuvostossa istuivat näin vuosina muiden muassa Seikko Eskola, Simo Knuuttila, Hannu Kuosmanen, Eila Pennanen sekä Siiralan veljekset Aarne ja Martti. Näinä vuosina Marja kirjoitteli lehteen melko harvakseltaan kirja-arvosteluita, esimerkiksi Erkki Niinivaaran kirjasta Katselen huonettani (Vartija 5–6/1975) ja Tommy Tabermanin runoteoksesta Suudelma (Vartija 1/1978). Marjan kova lukutahti heijastui numerossa 2/1978, jossa neljä viidestä kirja-arvostelusta oli hänen kirjoittamiaan!
Vuoden 1978 viimeisessä Vartijassa Marja arvosteli Markku Heikkilän ja Eino Murtorinteen toimittaman teoksen Kirkko suomalaisessa yhteiskunnassa 1900-luvulla, joka oli tärkeä uusi avaus tuon ajan tutkimuskentässä. Loppukaneettina hän totesi: “Vallan uusi kirkkohistoria, kuva kirkosta tällä ja tulevilla vuosikymmenillä mahtaisi syntyä, jos ihmisillä olisi mahdollisuus selkeästi tiedostaa, että he ovat juuri se kirkon mielipide, ääni ja toimintatapa, jota usein kysellään. Kovin hevillä näin ei käyne, sillä yleensä ihmiset “käyvät kirkossa”, “puhuvat kirkosta siellä jossain” sen sijaan että olisivat kirkko.” (Vartija 5-6/1978).
Uusi vaihe Marjan Vartija-suhteessa alkoi 2010-luvun alussa, kun me päätoimittajat (Matti Myllykoski ja allekirjoittanut) päätimme toimittaa teemanumeron aiheesta “Olipa hyvä kirja!” Omista lempikirjoistaan kirjoittamaan saimme Markku Envallin, Peter Nymanin, Kalevi Virtasen – ja Marjan. Marjalle kirjan valinta ei tuottanut vaikeuksia. Näin hän kertoo artikkelissaan:
Marianne Alopaeuksen Pimeyden ydin teki Marjaan lähtemättömän vaikutuksen.
“Luin [1970-luvun alussa] Marianne Alopaeuksen vuonna 1965 ilmestyneen Pimeyden ytimen seitsemän kertaa peräkkäin. Meistä tuli erottamattomat. Jälkeenpäin olen yrittänyt ymmärtää, miksi juuri tämä kirja on muokannut minua enemmän kuin mikään muu, ja miksi se neljäkymmentä vuotta myöhemmin yhä tulee lähelle ja tuntuu puhuvan olennaisista asioista. – – – Luulen, että Pimeyden ytimen vaikutuspiiriin joutumisen jälkeen olen alkanut kuunnella tarkasti, kun joku alkaa puhua rakkaudesta ja määritellä toisten olemisen ehtoja. Ettei vain siinä olisi äänessä Valta ja Oikea tieto.” (Vartija 2/2011)
Kun Matti ja minä kuulimme, että Marja olisi pian jäämässä eläkkeelle, kutsuimme hänet alkuvuodesta 2014 lounaalle Stockmannin Classic Pizzaan ja kysyimme, alkaisiko hän avustaa Vartijan nettisivua enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Marja oli kiinnostunut, mutta ihan heti emme alkaneet häneltä kirjoituksia saada. Loppuvuodesta 2014 alkoi tapahtua. Marja lähetti arvostelun Jonas Gardellin trilogiasta Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, ja se pysyi pitkään Vartijan nettisivun luetuimpana kirjoituksena, mikäli mittarina käytetään jutun saamia peukutuksia.
Vaikka Marja aloitti uuden uransa Vartijan avustajana kirja-arvostelulla, valtaosa (28/32) hänen jutuistaan oli kuitenkin elokuva-arvioita. Mukaan mahtui pari muuta kirjallisuusjuttua ja pitkä kirjoitus Euroviisut voittaneesta itävaltalaisesta Conchita Wurstista, josta Marja oli hyvin innostunut. “Ei ole tärkeää, oletko nainen vai mies, mistä olet kotoisin, minkä värinen ihosi on tai mikä on seksuaalinen suuntautumisesi. Tärkeää on ainoastaan, mitä olet ihmisenä ja se, että elät toisia vahingoittamatta oman totuutesi mukaan ja teet ainoasta elämästäsi niin upean kuin voit”, Marja kirjoitti kuvaillen Conchitan sanomaa, mutta tuntui siltä, että siinä puhui myös Marja.
Marja kirjoitti Vartijalle ennen muuta elokuvista, jotka käsittelivät rakkautta, sen voimaa ja sen vaikeutta. Siinä varmaan osaltaan näkyi Alopaeuksen Pimeyden ytimen pitkäaikaisvaikutus. Toimintaelokuvat eivät olleet Marjan alaa.
Marja Kuparinen 1947–2018.
Hänen viimeinen arvostelunsa ilmestyi 26.1.2018 elokuvasta Call Me By Your Name. Sen hän aloitti toteamalla: “Täytyy myöntää, etteivät nuoren miehen seksuaalinen herääminen, ensi rakkaus ja sen tuomat ahdistukset ole suosikkiaiheitani elokuvissa. Luca Guadagninon ohjaama Call Me by Your Name muodostaa hellyttävän poikkeuksen.” Elokuva kertoo 17-vuotiaan nuorukaisen ja vanhemman miehen suhteesta. Marja piti elokuvasta: “Mikä parasta: elokuvassa ei ole tippaakaan moralismia tai häpeää, vaikka ollaan 1980-luvun katolisessa Italiassa. Missään yhteydessä ei ongelmoida homoseksuaalisuudella, edes sitä sanaa ei sanota. Todella virkistävää. Moralismin sijasta elokuva osoittaa, miten vaikeaa ihmisen on avautua edes omalle mielelleen saati sitten ilmaista toiselle kiinnostustaan.”
Me Vartijassa kaipaamme edelleen Marjaa, ainutlaatuista kirjoittajaa ja ihmistä. Hänen juttunsa onneksi pysyvät saatavilla Vartijan sivuilla.
Kaikki Marjan artikkelit Vartijan nettisivulla.
