Anne Mattson, Irja Askola.

Perusteellinen henkilökuvaus Irja Askolasta

Irja Askola nousi valtakunnanjulkisuuteen tultuaan vuonna 2010 valituksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiseksi naispiispaksi.Tehtyään “seitsemän vuoden maratonin” Helsingin hiippakunnan ylipaimenena hän jäi eläkkeelle lokakuussa 2017. Nimenomaan piispana Askola teki historiaa, mutta hänestä kirjoitettu elämäkerta on paljon enemmän ja muutakin kuin nainen violetissa paidassa ja hiippalakissa. Anne Mattsson on tehnyt perusteellisen henkilökuvauksen, jossa yhden tytön ja naisen elämänhistorian kautta avautuu kiinnostavia näkymiä sodanjälkeiseen yhteiskuntaan, kirkkoon, politiikkaan ja yliopistoon.

Kronologinen kuvaus Irja Askolan elämästä seuraa tiukasti kohdettaan ja maalaa samalla yksityiskohtaisesti kohteen taustaa. Henkilö ei kirjassa irtoa kontekstista eli ympäröivästä maailmasta, vaan vaikuttaa siinä ja vaikuttuu siitä. Kirja alkaa kuvauksella työväenluokkaisista lähtökohdista, jossa lapsuudenkoti esitellään valoineen ja synkkine varjoineen. Joissain kohdin päähenkilön lapsuutta ja nuoruutta ympäröineiden nimien, sukulaissuhteiden sekä elämänkohtaloiden kuvailua olisi voinut jopa vähän virtaviivaistaa.

Suomalaisissa kirkollisissa piireissä Irja Askolan julkisuuskuvaa ovat hallinneet muun muassa hänen kirjoittamansa runokirjat, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen uuttera puolustaminen sekä varsin “epädogmaattinen” teologian tekemisen tapa. Nämä kaikki tulevat elämäkerrassa esille, mutta samalla kirja syventää ja monipuolistaa näkymää. Se maalaa kuvaa työhön ja elämään uteliaasti suhtautuvasta, eteenpäinpyrkivästä ja huomattavan kansainvälisestä kirkon työntekijästä, jolla on erinomainen päätöksentekokyky ja rohkeutta olla omaa mieltä. Työurallaan hän uskalsi tehdä ratkaisuja ja tarvittaessa vaikka vaihtaa maisemaa, jos olosuhteet olivat huonot ja hyvinvointi alkoi liiaksi kärsiä.

Kirjan kiinnostavinta antia ovat kuvaukset Askolan Geneven-vuosista 1990-luvulla Euroopan kirkkojen konferenssin eli EKK:n palveluksessa. Kirja avaa Askolan työn kautta valaisevia näkymiä kylmän sodan jälkeisen Euroopan historiaan, maanosan jakautuneisuuteen ja kirkkojen kansainvälisen ja ekumeenisen työn merkitykseen Itä-Euroopan maissa. Tätä ei Suomessa ole kunnolla vieläkään ymmärretty, eikä kirjaa lukiessa voi väistyä ajatukselta, että olemme olleet melkoisessa kirkollisessa impivaarassa täällä luterilaisessa, vauraassa monokulttuurissamme. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, ettei Askolan EKK:n työkokemusta ole osattu arvostaa, päinvastoin Suomeen yhdeksän vuoden jälkeen palattuaan hän oli kirkollisilla kentillä melko tuntematon henkilö.

Toinen kiinnostava huomio liittyy Irja Askolan piispakauteen. Julkisuudessa on korostettu Askolan naissukupuolta ja piispanviran muuttumista myös naisen viraksi. Allekirjoittaneelle tuli kirjan myötä entistä vahvemmin näkyväksi piispan viran miessukupuolisuus, koska juuri Irja-piispa teki sen näkyväksi. Ennen häntä koko virka oli jollain erikoisella tavalla sukupuoleton, koska viran haltijat eivät merkittävästi poikenneet toisistaan – ei sukupuolen, kirkollisen uran tai teologisen orientaationkaan puolesta. Askola haastoi nämä kaikki, paitsi fyysisellä sukupuolellaan, myös erilaisella työtaustallaan ja erilaisella tavalla puhua Jumalasta ja ihmisistä.

Kolmas huomio liittyykin erilaiseen puhetapaan eli runoon. Se oli piispakunnassa poikkeava, mutta Askolalle läheinen tapa järjestellä ajatuksia ja jopa ottaa kantaa. Runoileva piispa jakoi ja jakaa varmasti edelleen mielipiteitä, mutta mitä runojen sisältöihin tulee, niiden aiheiden ja ilmaisujen värikkyys ja monipuolisuus tulee kirjassa hienosti esille. Ne ovat päähenkilön itsensä mukaan “käyttötavaraa”, joiden kautta hän käsittelee kaikkea, minkä keskellä elää ja vaikuttuu. Runot on nivottu taitavasti kirjan sivuille ja avaavat hienoja näkymiä päähenkilön sielun maisemaan. Esimerkkinä – ja ehkä myös kirjoittajaa itseään kuvaavana – käytettäköön yhtä EKK:n vuosilta peräisin olevaa käännöskatkelmaa runosta Walking together:

 

Ja Jeesus sanoi

seuraa minua

ja me kävelimme tiellä yhdessä

missä kanaanilainen nainen kärsi

yritti tulla kuulluksi, ymmärretyksi,

vakavasti otetuksi

ja Jeesus kertoi minulle hänestä

älä anna heidän lannistaa sinua

kysy ja väittele

huuda jos tarpeen

kunhan et anna periksi!

 

 

Arvioitu teos: Anne Mattson, Irja Askola. Elämäkerta. Kirjapaja 2021. 335 s.


Kirjoittaja

Kirjoittaja on Haagan seurakunnan kirkkoherra, teologi ja valtiotieteen opiskelija.


'Perusteellinen henkilökuvaus Irja Askolasta' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.