Veljellistä rakkautta ensimmäisen vuosituhannen Meksikosta. Kuva: Wikipedia.

Perheneuvontaa?

Oulun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän johtava perheneuvoja Ilkka Kurjenmäki on Perusta-lehteen 7.2.2021 kirjoittamallaan katsauksella ”Avioliiton muuttumisen lyhyt historia” herättänyt ansaitsemaansa huomiota, ainakin ontuvan argumentaationsa vuoksi. Seuraavassa muutama kommentti eräisiin yksittäiskohtiin.

Todettuaan ehkäisyvälineiden kehityksen ja paremmat mahdollisuudet aborttiin Kurjenmäki jatkaa:

 ”1960-luvulta lähtien [- – -] normiksi tuli ehkäisty, lapseton ja ideaalisti sukupuolitauditon seksi. Perinteisesti avioliittoon kuuluvasta ja lisääntymiselle avoimesta seksistä tuli poikkeus.”

Haikaileeko perheneuvoja ehkäisytöntä seksiä ja sen myötä 15 – 20-lapsisia perheitä sekä laittomia, naiselle hengenvaarallisia abortteja? Sitä paitsi ihminen on yrittänyt ehkäistä ilman välineitäkin, esimerkiksi keskeytetyllä yhdynnällä. – Aika moni on varmaan toivonut seksinsä olevan sukupuolitauditonta ennen ehkäisyvälineitäkin, ja tuskin taudittomuudesta on kovin suurta haittaa tämän päivän perheneuvonnassakaan.

Uuden seksuaalimoraalin [hetero]avioliitossa ”lapset ovat aina tietoinen ’valinta’ ja ainakin periaatteessa toivottuja.”

Eivätkö kaikki lapset saisi olla toivottuja?

[Homoliitto] ”on avioliitto, jossa pariskunnat pysyvät yhdessä ennen kaikkea rakkauden ja seksuaalielämän onnellisuuden eikä velvollisuuden tai lasten vuoksi.”

Mitä pahaa on siinä, että avioliitossa pysytään yhdessä rakkauden vuoksi? Eikö niin tulisi olla heteroavioliitossakin?  Mitä lapsiin tulee, homopareiltahan on nimenomaan pyritty estämään oikeus lapsiin.

”Kenen etu on, että sukupuoli  identiteettimme kulmakivenä turhennetaan?”

Homous, homojen ihmisoikeuksien toteutuminen  ja tasa-arvoinen avioliitto eivät turhenna sukupuolta identiteettimme kulmakivenä. Ihmiselle, jolla on homon identiteetti, on tärkeää että häntä kohdellaan kaikissa asioissa tasa-arvoisena.

”Perhe, jossa sukupuolten välille tehdään selkeä ero [- – -] alkaa olla häiritsevä poikkeus. [- – – ] Tulemme näkemään maskuliinisuuden ja feminiinisyyden epäterveitä roolimalleja sekä sukupuolidysforiaa kasvavassa määrin tulevina vuosina.”

Millainen on perhe, jossa sukupuolten välille on tehty selkeä ero?  Sellainenko, jossa äiti leipoo ja isä korjaa auton? Entä millaisia ovat maskuliinisuuden ja feminiinisyyden epäterveet roolimallit? Sekö jos isä, mies leipoo, ja äiti, nainen korjaa autoa? Vai se että isällä on hame ja äidillä (päällys)housut?

”Sukupuolineutraali rakkaus on sitoutunut ainoastaan rakastamiseen. Kun suhde ei toimi tai rakkaus loppuu, tulee ero.”

 Kurjenmäki ei näy ymmärtävän, mitä sana sukupuolineutraali tarkoittaa. Ei homon rakkaus samasukupuoliseen ihmiseen ole sukupuolineutraalia. Päinvastoin, homohan rakastuu vain samaan sukupuoleen. Biseksuaalin henkilön rakkauden voinee katsoa olevan jossain määrin sukupuolineutraali(mpa)a, muttei aina hänenkään. Moni bi-ihminen on korostanut tunteidensa eroa riippuen siitä, kumpaa sukupuolta rakkauden tai halun kohde on.

Eräissä toisissakin yhteyksissä Kurjenmäki on käyttänyt sanaa sukupuolineutraali virheellisesti, esimerkiksi kirjoittaessaan seurakuntalehti Rauhan tervehdyksessä (RT 20.3.2018), että ”miehet ja naiset eivät muuttuneet avioliittolain muutoksella sukupuolineutraaleiksi”. – Eivät tietenkään muuttuneet, eikä lain tarkoitus ole ollutkaan heitä muuttaa vaan taata kaikille yhdenvertaiset oikeudet.

Sukupuolineutraali sanana tarkoittaa sitä, että esimerkiksi suomen sanasta hän ei kontekstia tuntematta voi päätellä, viittaako se mieheen vai naiseen. Esimerkiksi irrallisesta lauseesta Hän tuli sisään emme tiedä, oliko tulija mies vai nainen. Suomen sana hän on siis sukupuolineutraali. Toisin on vaikkapa englannissa. Vastaava lause englanniksi ilmaisee sisääntulijan olevan jompaakumpaa sukupuolta, sillä englannin kielen yksikön kolmannen persoonan persoonapronominit eivät ole sukupuolineutraaleja. Juuri siksi niitä on kaksi: he ja she. Edellinen lause on englanniksi joko He came in (jolloin tulija oli mies) TAI She came in (jolloin sisään tuli nainen).

Persoonapronomit eivät kolmannessa persoonassa ole sukupuolineutraaleja myöskään ranskassa tai italiassa. Sitä paitsi monissa kielissä substantiiveilla ja sen mukaisesti taivutetuilla adjektiiveilla on kieliopillinen suku: ne ovat joko maskuliineja ja feminiinejä. On myös kieliä (saksa, latina, kreikka, puola…), joissa mainituilla sanaluokilla on kolmaskin sukukategoria: neutrit eli sukupuolineutraalit.

Niin ikään sana ihminen on suomessa sukupuolineutraali. Se voi tarkoittaa sekä miestä että naista. Myös sanaa mies voidaan käyttää sukupuolineutraalisti, kun puhutaan marjamiehistä mutta tarkoitetaan niin mies- kuin naismarjastajia tai puhemiehestä tarkoittamassa puheenjohtajaa. Monet muutkin ammattinimikkeet ovat suomen kielessä sukupuolineutraaleja: johtaja, laulaja, kirjailija. Toisin on vaikkapa ranskassa  ja italiassa, joissa vastaava ammattinimike on naisesta puhuttaessa taivutettava feminiinissä. Poika(nen)-sanaakin voidaan käyttää suomessa sukupuolineutraalisti, kun puhutaan kissan-  ja linnunpoikasista, yhtä lailla naaraista kuin uroista. Latinassa ja sen mukaisesti italiassa sanat filius ja figlio merkitsevät poikaa mutta monikossa lapsia, silloinkin kun joukossa on sekä tyttöjä että poikia.

Sana sukupuolineutraali ei siis viittaa ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen. Sanasta avioliitto ei tasa-arvoisen avioliittolain astuttua voimaan voi päätellä, ovatko sen solmineet mies ja nainen vai kaksi miestä vai kaksi naista. Ennen tasa-arvoista avioliittoa avioliitto ei ollut sanana sukupuolineutraali: aviopuolisot olivat mies ja nainen. Ei siis ole niin, että heterot solmisivat perinteisen avioliiton ja homot sukupuolineutraalin; ainoastaan  avioliitto-sana on tasa-arvoisen avioliittokäsityksen myötä tullut sukupuolineutraaliksi.

Mutta avioero taitaa rakkauden loputtua tulla monissa heteroavioliitoissakin, kun yli puolet ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon.

”Muuttuvana elämäntapana avioliitto ei enää korosta seksuaalista sitoutumista ja uskollisuutta.”

Eikö se, että jotkut homoparit haluavat myös kirkollisen vihkimyksen, osoita juuri seksuaaliseen sitoutumiseen ja uskollisuuteen pyrkimystä? Samoin kuin eri- ja samansukupuolisen avioliiton solmiminen maistraatissakin.

”Homoliittojen kannattajille avioliitosta on muodostunut enemmän seksuaalioikeus kuin kutsumus.”

Juuri se, että homo haluaa solmia avioliiton samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, osoittaa kutsumuksen. Seksuaalista oikeuttaan voi toteuttaa ilman avioliittoa sekä homo että hetero. Ainakin länsimaisissa demokratioissa. Homoseksuaalinen teko ei ole Suomessakaan enää puoleen vuosisataan ollut rikos. Salavuoteutta heterosuhteissa on saanut harjoittaa rangaistuksetta paljon kauemmin.

 

Artikkelikuvassa veljellistä rakkautta ensimmäisen vuosituhannen Meksikosta. Kuva: Wikipedia.


Esko Karppanen

Kirjoittaja

Esko Karppanen on filosofian lisensiaatti ja vapaa kirjoittaja. Hänen julkaisujaan ovat muun muassa esseeteokset Unohduksen tällä puolen (Ntamo 2013) ja Jumalten unet (Ntamo 2018).


'Perheneuvontaa?' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.