Häijy Kurt (Konsta Mäkelä) esittelee virtuaalilaitetta.

Pelastaako kalevalainen viisaus Suomen?

Jari Halosen elokuva Kalevala – Uusi Aika sekä Castellsin ja Himasen toimittama raportti Kestävän kasvun malli tulivat ihmisten ilmoille suurin piirtein samoihin aikoihin. Niillä on myös hieman samanlaisia tavoitteita: kumpikin pyrkii tarjoamaan Suomelle tietä eteenpäin, viisautta, onneakin ehkä. Mutta kuinka eri tavalla ne sitä tarjoilevatkaan.

Halosen Kalevala ammentaa suomalaisten muinaisuudesta, kalevalaisista ajoista ja ajatuksista. Elokuvan mainoksissa luvataan, että se esittelee uuden näkemyksen suomalaisesta tietämyksestä ja sen vaikutuksesta nykypäivään.

Halonen on sanonut muinaisen suomalaisen tietouden tarjoavan ”valtavasti oivalluksia Hengestä ja sen ominaisuuksista”. Historia, nykyisyyden ja menneisyyden vahvat siteet ovat elokuvassa voimakkaasti esillä.

Kun tutkii Kestävän kasvun mallia ja sen historia-ulottuvuuksia, huomaa nopeasti, että siinä Suomen historiasta ammennetaan varsin vähän, eikä silloinkaan liikuta ideoiden tai edes kulttuurin tasoilla. Milteipä enemmän on puhetta Piilaakson historiasta. Siinä suhteessa se on kuin antiteesi Halosen elokuvalle.

Kurt (Konsta Mäkelä) Kalevala – Uusi aika -elokuvassa.

Häijy Kurt (Konsta Mäkelä) esittelee virtuaalilaitetta.

Kalevala – Uusi Aika on materialistisuutta vastaan ja henkisyyden puolesta. Kestävän kasvun mallissa henkisyys mainitaan lähinnä yrittäjähenkisyyden muodossa.

Halosen elokuvassa liikutaan vuoroin menneisyydessä ja tässä päivässä. Samat henkilöt löytyvät kummastakin todellisuudesta, hieman eri nimillä ja osin eri näyttelijöiden esittämänä.

Muinaisuudessa viikinkilaivoilla liikkuvat Louhen joukot tulevat Kalevalaan vaatimaan ihmekone Sampoa itselleen.

Nykyisyydessä arrogantisti ja väkivaltaisesti maksimaalisen voiton tekemiseen pyrkivä yhtiö on kehittänyt virtuaalilaitteen, joka silmillään ihminen voi viettää suurimman osan ajastaan; hänestä tulee lähes täysi kyborgi.

Antti (Olavi Uusivirta) Kalevala – Uusi aika -elokuvassa.

Olavi Uusivirta esittää nykypäivän Kullervoa.

Kummassakin ajassa hyökkäyksen johtajana toimii äärimmäisen epämiellyttävä Kurt (Konsta Mäkelä), jonka mielestä mitään henkeä ei ole, on vain materiaa.

Vaikka virtuaalilaitteella on tarinassa vain välinearvo eikä siitä sen enempää kerrota, mieleen tulee helposti montakin nykyajan vempeleitä ja pelejä kehittävää yhtiötä.

Tärkein rooli elokuvassa on tämän päivän Sampolla (Tommi Eronen), laitetta kehittävän yhtiön toimitusjohtajalla, jolle valkenee, että todellisuus ei olekaan vain materiaa vaan myös henkeä.

Valaistuminen johtaa pahoihin ristiriitoihin Kurtin kanssa. On ehkä parempi olla selostamatta elokuvan juonta sen enempää, sillä sanallinen kuvailu latistaa sen väistämättä. Tylsä se ei missään nimessä ole.

Näyttelijät ovat antaneet parastaan Halosen ohjauksessa.  Joka on nähnyt aiempia hänen elokuviaan, esimerkiksi Joulubileet tai Aleksis Kiven elämän, ei ylläty. Lähikuvat ihmisistä voisivat olla kaunistelemattomasta Kauniista ja rohkeista.

Läheltä kuvataan aukisuisia, silmät päässä seisovia ihmisiä, joilla hiki karpaloi otsalla, räkä valuu nenästä, parransänki paistaa silmään.  Tämä koskee miehiä. Naiset ovat yleensä varsin tyyniä.

Kalevala on hyvin pitkälle miesnäyttelijöiden elokuva, ainakin siinä mielessä, että heidän roolinsa jäävät parhaiten mieleen. Mäkelän ja Erosen lisäksi kiihkeää Joukoa/joukahaista näyttelevä Ville Tiihonen, rauhallista Väinämöistä esittävä Aki Vakkilainen ja erityisesti nykypäivän uhmakkaana ja uhkaavana Kullervona esiintyvä Olavi Uusivirta ovat kaikki vaikuttavia.

Pelastaako kalevalainen viisaus sitten Suomen? Ainakin se tekee sen varmemmin kuin Himasen ja kumppaneiden raportti. Elokuva on inspiroiva ja omaperäisyydessään hyvin ilahduttava. Viimeisissä kuvissa Väinämöisestä asettumassa alastomana suomättään syleilyyn on jotakin varsin mystistä ja kaunista.

Mikko Ketola

Arvioitu elokuva:
Kalevala – Uusi Aika. Ohjaus Jari Halonen. Pääosissa Tommi Eronen, Konsta Mäkelä, Tanja-Lotta Räikkä, Pirjo Lonka, Peuli Poranen, Ville Tiihonen, Olavi Uusivirta ja Aki Vakkilainen. Ensi-ilta 15.11.2013.


Avatar photo

Kirjoittaja

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.