Elokuvaohjaaja Paul Verhoeven.
Hollannista Yhdysvaltoihin emigroitunut elokuvaohjaaja Paul Verhoeven (RoboCop, Total Recall, Basic Instinct) vieraili Helsingin kirjamessuilla promoamassa juuri suomeksi ilmestynyttä kirjaansa Jeesus Nasaretilainen.
Yhteiskuntakriittisen into-kustantajan suomennos perustuu vuonna 2008 ilmestyneeseen hollanninkieliseen alkuteokseen, joka ilmestyi pari vuotta sitten myös amerikkalaisena käännöksenä.
Olin kustantajan pyynnöstä Verhoevenin haastattelijana kirjamessuilla ja tapasin häntä useassa yhteydessä. Kohtaaminen oli kiinnostava ja antoisa.
Verhoevenin Jeesus-kirja perustuu vakavasti kriittiseen tutkimukseen. Elokuvaohjaaja oli 80-luvulta alkaen parinkymmenen vuoden ajan merkittävistä raamatuntutkijoista koostuvan Jeesus-seminaarin jäsenenä. Siellä kehittyi hänen oma tulkintansa historian Jeesuksesta – tulkinta, joka poikkeaa yhdessä ratkaisevassa suhteessa tutkijoiden rekonstruktioista.
Verhoeven vaatii raamatuntutkijoita visualisoimaan evankeliumitutkimuksensa johtopäätökset eli käytännössä pohtimaan sitä, miltä historiallisesti uskottavana pidetty rekonstruktio jostakin Jeesuksen elämän tapahtumasta konkreettisesti ottaen näyttää.
Verhoeven pitää esimerkiksi Jeesuksen vangitsemisesta kertovaa kohtausta Markuksen evankeliumissa huomattavasti epäuskottavampana kuin mitä tutkijat – allekirjoittanut mukaan lukien – yleisesti olettavat. En jatka tästä pidemmälle, mutta on hyvä kuvitella mielessään koko kohtaus: miten Jeesus sekä hänen seuraajansa ja vangitsijansa ovat siinä tilanteessa – kylmänä ja pimeänä yönä – uskottavimmin käyttäytyneet? Onko evankeliumin kuvaus uskottava?
Lähes kaikki tuntemani raamatuntutkijat pitävät mielikuvitusta vahingollisena ja jotkut heistä ovat taipuvaisia pitämään omia tutkimustuloksiaan tieteellisinä ja leimaamaan eri mieltä olevien näkemykset nimenomaan mielikuvituksen tuotteiksi. Mutta jokainen tutkija joutuu käyttämään mielikuvitustaan, olipa näkemys tai metodi mikä tahansa.
Verhoevenin näkemystä on arvosteltu tutkijoiden parissa siitä, että hänellä ei ole metodia, jonka valossa hänen tutkimuksensa voisi nähdä osaksi tieteellisesti kontrolloitua keskustelua. Verhoeven näyttää poimivan evankeliumeista elementtejä ja yksityiskohtia, jotka sopivat hänen kokonaisvisioonsa. Hän esimerkiksi hyväksyy Johanneksen evankeliumista kolmen vuoden kronologian sekä temppelivälikohtauksen sijoittamisen Jeesuksen toiminnan alkuun.
Perinteisen tutkimuksen tapaan voi mieleistäni edelleen epäillä, miten nämä Johanneksen esitystapaa ja kristologiaa palvelevat seikat voisivat palautua luotettavaan historialliseen traditioon.
Verhoevenin mukaan Jeesus sai Johannekselta kasteen, mutta kehittää rinnalle oman kastekäytäntönsä (Joh. 4:1!), mikä puolestaan johtaa voimakkaaseen yhteenottoon Kastajan kanssa.
Verhoeven liittyy tutkijoiden enemmistön joukkoon ydinasioissa: Jeesus julisti pian maan päällä koittavaa Jumalan valtakuntaa vertauksin ja opetuksin, ja havainnollisti sen tulemista ajamalla riivaajia ulos ihmisistä. Tavallisista tulkintamalleista poiketen Verhoeven kuitenkin näkee Jeesuksen olleen jyrkässä konfliktissa aikansa juutalaisten opettajien kanssa; tässä hän nojaa etenkin suosikkievankeliuminsa Markuksen lakikritiikkiin.
Verhoevenin Jeesus on kolmivuotisen toimintansa aikana jatkuvasti paossa vihollisiaan ja vaihtaa toistuvasti toimintaympäristöään. Tätä teoriaa hän tukee etenkin Johanneksen evankeliumissa kuvatuilla Jeesuksen väistöliikkeillä. Toimintansa loppuvaiheessa Jeesus Verhoevenin mukaan radikalisoitui ja kääntyi jopa aseellisen toiminnan kannalle.
Verhoeven liittää Jeesuksen viime vaiheisiin paljon suuremman joukon seuraajia kuin evankeliumit kertovat. Hänen mielestään suuri joukko Jeesuksen kannattajia ristiinnaulittiin Jeesuksen kanssa kapinasta Roomaa vastaan. Verhoeven väittää jopa, että Pietari ja muut oppilaat eivät olleet paikalla, kun Jeesus vangittiin. He olivat valinneet jo toisenlaisen tien ja loivat Jeesuksen kuoltua tämän sanomasta poikkeavan liikkeen.
Verhoevenin ajatuksissa on paljon osuvaa ja inspiroivaa, mutta myös paljon sellaista, mikä voidaan selittää uskottavammin kilpailevan teorian avulla. Kirja on joka tapauksessa lukemisen arvoinen. Kirjamessuilla Verhoeven osasi ottaa yleisönsä, ja kirja myi hyvin.
Ehdimme puhua muustakin kuin Jeesuksesta – kuten esimerkiksi elokuvasta ja politiikasta. Verhoeven on jo ehtinyt lukea yhden käsikirjoitusluonnoksen suunnitteilla olevaa Jeesus-elokuvaansa varten, mutta ei ollut siihen tyytyväinen. Sanoin, että pitäisi pyytää eurooppalainen käsikirjoittaja, ja hän kertoi pohtineensa jo samaa ongelmaa.
Politiikan osalta Verhoeven ei peitellyt käsitystään Yhdysvaltojen tilanteesta. Jos hän tekisi siellä visionsa mukaisen Jeesus-elokuvan, hän saattaisi päästä hengestään. Verhoevenin mielestä Mitt Romney olisi Yhdysvalloille vaarallinen valinta presidentiksi, mutta elokuvantekijän kannalta tilanne olisi kiinnostava. Pian nähdään…
Matti Myllykoski
Vartijan päätoimittaja
