Kävin 7.-9.2. härkäjuoksuistaan kuuluisassa Pamplonassa, missä sijaitsee myös Opus Dein ylläpitämä Navarran yliopisto. Olin saanut sen teologiseen tiedekuntaan kutsun dogmatiikan apulaisprofessori Pablo Blancolta, Opus Dein papilta, joka tutkii katolis-luterilaista ekumeniaa.
Kutsun Navarraan esitti dogmatiikan apulaisprofessori Pablo Blanco. Blanco vasemmalla. Kuva: Emil Anton.
Tapasin Pablo Blancon ensi kerran Opus Dein keskuksessa Fredrikinkadulla viime syksynä, kun hän oli Suomessa tutustumassa luterilaisiin teologeihin. Blanco oli hämmentynyt harvinaisen hyvähenkisistä kohtaamisista: ”Ovatko nämä luterilaisia? Hehän eivät ole ollenkaan katolisvastaisia!” Blancon aiempi kokemus Saksan luterilaisista oli nähtävästi ollut aika lailla toisenlainen.
Blanco on aiemmin tutkinut Joseph Ratzingeria ja erityisesti hänen uskontoteologiaansa eli juuri sitä, mistä olen tällä hetkellä valmistelemassa dogmatiikan artikkeliväitöskirjaani. Sovimmekin, että jos saisin apurahan, voisin käydä Pamplonassa työstämässä tutkimustani. Kun sitten apurahan päälle tuli Norwegianin tarjous menopaluulennoista Madridiin sadalla eurolla, oli tilaisuuteen pakko tarttua.
***
Koska olen osa-aikatyössä oppaana Helsingissä, en voinut viipyä kovin kauan. Vietin päivän Madridissa, missä kävin sikäläisten kollegojeni Free walking -toureilla, kuninkaanpalatsissa ja tietysti katedraalissa, missä minua tervehtikin jo Opus Dein perustajan Josemaría Escriván (1902-1975) näköispatsas. Junamatka Pamplonaan (eli Iruñaan – yllätyksekseni kyltit olivat Pamplonassa Helsingin tapaan kaksikielisiä, täällä siis espanjaksi ja baskiksi) kesti kolmisen tuntia.
Madridin katedraalista löytyy Opus Dein perustajan Josemaría Escriván patsas. Kuva Emil Anton.
Majoituin harvinaislaatuiseen Opus Dein keskukseen, jonka kaikki opiskelija-asukkaat harkitsevat pappiskutsumusta. Normaalistihan maallikkohenkisen Opus Dein keskuksissa asuu ihmisiä eri opinahjoista ja ammateista. Ensimmäinen kysymykseni illallisella oli tarkkaan mietitty: Onko Pamplonassa enemmän härkiä vai Opus Dein jäseniä? Jälkimmäiset voittavat: heitä on tuhatkunta, keskuksiakin kymmeniä. Härkiä on lähinnä vain heinäkuussa San Fermínin juhlan aikaan, ja lopuksi ne tapetaan härkätaisteluissa.
Kuulin tosin myös tapauksesta, jossa nuori härkä oli onnistunut tappamaan opusdeiläisen matadorin. Tapaus aiheutti debattia härkätaisteluista, ja kysyinkin, mitä Opus Deissä yleensä asiasta opetetaan, vaikkapa juuri Ernest Hemingwayn popularisoiman sanfermines-festivaalin aikaan. Papin johtamissa rukoushetkissä eli mietiskelyissä saattaa kuulemma kuulla härkäjuoksun inspiroimia hengellisiä vertauskuvia, mutta eettiseen debattiin ei ole normatiivista kantaa, ainakaan kielteistä. ”Et voi sanoa navarralaiselle, että härkätaistelu on väärin. Se on osa hänen kulttuuriaan.”
***
Pyhä Josemaría Escrivá apujoukkoineen perusti Navarran yliopiston vuonna 1952, kun kaupungissa ei vielä ollut yhtään yliopistoa. Nykyään siinä opiskelee yli 10 000 opiskelijaa, joista kaikki eivät suinkaan fanita Opus Deitä tai edes tunnusta kristinuskoa. Vain teologian professoreilta vaaditaan uskontunnustus, muut professorit voivat olla vaikka ateisteja. ”Yliopisto on kristillinen, muttei tunnustuksellinen, ymmärrätkö?”
Kirjoittaja yhdessä Navarran teologisen tiedekunnan dekaanin Juan Chapa Pradon kanssa. Prado tuntee myös Heikki Räisäsen tutkimukset. Kuva: Emil Anton.
Opus Dein tuore prelaatti Fernando Ocáriz (s. 1944) väitteli tohtoriksi Navarran yliopiston teologisesta tiedekunnasta vuonna 1971, ja 1980-luvulla hän oli perustamassa Paavillista Pyhän Ristin yliopistoa (Università Pontificia della Santa Croce) Roomassa. Pamplonassa ja Roomassa sijaitsevatkin ainoat Opus Dein pyörittämät teologiset tiedekunnat. Navarran tiedekunta on ensimmäinen ja espanjankielinen, Santa Crocen isompi ja italiankielinen.
Tammikuussa prelaatiksi nimitetty Fernando Ocáriz kävi Suomessa edeltäjänsä Javier Echevarrían (k. 12.12.2016) rinnalla tämän viimeisellä ulkomaanmatkalla viime lokakuussa. Ocáriz on ensimmäinen dogmatiikkaan erikoistunut Opus Dein prelaatti. Teologisessa työssään hän on keskittynyt armo-oppiin ja kristologiaan sekä työstänyt Opus Dein hengellisyydelle keskeisiä teemoja kuten Jumalan lapseus ja työn pyhittäminen. Lisäksi hän on palvellut Uskonopin kongregaatiota ja ollut mukana neuvotteluissa traditionalistisen Pyhän Pius X:n veljeskunnan eli lefebvristien kanssa. Viime aikoina on huhuttu, että ko. veljeskunnasta olisi lähiaikoina tulossa katolisen kirkon toinen personaaliprelatuuri Opus Dein rinnalle.
***
Olimme sopineet mailitse Pablo Blancon kanssa, että saisin pitää Navarran yliopistolla pienen seminaarisession väitöskirjani aihepiiristä. Lähetin paperin Ratzingerin inklusivismista tammikuun lopussa, ja Blanco välitti sen eteenpäin seminaarin osallistujille. Kysymyksiini osallistujista ja esitelmän pituudesta en saanut sähköpostitse vastausta. Paikan päällä selvisi, etteivät osallistujat olisikaan opiskelijoita, vaan systemaattisen teologian professoreita ja lehtoreita, ja minun olisi hyvä esitellä artikkeliani 30-40 minuutin verran – espanjaksi. Pues nada. Kävi ilmi, että vain 2–3 n. 20 osallistujasta oli oikeasti lukenut paperini. Selitin teesini pidemmän kaavan kautta. Hyvin meni.
Sain Blancolta myös toisen viime hetken pyynnön. ”Minulla olisi seminaarin jälkeen kaksoistunti Vatikaani II:sta… voisitko pitää toisen tunnin valitsemastasi asiakirjasta?” Taas luulin, että olisimme tekemisissä kandi- tai maisterivaiheen opiskelijoiden kanssa, mutta kyseessä olivatkin lisensiaatintutkintoaan tekevät dogmatiikkaan erikoistuvat papit. Alkuhäkellyksen jälkeen ajattelin, että katsotaan sitten, kuinka hyvin isät ovat sisäistäneet Unitatis Redintegration, Vatikaani II:n ekumeniadekreetin. Luennon alussa noin 20 papista ehkä 5-6 tunnusti lukeneensa asiakirjan, ja heistä vain 2-3 kertoi muistavansa siitä edes jonkinlaisen sitaatin tai tärkeän pointin.
Seminaari on onnellisesti ohi. Kuva: Emil Anton.
Pablo Blanco on yksi niistä harvoista katolisista papeista, jotka ovat kunnolla perehtyneet Lutheriin ja luterilaisuuteen. Sainkin kokea taas kerran yllätyksen, kun Blanco kutsui minut seuraamaan dialogiaan protestanttipastorin kanssa Opus Dein naisten keskukseen. ”Luther oli nero”, totesi Blanco avauksessaan. Keskustelun jälkeen sain kertoa naisyleisölle jotain suomalaisesta ekumeniasta. ”Tämä ilta on minulle eksoottinen ”, sanoin, ”ei siksi, että näen protestanttipastorin, sillä heitä tapaan vähän väliä, vaan siksi, etten ole koskaan nähnyt Opus Dein keskuksessa näin paljon naisia!”
***
Vapaa-aikana kävimme isä Pablon kanssa tutustumassa Pamplonan nähtävyyksiin. Kävimme kahdessa museossa, kahdessa kirkossa, katedraalissa ja kuuluisan härkäjuoksun monumentilla. Don Pablo näytti minulle tarkan reitin, mitä pitkin härät juoksevat. Hän selitti, kuinka tärkeää on pitää härät yhdessä, sillä jos yksi joutuu erilleen laumasta, homma käy vaaralliseksi. ”Käytän tätä esimerkkinä ekumeniasta. Meidän täytyy pysyä yhdessä. Yksinämme voimme olla vähän vaarallisia.”
Emil Anton
Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hänen uusin kirjansa on Katolisempi kuin luulit – aikamatkoja Suomen historiaan (Helsinki: Kirjapaja 2017). Kahden muun katolilaisen kanssa hän pitää blogia nimeltä Katolista hapatusta. Ks. myös Fb-sivu Katolisempi kuin luulit.
Artikkelikuvana on härkäjuoksumonumentti Pamplonan keskustassa. Kuva: Emil Anton.
