Manaaja-aiheisia elokuvia on tehty paljon, mikä kertoo siitä, että niillä on kysyntää. Tai ainakin niin oletetaan. Iso osa genren elokuvista on kuitenkin surkeita kauhuyritelmiä. Boomin alku on 1973 valmistuneessa Manaaja-elokuvassa (The Exorcist), jonka ohjasi William Friedkin. Yhdysvalloissa ihmisiä pyörtyi elokuvateattereissa sitä katsoessaan.
Myöhemmin urallaan Friedkin teki myös dokumentin The Devil and Father Amorth, joka kuvasi Vatikaanin päämanaajan isä Gabriele Amorthin työtä. Amorth toimi päämanaajana 1986–2016, jolloin hän kuoli 91-vuotiaana. Amorthia on kutsuttu joskus manaajien James Bondiksi. Hän on kertonut tehneensä uransa aikana yli 160 000 manausta.
Jokaisessa katolisessa hiippakunnassa kuuluisi olla manaaja, niin myös Suomessa. Vielä vuonna 2015 hänet tiedettiin täällä nimeltä, mutta sen jälkeen henkilö on vaihtunut, ja nykyään tieto ei ole julkinen.
Nyt Amorth on päässyt hahmona täyspitkän fiktion pääosaan elokuvassa The Pope’s Exorcist, jossa häntä esittää Russell Crowe. Yhdennäköisyyttä Amorthissa ja Crowessa ei ole. Amorth oli kalju ja parraton, kun taas Crowen esittämänä hänellä on sekä tukkaa että parta.
Elokuvan Amorth toteaa, että 98 % tapauksista, joiden kanssa hän joutuu tekemisiin, tarvitsee ennemmin lääkäriä tai psykiatria. Lopuissa sen sijaan on kyse pahuudesta. Katolisessa kirkossa manaaminen tehdään tiettyjen sääntöjen ja järjestyksen mukaan.
Katolisen kirkon katekismuksessa asiasta sanotaan näin:
Juhlallisen, niin sanotun suuren eksorkismin voi toimittaa vain pappi ja vain piispan luvalla. Tällöin on meneteltävä viisaasti ja pitäydyttävä tiukasti kirkon laatimiin sääntöihin. Eksorkismin tavoite on karkottaa demoneja tai vapauttaa demonien vaikutuksesta sillä hengellisellä auktoriteetilla, jonka Jeesus on uskonut kirkolleen. Sairaudet, ennen kaikkea psyykkiset sairaudet ovat kokonaan toinen asia; niiden hoitaminen kuuluu lääkärille. Siksi on tärkeää, että ennen eksorkismin viettoa otetaan selvyys siitä, onko kyseessä todella Paholaisen läsnäolo vai sairaus.
Elokuvassa Amorth toimittaa kaksi manausta. Ensimmäinen niistä sujuu helposti, mutta toinen on kovin työläs. Se tapahtuu entisessä luostarissa Kastiliassa. Luostarin on saanut perintönä äskettäinen leskeksi jäänyt nainen, ja hän saapuu kahden lapsensa kanssa valvomaan luostarin kunnostustöitä. Niinhän siinä sitten käy, että demoni iskee kiinni nuorempaan lapseen. Paavi lähettää paikalle Amorthin, joka ryhtyy manaamiseen paikallisen nuoren papin kanssa. Nuori pappi sortuu välillä virheisiin, jotka ovat koitua kohtalokkaiksi, mutta Amorth pelastaa näistä tilanteista kokemuksellaan.
On ehkä paras olla kertomatta juonesta sen enempää, jotta jännitys säilyisi, mutta totean, että Amorthin tavoitteena on saada selville demonin nimi. Se helpottaisi asioita.
Elokuvan tekijät ovat pitäneet huolta siitä, että elokuvassa tarjotaan katsojille sellaista kauhua, jota he tältä lajilta todennäköisesti odottavat. Nuori lapsi puhuu matalalla aikuisen äänellä, hänen silmänsä muuttuvat kiiluviksi ja suusta lentää nestettä. Välillä demoni pasauttaa jonkun seinälle. Se ei kuitenkaan yleensä aiheuta sen kummempia vammoja, vaikka luulisi jo luiden siinä murtuvan.
Lisämausteena mukaan on sotkettu Vatikaanin intrigejä. Yksi niistä on Uskonopin kongregaation aikomus luopua ajanmukaisuuden nimissä päämanaajan toimesta. Tämän Amorth kuitenkin torjuu pontevasti ja kysyy, eikö kirkossa uskota enää pahaan.
The Pope’s Exorcist on sekoitus isä Amorthin legendaarista hahmoa, manaamisen perusteita ja toimintaelokuvaa, jossa pahis on oikeasti paha.
Lisäys 28.9.2023: Katolisen kirkon tiedotuksesta Helsingissä sain vielä tarkennusta Suomen tilanteeseen: ”Katolisessa kirkossa on yleisenä käytäntönä se, että jokaisessa hiippakunnassa olisi piispan nimittämä eksorkisti. Näin ei Suomessa tällä hetkellä ole, mutta hiippakunnan asiainhoitajan on mahdollista järjestää asia tapauskohtaisesti.”
Arvioitu elokuva: The Pope’s Exorcist. Ohjaus: Julius Avery. Käsikirjoitus: Michael Petroni, Evan Spiliotopoulos, R. Dean McCreary. Pääosissa Russell Crowe, Daniel Zovatto, Alexandra Essoe.
Lue myös:
Juha Ahosniemi, Manaaja. Vartija 8.5.2015.
Mikko Ketola: Dokumentti Vatikaanin päämanaajan työstä. Vartija 9.4.2019.
