Nobel-palkittu fyysikko Enrico Fermi esitti 1950 eräällä lounaalla kysymyksen ”missä kaikki ovat?”. Fermi ihmetteli, miksi meillä ei ole mitään havaintoja Maan ulkopuolisesta älystä. Jos oletetaan, että älyllistä elämää on galaksissamme muuallakin kuin Maassa, olisi odotettavissa, että tällainen äly olisi jo levittäytynyt koko galaksiin. Niinpä sen pitäisi olla täälläkin. Mutta mitään havaintoa siitä ei ole. Fermin kysymys on yksinkertainen, mutta se on merkittävä ja sillä on hyvät perusteet.
Brittiläinen fyysikko Stephen Webb on ottanut tehtäväkseen lähteä selvittämään ratkaisuja Fermin paradoksiin. Teoksessa Missä kaikki ovat? Webb esittää 75 erilaista vaihtoehtoista selitystä sille, miksi emme havaitse muukalaisia. Teos on laajennettu versio hänen aiemmasta samannimisestä teoksestaan, jossa ratkaisuvaihtoehtoja oli 50. Nykyinen laitos on melko massiivinen tietokirja, jonka suomennetussa versiossa sivuja on vajaat 500. Webb on todella antaumuksellisesti paneutunut ongelmaan.
Webb jakaa nuo 75 vaihtoehtoista ratkaisua kolmeen eri luokkaan: Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat ratkaisut ovat tyyppiä ”he ovat (tai olivat) täällä”. Webb esittelee tässä ne ratkaisuvaihtoehdot, jotka lähtevät siitä, että muukalaisia on jo täällä, mutta me emme ole vielä huomanneet heitä. Toinen tyyppi ratkaisuja on: ”He ovat olemassa, mutta eivät ole vielä ottaneet yhteyttä.” Tässä osiossa käydään läpi vaihtoehtoisia selityksiä sille oletukselle, että muukalaisia on kosmoksessa, mutta heidän kanssaan ei ole vielä syntynyt kontaktia. Kolmannen tyypin ratkaisut kuuluvat luokkaan ”heitä ei ole”. Tässä lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta, että ihmisten lisäksi muita älyllisiä olioita ei naailmankaikkeudessa ole.
Jotkut Webbin esittämät ratkaisuvaihtoehdot ovat sellaisia, joita yleisessä keskustelussa on melko usein vilahdellut. On esimerkiksi viitattu siihen, että ihmisiä älykkäämmät muukalaiset pitävät Maata ehkä jonkinlaisena erämaana, joka pitää jättää rauhaan. Siksi mitään signaaleja ei havaita muukalaisista. On myös esitetty, että ihmisten tapa havainnoida avaruutta on liian rajoittunutta ja siksi muukalaiset eivät tartu haaviin. Myös on väitetty, että älyllisen elämän kehittyminen Maan päällä on niin monien epätodennäköisten sattumien summa, että toista samanlaista kehitysprosessia tuskin on galaksien joukossa.
Jotkut Webbin esittämät vaihtoehdot ovat aika erikoisia, jopa huvittavia: ”He ovat täällä ja kutsuvat itseään unkarilaisiksi.” Tämä selitys palautuu fyysikko Phil Morrisonin hypoteesiin 1940-luvulla, että marsilaiset yrittäisivät vallata Maan soluttautumalla pikkuhiljaa ihmisenkaltaisina olioina tänne. Unkarilaiset sattuivat olemaan tarpeeksi erikoinen kansa, joka Morrisin mukaan sopisi tähän tulkintaan. Ehkä selitys alunperinkin oli tarkoitettu vitsiksi. Koskettavampi vastausvaihtoehto ihmiskunnalle tällä hetkellä voisi olla vaikka ”ups… maailmanloppu”. Tässä selitysmallissa lähdetään liikkeelle siitä, että kehittynyt sivilisaatio tuhoaa itsensä oman kehittyneen tekniikansa avulla. Siksi viestejä ei välity eikä kontakteja synny.
Ovatko unkarilaiset oikeasti ulkoavaruudesta? Kuva: quora.com.
Webb katsoo velvollisuudekseen esittää myös oman kantansa Fermin paradoksiin. Hän päätyy tässä laajennetussa teosversiossaan samaan lopputulokseen kuin aiemmassakin laitoksessa. Muotoilen hänen kantansa seuraavasti molempien teosten pohjalta: ehkä vierasta älyä ei ole tai se on äärimmäisen harvinaista. Omassa galaksissamme vierasta älyä Webbin mukaan tuskin on. Jonkinlaista elämää voi olla, mutta ei älyllistä. Tästä johtopäätöksestä herää Webbille suuri huoli siitä vastuusta, mikä ihmiskunnalla on säilyttää tämä harvinainen älyllinen ominaisuus ja ehkä jopa viedä sitä galaksissa laajemmalle.
Webbin mielestä vieraan älyn etsinnässä ihmiset viime kädessä etsivät itseään: ”Etsimme älyllisiä, tietoisia, työkaluja valmistavia, kommunikoivia olentoja, jotka elävät sosiaalisissa ryhmissä (jotta ne voivat hyödyntää sivilisaation etuja) ja jotka ovat kehittäneet tieteen ja matematiikan työkalut. Etsimme itseämme… Tuo on se ajatus, jonka mielessä Maan ulkopuolisen älyn olemassaolon perusteissa on ylimielisyyden tuntua. Kun katsomme yötaivaalle, miksi meidän pitäisi odottaa löytävämme olentoja, joilla on juuri ne ominaisuudet, jotka määrittelevät ihmisyyden?… Ei ole mitään evolutiivista kehityspainetta kohti sellaista älyä, joka määrittelee oman lajimme.”
Webb ei kuitenkaan pyri propagoimaan sen ajatustavan puolesta, että Maan ulkopuolista älyä ei olisi. Hän esittää oman näkemyksensä muutamalla viimeisellä sivulla hieman kainoon sävyyn. Näin ollen hän jättää kentän auki keskustelulle, joka varmasti tulee jatkumaan. Monet tutkijat odottavat, että nykyisten kehittyneiden tutkimusvälineiden myötä luultavasti jo muutaman vuosikymmenen sisällä tullaan löytämään jonkinlaista elämää ehkä omasta aurinkokunnastammekin. Älyllinen elämä onkin sitten toinen juttu. Mutta olisihan jo sensaatio sekin, että löydettäisiin esim. Marsista bakteeri, joka osoittautuisi biologialtaan erilaiseksi kuin mitä elämä Maassa edustaa.
Webbin kirjaa voin varauksetta suositella kaikille, joilla on kiinnostusta Maan ulkopuolista elämää kohtaan. Aihe on elänyt vahvasti scifi-teollisuudessa, mutta viime vuosikymmeninä aihepiiri on vahvasti edennyt myös tutkimuksen piirissä (esim. SETI: search for extraterrestrial intelligence). Webb kirjoittaa asiantuntevasti tavalliselle lukijalle, mutta astronominen tietämys ei ole haitaksi kirjaa selaillessa. Sen verran Webb pyörittelee luonnontieteiden käsitteitä, että maallikon pitää lukiessa olla tarkkana. Onneksi Webb heittelee onnistuneita kevennyksiä pohdintojensa lomassa. 75 vaihtoehtoisen selityksen läpikäyminen on lukijalta melkoinen savotta, ja osittain teos tuo mieleen puhelinluettelon. Kirja kuitenkin avaa mielenkiintoisella tavalla erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen runsauden Fermin paradoksissa. Hannu Karttusen suomennos on hyvää työtä.
Arvioitu teos: Stephen Webb: Jos maailmankaikkeus kuhisee elämää… Missä kaikki ovat? 75 ratkaisua Fermin paradoksiin ja Maan ulkopuolisen elämän arvoitukseen. Suom. Hannu Karttunen. Helsinki 2016: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa.
