Ja tapahtui, että sillä seudulla monet ahdasmieliset, jotka olivat olleet kauan verivihoissa ja uskonsodissa keskenään, löysivät toisensa, kun olivat ensin löytäneet yhteisen vihollisen.
He alkoivat vainota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä uskonnon nimissä. Aate levisi pienestä syrjäisestä maakunnasta valtakunnasta toiseen, suuriin kasvukeskuksiin, kirkollisiin ja muihin uskonnollisiin johtopaikkoihin. Vainoajat perustelivat näkemyksiään perinteisillä arvoilla, uskonnollisilla perimäteksteillä ja opinkappaleilla.
Lujalle perustalle he sanoivat käsityksensä pohjaavan ja alkoivat kutsua aatettaan vontamenttaaliksi. Sen maan kielessä kun ei ollut äffää eikä deetä. Mutta kun aate rupesi leviämään vanhoihin sivistysmaihin, joissa f ja d eivät tarkoittaneet hienostelua, se tunnettiin siellä nimellä fundamental, joillain seuduilla muodossa fondamentale.
Koska uskonto on aina hallinnut kaupanteon, eräät henkilöt siinä maassa, josta aate oli alkanut levitä, alkoivat valmistaa monenlaisia tuotteita, joille he antoivat nimen vontamenttal. Erityisen hyvin menestyi pienessä juustolassa tuotettu juusto Vontamenttal. Jokainen koulu, työpaikka ja harrastajaryhmä halusi tarjota Vontamenttal-juustoa ja siitä valmistettuja piirakoita, kastikkeita, pataruokia ja niin poispäin. Herkku kelpasi kaikkiin mahdollisiin uskonto-, aate- ja muihin kuppikuntiin kuuluville sekä myös niihin kuulumattomille; niin hyvää se oli. Juustola saavutti suuria voittoja, liiketoiminta kukoisti ja sitä oli pakko laajentaa.
Juustopakkausten käärepapereihin painettiin sitaatteja pyhistä kirjoituksista, joissa kehotettiin tappamaan seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat. Ja ellei menty niin pitkälti, vähemmistöihin kuuluvia solvattiin monin ilkein sanoin, jotka vain paljastivat kirjoittajan oman seksuaalisen kiinnostuksen, jopa kiihottuneisuuden.
*
Hieman niin kuin pyhän profeetta Hesekielin kirjan 23. luvun kertomus paljastaa sepittäjänsä seksuaalisen kiinnostuksen ellei peräti kiihottuneisuuden puhuessaan sisaruksista, joiden nimet olivat Ohola ja Oholiba (R 1642 Ahala ja Ahaliba). ”Heidän luokseen saapui miehiä, komeita nuorukaisia kaikki, joilla oli jäsen kuin aasilla ja vuoto kuin orhilla.” ; R 1642: ”joiden himo on cuin Asein ja Hewoisten himo.” (Hes. 23:20.) Miesten kiihottuneisuutta kuvataan erektion vahvuudella ja ejakulaation suuruudella. Kirjoittajan kiinnostus näyttää kohdistuvan siis vähintään yhtä paljon miesvartaloihin kuin riettaisiin sisaruksiin. Näistä kirja kertoo, kuinka miehet paljastivat heidän häpynsä ja likistelivät (1933) tai taputtelivat (1642) heidän rintojaan (1642), nisiään (1933). Ja naisissa syttyi himo näitä ”nuoria ihanaisia miehiä wastan”. Merkillepantavaa on, että 1642 suomennos puhuu myös rakkaudesta, mutta 1933 suomennos vain himosta.
Vuoden 1992 suomennoksessa on ymmärrettävästi nykykielisempää sävytystä erotiikassakin. Kuvaillaan halun syttymistä ja verenvetoa ”himokkaisiin miehiin, joilla oli elin kuin aasilla ja jotka sinkosivat siementään kuin orhi”.
Jos tänä päivänä tällaista tekstiä tarjottaisiin pyhien kirjoitusten kokoelmaan, sitä ei hyväksyttäisi. Juuri konservatiiviset fundamentalistit uskonnosta riippumatta oitis torjuisivat sen samoin perustein kuin he tuomitsevat erotiikan kuvaukset kirjallisuudessa ja muussa taiteessa – ja vähemmistöjen erotiikan näiden ihmisten elämässä vaatien heiltä selibaattia ja täydellistä pidättäytymistä kieltäen jopa masturbaation.
Fundamentalistipiireissäkin on intiimeihin asioihin sangen ymmärtäväisesti suhtautuvia, joiden mielestä monenlaisenkaan seksin harjoittaminen ei ole pahasta, kunhan siitä ei vain huutele – omalle aviopuolisollekaan. Puhumattakaan seurakunnalle, ellei juuri sieltä löydykin salaisiinta ja kaikki tarpeet tyydyttävää seksiseuraa!
Artikkelikuvassa Rafaelin maalaus Hesekielin näky vuodelta 1518.
