Jouluseimen äärellä.
Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Kristityille ensimmäinen adventti aloittaa reilun parinkymmenen päivän mittaisen joulunodotuksen. Pitkä odotus päättyy viimein jouluyönä, jolloin Jumalan rakkauden ilmentymä Kristus syntyy maailmaan.
Joillekin kristityille odotus on jatkuvaa, Raamatussa kuvattua Kristuksen toista tulemista odotetaan tapahtuvaksi päivänä minä hyvänsä.
Mutta mitä me ihmiset teemme odottaessamme? Miten käytämme aikaamme ennen h-hetkeä?
Ihmiset syövät, juovat, nukkuvat, rakastavat, vihaavat, sotivat, nauravat, laulavat, itkevät… Verbejä riittää. Ihmiselämään kuuluu tekeminen. Odotteluaika pitää aina käyttää hyödyksi jollain tavalla. Joko pelataan Angry Birds -peliä kännykällä, luetaan sanomalehteä tai sitten nukutaan luppoaikaa pois.
Harvoin on hetkiä, jolloin vain ollaan tekemättä mitään. Suloinen joutilaisuus ei ole sopivaa – ainakaan suomalaiselle, joka kesälomallaankin puuhailee mieluiten mökillä halkoja hakaten ja puutarhaa hoitaen.
Joulun ihmettä odotellessamme juoksentelemme pitkin ja poikin kaupunkia etsimässä kinkkua, joululaatikoita ja lahjoja sukulaisille. Joulusiivous pitää ehdottomasti tehdä ja joulukuusi hankkia kolme viikkoa etukäteen. Jouluvalmistelut ovat hieno asia, mutta odotusajan voisi kiirehtimisen ja säheltämisen sijaan käyttää muullakin tavoin.
Joillekin ihmisille joulu kyllä tulee nimenomaan jouluvalmistelujen kautta. Mutta joulu tulee, halusimmepa tai emme. Siksi odotusajan voisi käyttää myös muualla tavoin. Voisi sytyttää adventtikynttilän ja istuutua alas pohtimaan omaa elämää, kulunutta vuotta ja joulun sanomaa. Voisi valmistautua jouluun myös henkisesti, ei vain ostelemalla kaikkea joulunviettoon tarvittavaa tavaraa. Voisi pohtia joulun vieton merkitystä, sitä miksi ja miten haluan joulua juhlia.
Sillä joulunviettoonhan on syy, joka tuppaa nykymaailman kiireessä unohtumaan. Jouluhan on kristillinen juhla, vaikka tämä näkemys joulusta tuntuu aika ajoin olevan hukassa.
Viimeksi hätkähdytti uutinen Ruotsin koululaitoksen päätöksestä, jossa todetaan, ettei opetussuunnitelmaan sisältyvässä joulukirkossa saisi saarnata uskonnollista sanomaa. Olen myös kuullut, että Yhdysvalloissa ei yliopistokampuksilla saisi joulukoristeina käyttää kristillisiä symboleja.
Tällainen uskonnoton joulu tuntuu kummalliselta. Joulu on uskonnollinen juhlapyhä, miksi sitä ei saisi viettää sellaisena?
Joulunvietto ilman kristillisyyttä on vähän sama kuin juhlisi hindulaisuuden diwali-juhlaa ilman tietämystä (uskonnollisen) juhlan merkityksestä ja symboliikasta.
Jokainen viettäköön joulua tavallaan, mutta jos ei tiedosteta joulun olevan kristillinen juhla tai rajoitetaan sen julkista viettoa kristillisenä juhlapyhänä, niin ollaan pahasti hakoteillä. Joulua voi ja saa juhlia kulttuuriperintöön kuuluvana juhlana tai muuten vain ottamatta huomioon sen uskonnollista aspektia. Mutta tällöinkin pitäisi olla selvillä siitä, miksi joulua juhlitaan ja tehdä itselleen selväksi, miksi minä juhlin joulua. vaikka en halua viettää sitä kristillisesti. Joulunodotuksen eli adventin ajan voisi käyttää esimerkiksi tähän.
Toisaalta joulu on monelle tärkeä juhla, oli sen uskonnollisesta merkityksestä mitä mieltä tahansa. Jouluna halutaan muistaa läheisiä, antaa lahjoja ja viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Halutaan vaalia perinteitä, viedä kynttilä hautausmaalle ja syödä tiettyjä ruokia.
Jouluna halutaan olla hyviä, auttaa avuntarpeessa olevia ja levittää hyvää mieltä kaikkialle. Mutta entäpä ne 362 muuta päivää vuodessa seuraavaa joulua odotellessamme?
Kirjoittaja Laura Leipakka.
Joulun sanomaa maailmaan saapuvasta rakkaudesta tarvittaisiin joka päivä. Lähimmäisenrakkauden ja sen konkretisoitumisen hyviin tekoihin ei pitäisi rajoittua vain jouluun.
Arkielämässä räntäsateen keskelläkin voi hymyillä toisille ja avata kaupan oven. Voi antaa paikkansa bussissa vanhukselle ja soittaa sukulaisille kyselläkseen kuulumisia. Voi kutsua ystäviä kylään ja lahjoittaa vanhaa tavaraa pois niille, joilla ei ole mitään. Kaikki tämä on täysin sallittua muulloinkin kuin vain jouluna.
Odotusajan voi käyttää hyödyksi, niin kuin olemme tottuneet tekemään. Juhlimmepa joulua kristillisenä juhlana tai emme, niin adventin aikana joulun sanomaa olisi hyvä pohdiskella. Ja tuon sanoman, lähimmäisenrakkauden sanoman, tulisi kulkea kanssamme koko vuoden.
Muistetaan siis rakastaa lähimmäistämme oli joulu, juhannus (joka muuten myös on kristillinen juhlapyhä) tai mikä tahansa muu päivä.
Iloista ja rauhallista adventin aikaa kaikille!
Laura Leipakka
