Frances McDormand in the film NOMADLAND. Photo Courtesy of Searchlight Pictures. © 2020 20th Century Studios All Rights

Nomadland on sielukas elokuva vähäväkisten vaelluksesta

Lukuisilla kansainvälisillä palkinnoilla palkittu Nomadland sai Suomen-ensi-iltansa elokuvateattereissa tämän vuoden maaliskuussa. Koronapandemian aiheuttamien katsojarajoitusten vuoksi pääsin katsomaan sen vasta nyt. Tätä elokuvaa kannatti odottaa. Toimittaja Jessica Bruderin tekemiin haastatteluihin perustuva Nomadland Surviving America in the twenty-first century -kirja on saanut Chloé Zhaon ohjauksessa upean toteutuksen.

Nomadland-elokuvan pääosassa on fiktiivinen, eläkeikään tullut Fern (Frances McDormand), jonka aviomies on menehtynyt syöpään. Pariskunnan työllistänyt kipsikaivos lopettaa toimintansa kannattamattomana, eikä kestä kauaakaan, kun paikkakunnan postinumerokin häviää kartalta. Fern pakkaa vähäisen omaisuutensa ja lähtee tien päälle asuntoautollaan, josta hän on sisustanut itselleen kodin. Matkallaan hän törmää nykypäivän nomadeihin, ikääntyviin amerikkalaisiin, jotka ovat 2000-luvun suuren talouskriisin seurauksena menettäneet varallisuutensa, eikä eläkkeellekään ole varaa jäädä. Selviytyäkseen he siirtyvät pakettiautoillaan sesonkityöstä toiseen.

Fernkin hakeutuu joulusesongin ajaksi töihin Amazon-verkkokauppaan tavaroita pakkaamaan, työsuhde-etunaan sähköpistokkeella varustettu parkkipaikka asuntoautolle. Kun työt päättyvät, Fern jatkaa matkaansa Arizonaan, jossa kohtaa nomadien lämpimän yhteisön. Yhteisön innoittajana toimii valkopartainen Bob Wells, joka kannustaa yhteisön jäseniä tukemaan toisiaan sekä irtautumaan kapitalismin ikeestä, joka puristaa työväestä irti kaiken minkä voi ja lopulta hylkää tarpeettomaksi käyneet raatajansa. Bob Wellsin puheita voi seurata YouTubesta CheapRVliving-kanavalta, jolla on yli 500 000 tilaajaa.

Elokuvan pääosaa esittävä Frances McDormand on ammatiltaan näyttelijä, mutta elokuvassa esiintyvät monet muut hahmot ovat tosielämän henkilöitä. Yksi heistä on Charlene Swankie, joka esittää dramatisoitua versiota itsestään parantumattomaan syöpään sairastuneena naisena. Sairaalahoidon sijaan Swankie päättää lähteä kajakkinsa kera viimeiselle matkalleen Alaskan villin luonnon syleilyyn. Tosielämän Swankie on elänyt tien päällä vuodesta 2009 ja on kertomansa mukaan melonut kajakillaan kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa.

Kovista olosuhteista huolimatta Fern onnistuu säilyttämään arvokkuutensa ja integriteettinsä. Hän ei ole hylätty eikä muiden armoilla. Hänellä on ympärillään ihmisiä, joiden apuun hädän hetkellä turvautua ja jotka tarjoavat Fernille myös kattoa pään päälle. Mutta Fern ai halua asettua paikoilleen pidemmäksi aikaa. Kun auto hajoaa, sisar lainaa Fernille tarvittavat rahat ajoneuvon korjaamiseen ja niin matka pääsee taas jatkumaan.

Ohjaaja Chloé Zhaon Nomadland on kutsuva kuvaus vaihtoehtoisesta elämäntavasta yhteiskunnassa, joka ei pysty tarjoamaan elantoa ja turvaa edes niille, jotka ovat lapsesta asti paiskoneet töitä henkensä pitimiksi. Elokuvan upeat maisemat ja Bob Wellsin vapautta ja aidompaa elämää ylistävät puheet saivat minut hetkeksi unohtamaan, että Bruderin alkuperäisellä kirjalla on kuitenkin poliittinen viesti. On kyse ikääntyvistä ihmistä, jotka tilapäisestä työstä toiseen vaeltaessaan yrittävät sinnitellä kiinni leivän syrjässä ilman turvaverkostoja. On mahdollista, että tällainen elämä on joillekin vapauden lähde, mutta suurimmalle osalle se on kuitenkin tragedia.

Elokuvaa vai katsoa monenlaisten silmälasien läpi. Henkilökohtaisesti tulkitsen elokuvaa ennen kaikkea kuvauksena yhteiskunnasta, jossa jokainen on enemmän tai vähemmän vastuussa omasta selviämisestään. Huomaan, että minussa herää voimakas tarve puolustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota – sitä, mitä siitä yhä on jäljellä. Elokuvaa kanssani katsonutta ystävääni taas tuntui kiehtovan ennen kaikkea se, miten pääosan esittäjä Fern toistuvasti irtisanoutuu totunnaisista elämänvalinnoista, nousee asuntoautoonsa ja ratsastaa kohti uusia auringonnousuja. Ehkä juuri siinä onkin elokuvan vahvuus ja viehättävyys. Siinä missä minä näen turvattomuutta, ystäväni näkee tien vapauteen.

 

Arvioitu elokuva: Nomadland (2020). Ohjaus: Chloé Zhao. Pääosissa: Frances McDormand, David Strathairn, Linda May, Swankie.


Kirjoittaja

KTM Tiina Kristoffersson kirjoittaa Vartija-lehteen erityisesti kirjallisuudesta, elokuvista ja tv-sarjoista. Kirkolliseen keskusteluun hän on osallistunut mm. Taantuvan tasa-arvon kirkko -antologian (toim. Anni Tsokkinen) yhtenä esseistinä. Vapaa-ajallaan Kristoffersson suunnittelee kristillisiä rukousnauhoja ja yrittää pitää viherkasvejaan hengissä. Kuva: Markku Pihlaja.


'Nomadland on sielukas elokuva vähäväkisten vaelluksesta' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.