”Nimeni on Hammarskjöld, Dag Hammarskjöld.”

Ensimmäinen havainto tulossa olevasta Hammarskjöld-elokuvasta synnytti hämmennyksen ohessa epäilyjä. Millainen elokuva voidaan saada aikaan kultalusikka suussa syntyneestä uraohjuksesta ja  Ruotsin Akatemian jäsenestä, jolla oli vielä selvät kristillisen mystikon ominaisuudet? Olisiko (mahdollisella) katsojalla kestettävänään parituntinen elämäkertaelokuva, johon on mahdutettu tämä kaikki, jokaista osa-aluetta hieman hipaisten?

Elokuvateatterin pehmeisiin tuoleihin vajonnut katsoja oivaltaa aika pian elokuvan alettua, että se kertookin aivan muusta.

Hammarskjöld keskittyy Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteeriksi edenneen Dag Hammarskjöldin elämän viimeisiin kuukausiin vuonna 1961. Pääsihteeri oli elämänsä vaikeimman tehtävän äärellä. Kongon kriisin selvittäminen oli takkuista, eivätkä monissa aiemmissa kriiseissä marinoidun pääsihteerin hyviksi todetut neuvottelutaidot tällä kertaa olleet avuksi. Neuvostoliitto vaati Hammarskjöldin eroa, eikä ystävämaita muutenkaan ollut kovin monia. USA:kin vain varauksin. Painostuksesta huolimatta pääsihteeri kieltäytyi eroamasta virastaan.

Mikael Persbrandt tekee suurenmoisen roolityön yksinäisenä, paineen alaisena, päivästä päivään minuuttiaikataulun mukaan elävänä YK:n pääsihteerinä. Persbrandt näyttelee kasvoillaan, ei niinkään ruuminkielellään. Hänestä välittyy enimmäkseen tuskan, pelon, surun ja kaipauksen eleitä. Harvemmin iloa, kiintymystä, tyytyväisyyttä. Ystävät etääntyvät tai poistuvat kokonaan, kukin eri syistä. Erimielisyyksiä, epälojaalisuutta ja piilotettuja asioita ilmenee. Pääsihteerin suosiota ei lisää se, että hän toimii vastoin yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston suostumuksia, äärimmäisen itsenäisesti.

Vähän niin kuin James Bond.

Persbrandt tunnetaan parhaiten kovaotteisen ja -nyrkkisen rikospoliisi Gunvald Larssonin roolistaan Komisario Beck –tv-sarjassa, jossa hän esiintyi 26 jaksossa. Hammarskjöldinä hänen ei tarvinnut käyttää nyrkkejään, vaikka eräissä YK:n turvallisuusneuvoston kokousta kuvaavissa elokuvan jaksoissa hän näyttää luovuttaneen uskonsa sanojen ja järjen voimaan. Elokuvassa nyrkkejään käyttää vain Nikita Hrustshev, ja hänkin ainoastaan pöytään.

Mutta Hammarskjöldkin oli valmis koviin otteisiin tilanteen niin vaatiessa.

Katsoja tietää, miten kaikki päättyy. Mutta ei välttämättä pääsihteerin mielen sisältöjä ja ajatuksia. Niistä elokuva viestii paitsi Persbrandtin ilmeiden, myös Hammarskjöldin teoksen kautta.

Vägmärken (”Kiinnekohtia”, suom. Sinikka Kallio) ilmestyi kaksi vuotta Hammarskjöldin kuoleman jälkeen. Sen käsikirjoitus löydettiin hänen New Yorkin -asunnostaan. Se sisältää tekijänsä mietteitä 1920 luvulta vuoden 1961 elokuun loppuun saakka. Viimeinen niistä on päivätty muutamaa viikkoa ennen Hammarskjöldin kuolemaa.

Vägmärken on punottu elokuvan juoneen aika fiksusti. Mitä lähemmäksi elokuvan narraatio etenee loppuaan kohti, sitä tiiviimmin pääsihteeri keskustelee ”tienviittojensa” kanssa kirjoittaen ajatuksiaan oranssinvärisellä kirjoituskoneellaan.

Vuonna 1952, ollessaan ehkä tietämättään YK-uransa kynnyksellä, Hammarsköld kirjoitti:

”Rukoile, että yksinäisyytesi kannustaisi sinua löytämään jotakin, minkä puolesta elää – niin suurta, että sen puolesta kannattaa kuolla”.

Elokuvassa Hammarskjöld naputtelee tätä asuntonsa yksinäisyydessä anakronisesti vasta vuonna 1961. Mutta ei se mitään. Tästähän elokuva loppujen lopuksi kertoo. Vastuusta ja sen painosta. Yksilön valinnoista. Velvollisuudesta. Missiosta. Maailmanrauhasta.

Ohjaaja Per Fly on rakentanut tarkan ajankuvan. Tarinassa liikutaan ympäri maailmaa. Casting on onnistunutta. Takaumia käytetään hyvin, samoin katkelmia uutislähetyksistä ja dokumenttifilmeistä. Autenttinen klippi paikoilleen seisahtuneesta Tukholmasta kunnioittamassa Hammarskjöldin muistoa minuutin hiljaisuudella on pysäyttävä.

Elokuvan valmistumisajankohta on tuskin sattumaa. Aihe on ajankohtainen: elämme keskellä sotia, suurvaltojen vastakkainasetteluja, valtapyrkimyksiä, jännitteitä, aivan kuten 60 vuotta sitten.

Hammarskjöldiksi ei taida olla halukkaita.

”Toisten tiellä

on lepopaikkoja

päivänpaisteessa –

he tapaavat toisensa siellä.

Mutta tämä

on sinun tiesi,

ja juuri nyt,

nyt juuri et saa horjua.

Itke

jos voit.

Itke

mutta älä valita.

Tie valitsi sinut –

ja sinun osasi on kiittää.”

(Dag Hammarskjöld 6.7.1961)

Arvioitu elokuva: Hammarskjöld. Ohjaus: Per Fly. Käsikirjoitus: Per Fly, Ulf Ryberg. Pääosassa: Mikael Persbrandt. Pituus 114 min. Elokuvateattereissa nyt.

Artikkelikuvassa Mikael Persbrandt Hammarskjöld-elokuvassa. Kuva: Niklas Maupoix / Unlimited Stories AB/Filmikamari.