Englantilainen katolinen viikkolehti The Tablet järjestää tiuhaan tahtiin mielenkiintoisia webinaareja ajankohtaisista aiheista katolisessa kirkossa. Viime torstaina lehden oma Rooman-kirjeenvaihtaja Christopher Lamb (Vartijassakin esitellyn The Outsiderin kirjoittaja) haastatteli paavielämäkerturi Austen Ivereigh’ta. Keskustelun aiheena oli muun muassa alkamassa ollut Franciscuksen matka Irakiin
Naistenpäivänä 8.3. teemana oli luontevasti paneelikeskustelu ”Do women have a future in the Catholic Church?” Tilaisuus oli tähän mennessä suosituin lehden webinaareista; zoom-tapahtumaa oli seuraamassa runsaat 250 osanottajaa. Panin merkille, että suurin osa osallistujista oli naisia, mikä ei tietenkään ollut yllätys. Miehiäkin toki oli joukossa mutta vain vähän. Paneelin osanottajat totesivatkin, että ordinaation puolesta kampanjoivilla naisilla on miesten joukossa valitettavan vähän liittolaisia, etenkään pappien joukossa. Kuitenkin asiaan liittyvä tasa-arvon tavoittelemisen ja klerikalismin vastustamisen näkökulma on tärkeä koko kirkon kannalta ja koskee tietenkin myös miehiä.
Paneelin puheenjohtajana toimi Liz Dodd, joka on The Tabletin kotimaanuutisten toimittaja. Muut jäsenet olivat lehden kulttuuritoimittaja Joanna Moorhead, Zuzanna Flisowska (pääjohtaja, Voices of Faith) ja KateMcElwee (toiminnanjohtaja, Women’s Ordination Conference). Moorhead toimii aktiivisesti Root & Branch -synodihankkeessa, joka on ensi syksynä järjestämässä ison zoom-konferenssin. Sen tavoitteena on edistää kirkon uudistusta niin, että sekä miehet että naiset, papit että maallikot osallistuisivat yhtä lailla kirkon hallintoon ja pappeuteen.
Voices of Faith -järjestön tavoitteena on edistää naisten pääsemistä päätöksentekoasemiin kirkossa niin paikallisella kuin globaalilla tasolla. Women’s Ordination Conference on perustettu 1975 ja on siten vanhin järjestö, joka työskentelee naisten ordinaation puolesta.
Paavi Franciscuksen toimet olivat yhtenä puheenaiheena. Panelistien mielestä Franciscus kyllä sanoo oikeita asioita mutta ei tee paljon tai on ainakin tehnyt ainakin liian vähän paaviutensa kahdeksan vuoden aikana. Se on turhauttanut monia naisia, ja yleisesti he olivat sitä mieltä, että jotain isoa täytyy tapahtua, jotta paavin puheet voisi ottaa tosissaan. Sisar Nathalie Becquartin tuore nimitys piispainsynodin apulaissihteeriksi ja siten todennäköisesti synodin äänestäväksi jäseneksi on suurimpia ilonaiheita Franciscuksen kaudella.
Zuzanna Flisowska, joka on kotoisin Puolasta, kertoi valaisevia anekdootteja siitä, miten naisten ordinaation puolesta puhuviin suhtaudutaan Puolan katolisuudessa. Siellä on helppo shokeerata ihmisiä kertomalla olevansa katolinen feministi. Joanna Moorhead kertoi, että Englannissa nuorten naisten yhteys kirkkoon on viime vuosina heikentynyt dramaattisesti, mikä kuulostaa samankaltaiselta ilmiöltä kuin mitä Suomessa on ollut havaittavissa. Lapsille ja nuorille on olemassa hyviä katolisia kouluja, joiden naispuoliset opettajat ovat hyviä roolimalleja nuorille tytöille, mutta kun koulu on ohi, he pettyvät siihen, miten vähän tehtäviä ja rooleja naisille on tarjolla kirkossa.
Kate McElwee luetteli asioita, joiden edistäminen parantaisi naisten asemaa kirkossa ja vähentäisi heidän turhautumistaan: klerikalismin lopettaminen, reformiryhmien tukeminen, omatoiminen aktivismi ja samanmielisten yhdistäminen. Joanna Moorhead kysyi, onko todellinen edistys mahdollista ilman naisten ordinaatiota. Tärkeä kysymys on sekin, miten saada myös konservatiiviset naiset edistämään kirkollista tasa-arvoa.
