Kirjoittaja Miika Ahola.
Englannin kirkon kirkolliskokous hylkäsi tiistai-iltana äärimmäisen niukasti piispuuden avaamisen myös naisille. Kyse oli vain muutamasta maallikkoäänestä. Päätös on monille pettymys.
Mutta on syytä pitää mielessä, että päätös ei varsinaisesti lopeta prosessia, joka johtaa kohti piispuuden avaamista naisille, se vain viivyttää sitä. Pettymys tämä on myös Porvoon sopimuksen luoman yhteyden kannalta. Yhteistyötä helpottaa, kun yhä useampi kirkko hyväksyy täysin toistensa piispuuden.
Alun perin yksi syy siihen, että Tanskan kirkko jätti Porvoon yhteisen julkilausuman allekirjoittamatta, oli juuri siinä, ettei Englannin kirkko vihi naisia piispoiksi. Sittemmin tanskalaiset allekirjoittivat julkilausuman luottaen siihen, että Englannin kirkko etenee piispuuden avaamisessa naisille suunnitelmiensa mukaan.
Englannin kirkon kirkolliskokous kävi aiheesta pitkän keskustelun, vastustajia löytyi sekä naisten piispuuden puolustajista että vastustajista. Ongelmaksi koitui se, että lakiluonnokseen kuului osuus joka antaa seurakunnille mahdollisuuden pyytää toista piispaa kaitsijakseen, mikäli se teologisista syistä ei voi hyväksyä piispansa kaitsentaa. Tällä halutaan tehdä mahdolliseksi myös naisten piisputta vastustavien pysyminen Englannin kirkon yhteydessä. Varsin ”perienglantilainen” kompromissiehdotus.
Naisten piispuuden puolustajien mielestä tämä kuitenkin vähensi piispuuden arvoa ja tekee mahdollisesti tulevista ”naispiispoista toisen luokan piispoja”. Toisaalta monen mielestä lakiluonnos oli puutteellinen ja keskeneräinen. Useissa puheenvuoroissa toivottiin paluuta neuvottelupöytään, jotta lakitekstistä saataisiin toimivampi ja valmiimpi. Moni pelkäsi nykyisen luonnoksen aiheuttavan hankalia oikeusprosesseja kirkossa.
Jos miettii, millaista epäselvyyttä Suomen evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen ponsi papin viran avaamisessa naisille on aiheuttanut, voi toki arvata, että epäselvä lainsäädäntö tällaisessa kysymyksessä ei ole vähäinen ongelma. Useassa puheenvuorossa mietittiin myös sitä imagotappiota, joka kirkolle kielteisestä päätöksestä koituu, nykymedia kun ei aina jaksa arvioida päätösten syitä ja taustoja.
Itse toivon, että Englannin kirkko pääsee asiassa nopeasti eteenpäin ja saa aikaan lain, jonka kirkolliskokous voi hyväksyä.
Miika Ahola
Kirjoittaja on turkulainen pappi. Hän on sekä luterilaisen että anglikaanisen kirkon jäsen.
